Mielenkiintoinen yksittäistapaus

Informaattorille!

Oikein hyvä, että selkeitä yksittäistapauksia tulee julkisuuteen! On hyvä katsoa erilaisia toimintatapoja. On hyvä jos-kun joku nuorikin uskaltaa ottaa verbaalisesti kantaa asioihin. Että kirjoittaa jopa oikeusministerillekin. Hyvä! Cheesy

(En vain päässsyt itse lukemaan tekstiä; linkki ei toiminut!)

Kun INFORMAATTORI analysoi kirjettä, suosittelee sitä "malliksi" mm. siksi ettei siinä ole "sekavaa tunnepaatosta" - lienee tarpeen muutama sana kokeneen "taistelijakonkarin" vinkkejä? Siis pitkän matkan asiaa, sitä mitä "siperia on opettanut". Mitä ammatillisenkin taustani tieto-taito "taisteluista" ja stressistä osoittaa.

Oikeussodat - ja taistelijan persoonan käyttö

Jokainen taistelee omaa "sotaansa" omana itsenään. Jokainen on oma persoonallisuus. Järki, tahto, muisti ym:t kognitiiviset elementit ovat osa taistelua. Erittäin hyvä persoonan puoli on myös toimiva tunne-elämä. Jos ihminen ei osaa kohdata, käsitellä, työstää tunteitaan, eikä "elää" oman tunnepersoonansa kanssa, sota loppuu lyhyeen! Tunteet ovat erittäin tärkeä varaventtilli. Pitää osata itkeä, nauraa, surra surunsa, purkaa aggressiot - hallitusti.
Se, joka kuvittelee, että TODELLISESSA epätoivoisessa oikeussodassa selviää "tyynenä kuin viilipytty" - ja että voi olla ns. "kylmän rauhallinen" tilanteessa kuin tilanteessa - sellaiselta on hukassa osa persoonasta. Oman persoonan tuntemus, valaistuminen ja hallinta on avainasia.

Tunteet ovat luovuttamaton varaventtiili. On tärkeää purkaa surua, tuskaa, epätoivoa, aggressiota.... Purkaa sitä hallitulla tavalla, rajatuissa puitteissa. Se tarkoittaa, että "järjen ääni" säilyy, tahtoelämä noudattaa laillisia rajoja. Siis - kaikki persoonan alueet toimivat sulassa "yhteistyössä".
Tunnetasolla ei siis tehdä mitään ratkaisuja, saati toimita tunnetason mukaan! On ns. nukuttava yön yli, joskus useankin yön yli, jotta järki, tahto, tunteet, motivaatio ovat ratkaisukypsässä tilanteessa.

Suomessa on kulissikäytöstä!

Jos vertaa ihmisten tunnekäytöstä eri kulttuureissa, niin Suomessa vallitsee typerä kaksinaismoraali!
Se tarkoittaa, että tunnereaktioiden tullessa näytellään "tyyntä ja rauhallista" vaikka sisuksissa kuohuu adrenaliinin maksimitaso! Yritetään näytellä "sivistynyttä" käytöstä.... Ja, kääntöpuolella kuitenkin kuohuu viha ja aggressiot. Edessäpäin siis hymyillään, takana kiroillaan! Kyseessä on kaksinaamainen typeryys. Ei osata käyttää eikä näyttää tunteita. Ei osata sanoa "ei".... Ei osata sanoa: olenpas nyt vihainen, jne. Suomessa "sivistys" on tällaista. Ja mitä siitä seuraa?

Juuri sitä mitä aina näkyy! Tunteita on buukattu persoonan perimmäisiin "takakomeroihin".... siellä ne muhivat, kasvavat, kumuloituvat,..... ja sitten: POKSAHDUS! Otetaan ase, otetaan kirves, otetaan puukko. Otetaan pistooli (kuten Jokelan surullinen esimerkki) otetaan sitä ja tätä.... Tunteet ovat PATOUTUNEET! Niitä ei ole työstetty. Ei ole surtu surua, se on muuntunut masennukseksi. Masennus taas poikii aggressiota, jne. Vihan tunnekin on KÄSITELTÄVÄ. On oikeus todeta ja sanoa; olen vihainen! On oikeus olla vihainen. Kun uskaltaa sen todeta, se ei muutu PATOLOGISEKSI VIHAAMISEKSI ihmsiä koskien. Viha kohdistuu ASIOIHIN!

INFORMAATTORI - kuka onkin - suosittelee "kylmän rauhallista" ja selväjärkistä "taistelua". Mistään ei käy ilmi, miltä pohjalta Informaattori konsultaatiota jakaa? Onko hänellä pätkääkään itsellä mitään todellista taistelukokemusta, siis oman persoonan tasolla? Vai onko Informaattori niitä teoriamiehiä - naisia, jotka kyllä ovat mestareita neuvomaan, mutta joilla itsellään ei ole kokemusta yhdestäkään henkisestä ja/tai fyysestä "mustelmasta ja vammasta" --- mitä oikeustaisteluihin tulee! Huh

Itse olen käynyt jo lähes 12 vuotta erittäin kovia oikeustaisteluita, ja asiat mitä itse kirjoitan, olkoon sitten OIKEUSMINISTERILLE, SISÄMINISTERILLE, VKS:lle, jne - ovat todella kovaa asiaa, koettua ja elettyä faktaa. Olen - "kohtalon armosta" Angry

- joutunut tutustumaan laaja-alaisesti, kokonaisvaltaisesti, monipuolisesti ja ankarasti Suomen oikeuslaitoksen vääryysviidakkoon.

Kun minulta alvariinsa kysytään, miten oikein olet jaksanut? Sitä kysyvät niin lääkärit, psykologit, ketkä vain ---- vastaus ei ole yksiselitteinen. Mutta osa vastausta on tämä: - minä olen elänyt koko persoonallani. En ole yrittänyt typerää "kulissikäytöstä". En ole yrittänyt "näytellä" kylmän rauhallista, jotakin epäihmistä! - Olen ollut aito, oma itseni.

Ja alvariinsa on yksi ja toinen tullut arvostelemaan, että "ei tunteita, ei tunteita..." Höpö. höpö.
Ihminen on ihminen. Kukin erilainen. Järjen taso, muistaminen, loogisuus --- ei tunteet niitä estä, jos tunteet ovat hallinnassa. Kyllä ne näkyvät Eduskunnassakin kovin kuohuvan! Jne. jne.

Siis. Hyvät taistelijat! Antakaa tilaa itsellenne! Terveesti ja hallitusti! Uskaltaa purkaa aggressiot, puhumalla, tuomalla sydän esille! Itkekää surua, valittakaa. Toimikaa. Käsitelkää ja työstäkää tilanteita. Ammatti-ihmisten kanssa, vertaistuessa, jne. Hyvä tapa on kirjoittaa, pitää päiväkirjaa, jne. Ottaa asiat hallintaan.

Minulle on ollut oiva teesi se, minkä opiskellessani sosiaalipsykologiaa luin eräästä tenttikirjasta. Tämä lause oli: praktinen toiminta estää psyykkisen hajoamisen! (Kirja oli Klaus Weckrothin, Toiminnan psykologia. ) Lause tarkoittaa, että psyykemme ei hajoa (masennus, ym:t patologiset tasot) kun ihminen TOIMII! Ei jää passiivisen UHRIN osaan rääkymään! Pelkästään. Itkettyään itkunsa vain jatkaa etenemistä, mm. "oikeussodassa"! Voit tehdä - järjestyneen yhteiskunnan puitteissa - kaiken minkä tehdä voi. Ja usein se on verbaalilla tasolla asioiden selvitystä.... Jne. Tarttuu härkää sarvista! Etenee pala palata, asia asialta. Säilyttää realistisen optimismin, käskee pessimistisyyden Peikon käpälämäkeen!

Lopuksi

Tätä ei pidä käsittää itsekehuksi? Tämä on kokeneen taistelijan A-B-C. Selviytyminen vuodesta toiseen, kauheudesta toiseen --- se ei tapahdu teorioita lukemalla. Se on opittava. Kantapään kautta. Ja jokainen punnitsee tykönään, onko ajatuksissani mitään varteen otettavaa!

Kaikella rohkaisulla - kaikille kohtalotovereille - tulevana uutena vuotena 2008

Maijaliisa Hiekkanen

ProMerit.net - arvojen puolesta