Jukka Tarkan, Itsenäisyyden ulottuvuudet

[Oikeamieli]

Eikös Tarkka nyt kuitenkin puhunut vähän eri asiasta? Ei kai sillä, missä päätökset tehdään, ole mitään tekemistä sen kanssa, että tukialueet jaetaan maantieteellisesti?

KKs kommentoi:  Eikö tosiaankaan?

[Jorma Jaakkola]

Jukka Tarkan kotisivulta: 
Itsenäisyyden ulottuvuudet
Kirjoitettu 3.12.2007 / Lapin Kansa 4.12.2007 (Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa)
 
Unioniin liittyminen perustui kuitenkin Suomen valtioelinten pitkäaikaiseen tahtotilaan, huolelliseen valmisteluun ja äärimmilleen vaikeutettuun päätösmenettelyyn. Unioniin ei ajauduttu kuten itsenäisyysjulistukseen. Jäsenyys oli tietoinen valinta muutamasta vaihtoehdosta. 
 
Suomea koskevien päätösten maantieteellisellä sijainnilla ei voi mitata itsenäisyyden astetta. Ratkaisevaa on se, ketkä päättävät, millä valtuuksilla, ja millaisella menettelyllä – eikä se, missä tämä kaikki tapahtuu.   
 
Olemme oman päätöksen perusteella unionin jäsen ja osallistumme sen asioiden hoitoon yhteisesti sovituilla menettelyillä. Suomi on niissä mukana vähän suuremmalla painoarvolla kuin sen koko edellyttäisi. Se on itsenäisyyden uusi ulottuvuus, ei sen loppu.
   

Oletko "Oikeamieli" tehnyt Etelä-Suomen sika- ja siipikarjatilojen omistajaperheiltä mielipidekyselyä, mikä heidän "tahtotilansa" mahtaisi olla?

Kalevi Kannus iski Jukka Tarkan kirjoituksen ytimeen:
Suomi jaettiin kotieläintalouden tukien ja kasvihuonetukien mukaan maatieteellisti kahteen osaan.

>>Ratkaisevaa on se, ketkä päättävät, millä valtuuksilla, ja millaisella menettelyllä <<
Petosta ei tehty Brysselissä vaan Suomessa.
 

[Oikeamieli]

Molemmat ovat mielenkiintoisia tekstejä. Eivät ne kyllä mielestäni mitenkään toisiaan poissulkevia ole: Tarkka kuvaa kehitystä vähän eri henkilötasolla kuin Virkkunen, mutta aika lailla samaan käsitykseen maamme lähihistoriasta ne silti tuntuvat sopivan.

Ei, en ole tehnyt mielipidekyselyjä, oletko itse? Käsittääkseni valtaosa on varsin tyytymättömiä tuen suuruuteen, mikä nyt ei varmasti mikään suuri yllätys ole. Kuka yrittäjä nyt tulomahdollisuuksiensa heikentymiseen tyytyväinen olisi. Jos taas kysyisit asiaa muiden EU-maiden sika- ja siipikarjatuottajilta, niin eivät kai hekään siihen kovin tyytyväisiä ole, että suomalaiset kilpailijat vielä lisätukea saavat. Ei kai markkinataloudessa yhtään sellaista ratkaisua voidakaan tehdä, johon kaikki olisivat tyytyväisiä.

[Kalevi Kannus]

Jukka Tarkan kotisivulta: 
Itsenäisyyden ulottuvuudet
Kirjoitettu 3.12.2007 / Lapin Kansa 4.12.2007 (Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa)
 
Unioniin liittyminen perustui kuitenkin Suomen valtioelinten pitkäaikaiseen tahtotilaan, huolelliseen valmisteluun ja äärimmilleen vaikeutettuun päätösmenettelyyn. Unioniin ei ajauduttu kuten itsenäisyysjulistukseen. Jäsenyys oli tietoinen valinta muutamasta vaihtoehdosta. 
 
Suomea koskevien päätösten maantieteellisellä sijainnilla ei voi mitata itsenäisyyden astetta. Ratkaisevaa on se, ketkä päättävät, millä valtuuksilla, ja millaisella menettelyllä – eikä se, missä tämä kaikki tapahtuu.   
 
Olemme oman päätöksen perusteella unionin jäsen ja osallistumme sen asioiden hoitoon yhteisesti sovituilla menettelyillä. Suomi on niissä mukana vähän suuremmalla painoarvolla kuin sen koko edellyttäisi. Se on itsenäisyyden uusi ulottuvuus, ei sen loppu.
 

Tästä "Suomen valtioelinten pitkäaikaisesta tahtotilasta"   HS:n päätoimittaja Janne Virkkunen on julkistanut toisenlaisen version...

Päätoimittaja Virkkusen kolumni kokonaan

Oletko "Oikeamieli" tehnyt Etelä-Suomen sika- ja siipikarjatilojen omistajaperheiltä mielipidekyselyä, mikä heidän "tahtotilansa" mahtaisi olla?

Ei muuta kuin sokerijuurikkaan viljelijät pelloilleen tuulivoimaloita rakentamaan...

[Jorma Jaakkola]

Kiitokset sitaateista, mielipiteitä molempiin suuntiin.

Vai mielipiteitä molempiin suuntiin?

Osa sitaateistani EIVÄT OLE mielipiteitä, vaan virallisista valtionhallinnon kirjoista...

Eduskunnan pöytäkirjan sitaatti on mielipide siltä ajalta.
Mutta nykyisin tuo "mielipide" on muuttunut merkittäväksi dokumentiksi.

Jukka Tarkka kuten myös Esko Aho, Martti Ahtisaari ja Teija Tiilikainen saavat minun puolestani kirjoittaa aivan mitä lystäävät.
Oleellista heille kailkille on, ettei heidän kirjoituksiaan tai sanomisiaan toimituksissa  sensuroida eikä siirrettä mappi ÖÖ:hön.

[Oikeamieli]

Kiitokset sitaateista, mielipiteitä molempiin suuntiin. Osaan toki jotakuinkin arvata kenen kanssa noista eniten samaa mieltä olet, mutta kommentoisit nyt toki Tarkankin tekstiä. Hänhän tarkoitti, että esimerkiksi tuossa ensimmäisessä sitaatissasi tarkoitettu "EY:n toimivalta" on osaltaan - jopa suuremmalta osalta kuin väkilukumme oikeuttaisi - juuri itsenäisen Suomen käyttämää päätösvaltaa.

[Jorma Jaakkola]

Jukka Tarkan kotisivulta: 
Itsenäisyyden ulottuvuudet
Kirjoitettu 3.12.2007 / Lapin Kansa 4.12.2007 (Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa)
 
Olemme oman päätöksen perusteella unionin jäsen ja osallistumme sen asioiden hoitoon yhteisesti sovituilla menettelyillä. Suomi on niissä mukana vähän suuremmalla painoarvolla kuin sen koko edellyttäisi. Se on itsenäisyyden uusi ulottuvuus, ei sen loppu.
 

Oikeamielen "pyynnöstä" vastaan - mutta pelkillä sitaateilla:

Valtioneuvoston selonteko 9.1.1992:
”Euroopan yhteisön sopimuksentekovalta pohjautuu yhteisön lainsäädännölliseen toimivaltaan, ja se on kattava erityisesti kauppapoliittisissa kysymyksissä."

Em. selonteosta sivulta 45:
”EY:n toimivalta käsittää paitsi ne kysymykset, joista perussopimukset sisältävät nimenomaiset määräykset, myös asiat, jotka ovat välttämättömiä EY:n tai Rooman sopimuksen jonkun tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä seuraa, ettei ole mahdollista esittää aivan täsmällistä arviota siitä, missä määrin EY:n toimielimille siirtyy jäsenyyden perusteella lainsäädäntövaltaa eduskunnalta ja tasavallan presidentiltä.”


Valtioneuvoston tiedonanto 5.3.1992 :
“Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen, perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen....“


Uusi Aika 4.10.1994:
“Pääministeri Esko Aho kävi lauantaina Raumalla kertomassa piirin keskustaväelle, miksi hän kannattaa Suomen liittymistä Euroopan unioniin.
Ensimmäisenä Aho nosti esille monien pelon itsenäisyyden menettämisestä. Pääministerin mielestä pelko on turha. EU on ja pysyy itsenäisten valtioiden liittona. Hänen mukaansa Suomen itsenäisyys jopa lisääntyy, jos Suomi pääsee jäsenenä mukaan päättämään meitä jo nyt koskevista asioista.“


Ote eduskunnan pöytäkirjasta; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874:
”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle. Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan. Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan. Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen.”


Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki:
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa.”


Suomen Kuvalehti 5.12.1996:
“Presidentin mielestä suomalaisilla on kaikki syy olla tyytyväisiä EU-jäsenyyteen.
“Se on ilman muuta vahvistanut Suomen itsenäisyyttä. Olin sitä mieltä ennen kuin haimme jäsenyyttä, ja olen siitä nyt vielä vakuuttuneempi“, hän arvioi. ...“ ".


Teija Tiilikainen (Kouvolan Sanomat 14.11.1999, sivu 26):
”Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten.”

[Oikeamieli]

Tuossahan on hyvä keskustelunavaus.
 Koska itse olen Tarkan kanssa jotakuinkin samaa mieltä, odotan kommentteja ensin Jaakkolalta ja kumppaneilta. Ollaanko nyt itsenäisempiä vai vähemmän itsenäisiä?

[Kalevi Kannus]

Jukka Tarkan kotisivulta: 
Itsenäisyyden ulottuvuudet
Kirjoitettu 3.12.2007 / Lapin Kansa 4.12.2007 (Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa)
 
Muodollisen määritelmän mukaan itsenäisiä ovat kaikki kansainoikeudellisesti suvereenit valtiot, jotka kuluvat YK:hon. Nämä ehdot täyttäviä on kuitenkin niin moneen lähtöön, että sellainen valtiollisen olemuksen määritelmä ei kuvaa vielä juuri mitään.
 
Toinen mahdollisuus olisi määritellä itsenäiseksi valtio, jonka ei tarvitse ottaa päätöksissään huomioon mitään muuta kuin oma tahtotila. Sillä tavalla itsenäisiä valtioita ei vaan taida olla olemassakaan.
 
Käyttökelpoisena itsenäisyyden mittana voisi pitää sitä, kuinka paljoin erilaisia mahdollisuuksia valtiolla on poliittisissa ratkaisuissaan, voiko se itse luoda uusia vaihtoehtoja ja miten vapaasti se voi niistä valita
 
Jos tällainen mittatikku hyväksytään, Suomen itsenäisyyden ulottuvuudet ovat historian mittaan vaihdelleet merkittävästi ja yllättävästi. Oliko esimerkiksi itsenäistymispäätös 90 vuotta sitten itsenäinen? Entä tuhosiko unioniin liittyminen Suomen itsenäisyyden?
 
*                    *                    *
 
Suomen itsenäistymistä on totuttu ajattelemaan määrätietoisen tahdon ja järjestelmällisen ohjelman jyhkeänä huipentumana.
 
Kansalliseksi legendaksi nousseet itsenäisyysmiehet olivat kuitenkin melko marginaalinen ryhmä, joka ei omin voimin pystynyt ohjaamaan tilanteita kohti suurta tavoitettaan. Ennen itsenäisyysjulistusta melkein kaikkea muuta oli jo yritetty.
 
Ensin pyrittiin sopeutumaan Venäjän paineeseen joustavasti myöntyen, ja jotkut haastoivat sen matalalla profiililla vastaan haraten.
 
Kun valtio-oikeudellinen todistelu ei auttanut, keisarin vallan rinnalle yritettiin nostaa demokraattista päätöksentekotapaa. Sitten keisarin valta yritettiin siirtää eduskunnalle.
 
Lopulta tarjouduttiin ainakin taloudelliseen Saksan suojelukseen, ja viimein yritettiin nostaa saksalainen prinssi Suomen kuninkaaksi.
 
Kun mikään näistä pyrkimyksistä ei menestynyt, jäljelle jäi vain itsenäisyysjulistus. Jos itsenäisyyttä mitataan vaihtoehtojen valintamahdollisuudella, 90 vuoden takainen päätös ei ollut kovinkaan itsenäinen. Oli paras tahtoa ainoaa käteen jäänyttä ratkaisua.
 
                                            *                    *                    *
 
Suomen unionijäsenyyttä vastustavien pääperuste on se, että valtaosa Suomen itsenäisyydestä on myyty Brysseliin ja siellä se sitten on tuhoutunut.
 
Unioniin liittyminen perustui kuitenkin Suomen valtioelinten pitkäaikaiseen tahtotilaan, huolelliseen valmisteluun ja äärimmilleen vaikeutettuun päätösmenettelyyn. Unioniin ei ajauduttu kuten itsenäisyysjulistukseen. Jäsenyys oli tietoinen valinta muutamasta vaihtoehdosta. 
 
Suomea koskevien päätösten maantieteellisellä sijainnilla ei voi mitata itsenäisyyden astetta. Ratkaisevaa on se, ketkä päättävät, millä valtuuksilla, ja millaisella menettelyllä – eikä se, missä tämä kaikki tapahtuu.   
 
Olemme oman päätöksen perusteella unionin jäsen ja osallistumme sen asioiden hoitoon yhteisesti sovituilla menettelyillä. Suomi on niissä mukana vähän suuremmalla painoarvolla kuin sen koko edellyttäisi. Se on itsenäisyyden uusi ulottuvuus, ei sen loppu.
 
                                            *                    *                    *
 
Unionin päätökset tuntuvat Euroopassa niin laajalti ja syvästi, että ne vaikuttavat myös unionin ulkopuolelle jättäytyneiden valtioiden käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin ja tosiasialliseen valinnan vapauteen.
 
Unionin taloudellinen, hallinnollinen ja poliittinen massa ohjaa jäsenyydestä pidättäytyneiden toimia lähes yhtä vahvasti kuin jäsenten elämää.
 
Unionista erossa pysyminen ei takaisi nykyistä laajempaa liikkumatilaa, ei uusia vaihtoehtoja unionin tarjoamien rinnalle, eikä siis nykyistä laajempaa valinnan mahdollisuutta.
 
Mikään valtio ei voi olla ympäristöstään riippumaton ja siis itsenäinen sanan äärimmäisessä merkityksessä. Ero on lähinnä siinä, että unionin ulkopuolien ei voi vaikuttaa sen päätöksiin, jäsen voi sentään edes vähän. Jäsenyys tarjoaa siis enemmän itsenäisyyttä kuin ulkopuolella pysyttely.
__________________________
Sähköposti: jukka.tarkka@pp1.inet.fi
Kotisivu: www.iki.fi/jukka.tarkka