Suomen sisäinen lainkäytön korruptio – hiljaisesti hyväksytty - vai onko?

[Informaattori]

Suomen "oikeusvaltio" on samaa tasoa kuin Etelä-Amerikassa.
Ongelma on vain siinä, että täällä kovin monet luulevat Suomen olevan ihan oikeasti oikeusvaltio.

Internetissä jokainen voi omilla sivuilla sentään kertoa oikeusmurhistaan, ja varmentaa niitä dokumenteilla.

Tässä yksi esimerkki:

www.teroro.com/tarina.html

Sopii vain kauhulla odottaa, koska kidutetut ja rääkätyt virkamafian uhrin kääntävät tuhovoimansa itsetuhosta sortajiinsa?

[Jorma Jaakkola]

Tasavallan Resirentti on myäntäny ministerin arvonimen Kalevi Hemilälle.
Entisen maatalousministeri Hemilän ei siis tartte ruveta eres ministerin hommihi mutta silti se on taas ministeri. Notta ne jokka on kaipallu Hemilää ministeriksi voivat olla ny tyytyvääsiä.

Toinen merkittävä miäs on Suamen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen joka sai Suamen Leijonan suurristin. Liikanen onki ollu koko uransa aijjan suuri risti Suamen kansalle ja tämä merkki meni enämpi ku oikiahan kohteehi. Vaikka monien miälestä täällääne muistamine on vähättelyä ja Liikanen olis pitäny heittää leijonille jo aikoja sitte.

Niinhän se on, että diktatuurissa aina kansan pettäneet palkitaan.

Ulkoministerön asiakirjan Hemilä oli mukana laatimassa petollista 141-artiklaa. Hemilä oli kokouksen sihteeri...

EU-suurlähettiläs Erkki Liikanen ehdotti;

1. että varsinaiset siirtymäkuden tuet 138-140 kirjoitetaan erikseen, että 141:lle ja 142:lle saadaan pysyvän tuen leima.

2. että 141-artiklan tukien tarvetta tarkastellaan vasta vuonna 1996.

Keskeinen EU-neuvottelija Antti Kuosmanen kirjoittaa tuhotussa kirjassaan, että näin ongelma siirrettiin tulevaisuuteen, kuten EU:ssa on tapana.

Onneksi Kuosmanen paljasti, että kaikki maatalousartiklat ovat liittymisasiakirjassa siirtymäsäädöksinä...


Mitä sanoikaan Risto Ryti sanoi marraskuussa 1944 Lennart Segerstråhlelle:

"Kansani  pelastumiseen ja onnelliseen tulevaisuuteen en hetkeksikään ole menettänyt uskoani. Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi."
 
Lukekaapa lisää osoitteesta:
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=680.0

Terveisin Jorma

[Oikeamieli]

Joensuulaiset tutkijat ja EOK:laiset näyttäisivät molemmat haluavan parantaa oikeusasiamiehen asioiden käsittelyä, edelliset antamalla karsintamahdollisuuden että aikaa perusteelliseen käsittelyyn jää enemmän ja jälkimmäiset vaihtamalla oikeusasiamiehen henkilökuntineen. Olisikohan olemassa vielä kolmaskin vaihtoehto, se joka hoituisi rahalla, eli lisätyövoiman palkkaaminen asioiden käsittelyyn? Mitä mieltä olette?

Mistäköhän muuten tuollaisia "ihmisiä, joilla on takanaan aito kokemus viranomaisvääryyksien uhrien näkökulmasta ja uhrien luottamus" muuten löytyy. Ei kai vain EOK:laiset (tai heistä viran muodolliset kelpoisuusvaatimukset täyttävät henkilöt) tarkoita tällä itseään?

[Informaattori]

"LAILLISUUSVALVONTA"


Oikeusasiamiehen saamien kanteluiden määrä kaksinkertaistui vuosina 1990-2006, ja viime vuonna niitä tuli liki 3 700. Suomessa ensimmäistä kertaa tehdyn tutkimuksen mukaan (29.11.2007) viranomaiset ovat useimmiten ryhtyneet käytännön toimiin, kun oikeusasiamies on puuttunut epäkohtiin

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa tutkineet professori Kalle Määttä ja lehtori Anssi Keinänen varoittavat, että kanteluiden määrän kasvu vaarantaa tapausten asianmukaisen käsittelyn. He esittävät, että käsittelyyn otettaville asioille asetetaan kynnys.

Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto – EOK on korostanut kansalaisten ja yritysten johtavana oikeusturvan etujärjestönä sitä, että uhrien näkökulma on täysin unohtunut. EOK:n tutkimusten mukaan on äärimmäisen harvinaista, että kantelun tehnyt uhri kokisi saaneensa jonkinlaista oikeusturvaa oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin toimista, sanoo EOK:n toiminnanjohtaja Jarmo Juntunen.

EOK:n tutkimusten mukaan selvästi yli puolet kantelijoista pitää oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toimintaa tavallisiin kansalaisiin ja yrityksiin kohdistuvia oikeusloukkauksia peittelevänä ja suojelevana, lisää Juntunen.

Juntusen mukaan virkamiesten todellinen asenne ylimpien laillisuusvalvojien toimintaan on joskus tullut avoimestikin ilmi. ”Ei meitä hirveästi eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotot kiinnosta”, totesi esimerkiksi STTV:n ylitarkastaja Rainer Pätsi saatuaan moitteet oikeusasiamieheltä syksyllä 2007, lisää Juntunen.

Uutena huolestuttavana ilmiönä ovat avoimet viranomaishyökkäykset ja kiusanteko sellaisia viranomaistoiminnan uhreja kohtaan, jotka ovat tuoneet kärsimiänsä vääryyksiä esille. Meno on Suomessa yhä enemmän venäläistynyt, sanoo EOK:n liittohallituksen puheenjohtaja, OTT, Dos. Petter Kavonius.

Kavoniuksen mukaan kulissien ylläpitäminen vaatii uhrien äänen vaientamista. Professori Kalle Määttä ja lehtori Anssi Keinäsen ehdottama kynnys kantelujen käsittelylle on EOK:n jäsenistön näkökulmasta osa tällaista vaientamistoimintaa.

Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto – EOK:n mukaan tilannetta parantaa uhrien kannalta vain se, että ylimpien laillisuusvalvojien henkilöstöön valitaan jatkossa ihmisiä, joilla on takanaan aito kokemus viranomaisvääryyksien uhrien näkökulmasta ja uhrien luottamus, sanoo Kavonius.

Jos tämä ei onnistu, seurauksena voi olla EOK:n vastustamat väkivallanteot. Osa uhreista saattaa muuttaa tänä päivänä tavanomaisen itsetuhoisen käytöksen väkivallaksi sortajiaan vastaan, tai pahimmassa tapauksessa laajamittaiseen väkivaltaan, toteaa Kavonius.

(Sanomat24)

[Oikeamieli]

Miten olisi tällainen määritelmäehdotus (lainaan nyt poikkeuksellisesti itseäni, kun Kannus näytti unohtaneen, että sellaisen olin aiemmin Hiekkasen blogiketjussa esittänyt):

"Kalevi Kannus pyyteli määritelmäehdotusta "lainkäytön korruptiosta". Minulle tulee mieleen jotakin tämänsuuntaista: vaikuttaminen lainkäyttöratkaisuihin tarjoamalla ratkaisuun osallistuville taloudellisia tai muita etuja. Vastavuoroinen kaverien suosiminen kuuluu ilman muuta määritelmän piiriin."

* * *
KKs kommentoi:
Määritelmähän se on tuokin... kenelle on?
Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on on tv-luennossaan todennut: "Lait ovat poliittista valtaa, laillisuuden ja oikeuden nimissä on tuhottu ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia ja tuhotaan edelleen"...
Eli "lainkäytön korruptiossa" käytetään poliittista valtaa ja muuta valtaa virka-asemaa tai muutoin yhteiskunnallista asemaa hyväksikäyttäen.
Miksi ns. "hyväveli" yhteyksillä on huono maine? Miksi rappareiden järjestöjä pidetää salaseuroina? Miksi kartellit ovat tuomittavia? Tässä vain muutama kysymyksen asettelu.
Lainkäytön korruptiossa ei aina liiku raha tai tavara. Esimerkiksi kompetenssiltaan alamittaisen kaverin valinta johonkin valtaa käyttävään virkaan täyttänee "lainkäytön korruption" tunnusmerkit, ainain niissä valinnoissa jossa tämä virkatehtävässää tekee "palveluksia" - valitsijoidensa hyväksi tai eduksi?
Korruption kitkeminen liiketoiminnasta ja julkisesta vallankäytöstä on ikuisuuskysymys, lainkäytön korruption paljastaminen ja yleiseen paheksuntaan saattaminen sitäkin vaikeampaa. Mutta sanotaanko näin, se on kuitenkin niin "iso kala" jotta sitä kannattaa pyydystää, vaikka ei koskaan koukkuun saisikaan!

[LEFA]

"Lainkäytön korruptio" on eräänlainen iskulause, jonka sisältö jaa melkoisen epäselväksi. Pitäisi aina pyrkiä sellaiseen ilmaisuun, joka mahdollisimman hyvin kuvaisi väärämielistä viranomaistoimintaa. Yleensä joudutaan kuvailemaan tapahtumia useilla lauseilla eikä vain yhdellä iskulauseella.

KKs kommentoi:
Otsikkona "lainkäytön korruptio"ta voisiko verrata aapiseen ja aapiskukkoon, eli mitä kenellekkin sana aapinen ja aapiskukon kuva (yhdessä tai erikseen) ilmaisevat niin kuin "iskulauseen omaisesti"?

Suomessa lapset opetetaan jo peruskoulussa lukemaan, mutta itse kunkin lukemansa ymmärtämisen varmistaminen lienee mahdotonta?

[Informaattori]

Oiskos tossa tiedotteessa alla muun ohella määritelty lainkäytön korruptiota.

Informaattori
---------------------------------
LAINAUS...
Tiedote 23.11.2007
http://prokarelia.net Pro Karelia
toimitus@prokarelia.net

OIKEUTTA SUOMALAISILLE - FINJUSTICIA
Tohtori Alpo Rusin raskas oikeustaistelu on herättänyt suomalaisia oivaltamaan, miten heikoissa kantimissa yksilön oikeusturva Suomen lintukodossa on. On havahduttu, että mitä suurempi oikeudenloukkaus tai uhrien määrä, sitä vähemmän valtakoneisto on halunnut asiaan puuttua tai sitä korjata. Useimmiten pääsyynä ovat olleet vallanpitäjien henkilökohtaisten virheiden peittely tai etujen valvonta.

1990-luvun alun suuri pankkikriisi seurauksineen muodostaa kokonaisuuden, johon liittyy uskomaton määrä armotonta päätöksentekoa, oman voiton tavoittelua, mittavia rikoksia, ihmistragedioita, salailua ja hämärää toimintaa. Noin 40 000 yritystä ajettiin harkitusti konkurssiin. Yritysten, yrittäjien ja takaajien omaisuus vietiin. Noin 400 000 ihmistä joutui B-luokkaan ja käytännössä yhteiskunnan laitamille. Yli 14 000 ei kestänyt, vaan päätti päivänsä oman käden kautta.

Suurten pankkien toiminta ei kestä päivänvaloa. 50 - 100 mrd. markkaa maksatettiin veronmaksajilla avoimen piikin kautta ja tietymätön määrä kerättiin yrittäjiltä ja takaajilta sekä alihintaan otetusta yritysten omaisuudesta. Toiminnan kruunasi ns. Koiviston konklaavi eli oikeuspoliittinen seminaari, jonka asiakirjat nykyinen presidentti on päättänyt salata.

Yrittäjät on saatettu edesvastuusteen poliittisten ja pankkipäättäjien virheistä. Todellisia suuren suomalaisen puhalluksen suunnittelijoita ja toteuttajia ei ole syytetty mistään, kunniamerkkejä sen sijaan on sadellut. Tiettävästi oikeuskanslerille on tehty 19 000 kantelua heidän toiminnastaan, vain yksi on johtanut hakijan esittämään tulokseen.

Suurin avoinna oleva oikeusloukkaus on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten pakolaisten eli evakkojen ihmisoikeuksien täydellinen torjuminen. Evakkoja oli lähes 500 000. Heitä on elossa jälkeläisineen reilu miljoona. Poliittinen eliitti ei ole tehnyt mitään tämän loukkauksen korjaamiseksi. Presidentti Koivisto jopa pyyteli Jeltsiniltä anteeksi sitä, että suomalaiset puhuvat koko asiasta.

Moni muistaa vielä yrittäjä Seppo Hautalan Vise-tapauksen. Se oli törkeydessään ainutlaatuinen ja varakkaan pesän putsaaminen jatkuu edelleen. Todelliset syylliset ovat vapaalla jalalla. Yrittäjän terveys ei lopulta kestänyt ja hän siirtyi oikeudenmukaisemmille kentille.

Mitä tapaus Rusi on meille viime vuosina opettanut? Me olemme ikävällä tavalla saaneet vierestä seurata, kuinka yhteiskuntamme koneisto valjastetaan voimaperäisesti ajamaan yksilön alistamista, vääryyttä, vääryyden hyväksymistä, salailua, vaikenemista ja oman maan etujenvastaisen toiminnan palkitsemista. Tämän koneiston uhriksi valittiin näennäisin perustein tohtori Alpo Rusi, jonka kokema henkinen hirsipuu oli pitkä ja syvästi ahdistava.

Miksi yksi henkilö valittiin uhriksi? Kysymys on sikäli väärin asetettu, ettei Rusi ole ainut valtakoneistomme uhri, kuten edellisestä selviää. Uhreja on satojatuhansia, pitemmällä juoksulla laskettuna vähintään toista miljoonaa. Heistä erittäin harvat ovat kyenneet torjumaan jollakin tavoin ylijyräämisen ja vain Rusi on voittanut. Inhimillisenä suorituksena sitä voidaan pitää ainutlaatuisena. Kukaan ulkopuolinen, ehkä Olli Rehniä lukuun ottamatta, ei tiedä, kuinka paljon se on vaatinut.

Alpo Rusilla riitti rohkeutta ja voimia todistaa vahvasti oma syyttömyytensä, ajaa vahingonkorvauskannetta, kirjoittaa lähes 600-sivuinen kirja, säilyttää henkinen terveys ja ansaita YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan tärkeimmän avustajan paikka. Uskomaton kokonaissuoritus.

Rusin kirja, Vasemmalta ohi: kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945-1990, kertoo yksityiskohtaisesti niistä syistä, minkä vuoksi Rusi oli yksi uhreista. Kysymyksessä oli suomettuneisuuden ajan rikosten ja tehtyjen väärien päätösten peittely ja vallan haaliminen, syntipukin löytäminen. Rusin kirja antaa hyvän pohjan myös sen arvioinnille, miksi esim. pankkikriisi tai Karjalan kysymys ovat hoitamatta.

Onko yhteiskunnan koneisto nyt esittänyt Rusille anteeksipyynnön, korjannut tekemänsä virheet ja suorittanut oikeuden määräämät korvaukset? Ei ole. Näyttää siltä, että yhteiskunta monin keinoin edelleen pyrkii rankaisemaan Rusia siitä, että tämä uskalsi asettua koneistoa vastaan ja ajaa omia oikeuksiaan. Vahingonkorvauksia tai oikeudenkäyntikulujen korvausta ei ole kuulunut.

Päättäjille ja oikeuden toteutumista jarruttaville on tarpeen antaa muistutus siitä, ettei kansa hyväksy aivan kaikkea. Suomalaiset ovat esivaltauskollista ja helposti alisteista kansaa, joka hampaita kiristellen ja nyrkkiä taskussa puiden ottaa vastaan iskun toisensa jälkeen, ja ryhtyy puolustamaan itseään vasta aivan viimeisessä hengenvaarassa.

Ei tällainen alistuminen ole tarpeellista. Jokaisella kansalaisella on globaalien sopimusten perusteella täysi oikeus saada itselleen oikeutta. Kun yksi ihminen ei kykene mahtavaa päälle jyräävää yhteiskunnan koneistoa vastaan taistelemaan, tarvitaan kansalaisten yhteistyötä, jolla toimitaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja saatetaan tarvittaessa väärin toimineet yhteiskunnan edustajat vastuusteen toimistaan.

Ehkä suomalaiset ovat oppimassa jotain näistäkin asioista, koska Alpo Rusin kirja on Akateemisen kirjakaupan ykkösenä ja kirjasta on jo nyt otettu toinen painos. Asennemuutokseen tarvitaan tietoa.

Vapaussotien taistelijat lähtivät 1918-45 Pohjanmaalta marsalkka Mannerheimin johdolla turvaamaan oikeutta. Alpo Rusin tapaus on herättänyt pohjalaiset tässäkin asiassa ehdottamaan erityisen FinJusticia eli Oikeutta suomalaisille -yhdistyksen työnimellä kulkevan kansalaisorganisaation perustamista. Yhdistyksen tehtävänä olisi toteuttaa kansalaiskeräys, josta saatavia varoja käytettäisiin yhdistyksen hallituksen päättämissä ihmisoikeusloukkausasioissa.

Pohjanmaalta versonut ehdotus on konkreettinen siten, että nyt tuoreessa muistissa ja ajankohtaisena oleva Alpo Rusin tapaus olisi ensimmäinen, jonka kustannuksia yhdistys rahoittaisi. Vastavuoroisesti voisi edellyttää, että mikäli oikeudenkäyntien tuloksena lopulta tulisi korvauksia, ne voitaisiin velvoittaa siirtämään säätiölle. Toimintaa voitaisiin rahoittaa myös asiantuntijaluentojen avulla. Tärkeintä olisi oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

Pohjimmiltaan oikeusloukkauksissa on kyse vallan väärinkäytöstä. Sellaista toimintaa ei pidä hyväksyä. Koska yksittäiset henkilöt eivät ole kykeneviä saamaan itselleen oikeutta, vaikka heitä olisi suurikin määrä yksilöinä, on säätiön perustaminen konkreettinen tapa saada asialle huomiota, varoja ja vaikutusvaltaa.

Suomen virkamieskunnassa ja poliittisessa eliitissä on edelleen paljon vanhaa vallankäyttäjäjoukkoa, josta tietokirjailija, OTK, valt. maisteri Kauko Parkkinen käyttää nimeä "Punakone", että kansallinen, puolueista vapaa toiminta-organisaatio on tarpeen.

FinJusticia-yhdistyshanketta edustaa suunnitteluvaiheessa tohtori Alpo Rusi, joka kokee kansalaisten oman aktiviteetin välttämättömäksi. Valtakoneisto ei välttämättä suojele yksilöä, mutta se voi riistää yksilöltä perussuojan hyvin tehokkaasti. Yhteystiedot löytyvät Internet-sivuilta

www.finjusticia.net

KKs kommentoi:
 "Lait ovat poliittista valtaa; laillisuuden ja oikeuden nimissä on tuhottu ihmisiä ja kokonaisia kansoja ja tuhotaan edelleen."

Presidentti Martti Ahtisaari on todennut Suomen olevan niin pieni kansakunta, että täällä tunnetaan kumppanit...  Sepä se! Ahtisaarta monet pitävät edelleenkin hyvin viisaana miehenä, miettimättä miten hän on meidät myynyt globaalissa opolitiikassa - vieläpä pilkkahintaan?

Halonen harjoittaa muita metkuja... "välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi"; Minkä luottamuksellisuuden ja ketä vastaan?

[Oikeamieli]

Kun kerran pyysit (Hiekkasen blogin Prosessien lopettaminen -viestiketjussa) minulta määritelmää lainkäytön korruptiolle, niin sallinet että lyhyesti kritisoin omaasi. Ymmärrän jotakuinkin mitä sillä haetaan, mutta aika epätäsmälliseltä se vaikuttaa. Ensinnäkin, mitä oikeuden rajoittamisella oikein tarkoitetaan? Jonkun henkilön subjektiivisen oikeuden rajoittamista vai koko oikeuden (objektiivisessa merkityksessä) rajoittamista. Ensiksi mainittu rajoittaminen on helpommin ymmärrettävissä, mutta sehän on monesti (kyseessä olevasta oikeudesta riippuen) aivan laillistakin. Jälkimmäinen taas on varsin kummallinen ilmaus, ei kai oikeutta objektiivisessa mielessä rajoiteta, kysymys kai on oikeuden rajoittamisen sijaan toimimisesta oikeuden vastaisesti. Toinen kummallisuus on tuo termi oikeuskäytäntö. Sillä kai tavallisesti tarkoitetaan tuomioistuinratkaisuja eli sitä, mitä englannin kielellä kutsutaan case law'ksi. Minun on ainakin varsin vaikea päätellä, mikä osa ratkaisuista nyt olisi yleisesti hyväksyttyjä ja mikä ei. Yleisesti hyväksytyt tavat on vähän helpompi käsittää (oletan että sitä ylipäätään tarkoitetaan eli sanasta "hyväksyty(i)stä" on unohtunut monikon i-kirjain), mutta eiköhän koko viimeisen sivulauseen voisi sanoa yksinkertaisemmin sanalla "lainvastaisesti". Koska "oikeuden rajoittaminenkin" merkitsee jotakuinkin samaa, voisi koko määritelmän supistaa muotoon "valta- ja virka-aseman lainvastainen hyväksikäyttäminen".

* * *
KKs kommentoi:

1. Kirjoitat: "Kun kerran pyysit  minulta määritelmää lainkäytön korruptiolle, niin sallinet että lyhyesti kritisoin omaasi. Ymmärrän jotakuinkin mitä sillä haetaan, mutta aika epätäsmälliseltä se vaikuttaa."

Mitä järkeä tämän sortin väittelystä on? Kun et osaa muotoilla määritelmää "lainkäytön korruptiosta", katsot oikeudeksi esittää arvostelua asiayhteydestä josta et itse mitään hahmota...? Varsin outo asenne, eli läpä lässyn lää.

2. Ei hätää, ei sitä ole tainnut kukaan muukaan pystyä määrittelemään pysyväksi sloganiksi. Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmässä olemme päätyneet (minä en sitä ole keksinyt)  ..määritelmään  joka edustaa oikeuden rajoittamista valta- ja virka-asemaa hyväksikäyttäen niin, että toiminta eroaa yleisesti hyväksytystä oikeuskäytännöstä ja tavoista.  Meille tämä tämä on ymmärrettäväksi kelvannut...

3. Toisaalta, hiljaista hyväksyntää - jonkalaiseen kollektiiviseen asenteeseen  lainkäytön korruptiokin sijoittuu - entinen kansanedustaja, työvoimatutkija Heikki Rinne (jonka hyvin tunnen) kuvasi näin, että "jos viisi miljoonaa kärpästä on sitä mieltä, että lehmän paska on hyvää, niin kai se on, että se on kelpo tavaraa!"

Mitäpä tässä sinulle selittelemään lainkäytön korruption määritelmää kummemmin ja syvällisemmin, kun ei uppoa niin kellukoon... Herrat nauraa ..

[Kalevi Kannus]

Suomen sisäinen lainkäytön korruptio – hiljaisesti hyväksytty - vai onko?
 
Kotimaisessa vallitsevan käytännön sanastossa arkikieleen juurtunutta  määritelmää lainkäytön korruptiolle ei ole; hyvä veli-systeemit, kaverilta kaverille, asevelikaupat, rappariveljeys jne jne. eri vivahteineen pitävät sisällään hiljaisesti hyväksytyn lainkäytön korruption, jossa ei tarvitse raha olla ainoa ja vain ainoa vaikutin.

Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmässä olemme päätyneet lainkäytön korruptiosta ..määritelmään  joka edustaa oikeuden rajoittamista valta- ja virka-asemaa hyväksikäyttäen niin, että toiminta eroaa yleisesti hyväksytystä oikeuskäytännöstä ja tavoista. 

Oikeuden rajoittamista pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa. Epidemiaksi lainkäytön korruptio muodostui pankkien kriisin ”hoitoon-ohjauksessa” - itsemurhatilastoineen.

Sekä korruptionvastaisen yhdistyksen, Transparency Finlandin puheenjohtaja, johtavasyyttäjä Antti Pihlajamäki, ja valtionsyyttäjä Jukka Rappe myöntävät julkisissa selvityksissään korruption esiintymisen Suomessa, mutta toteavat samaan hengenvetoon sen paljastamisen vaikeaksi – resurssipulan takia.

Tässä erään juristin mielipide:
Pankkikriisin hoito oli tosiasiassa suuri puhallus,
jossa siirrettiin omaisuutta eri käsiin. Tiedän, että asiasta on kaikenlaisia epäilyjä, jotka kuulostavat ihan hulluilta, mutta varsin ymmärrettäviä ne on. Itsekin näin konkreettisesti, miten kahdessa hoitamassani samanlaisessa tapauksessa KKO teki aivan päinvastaiset päätökset lopputuloksin, että valuuttaluotoista kantaa kurssiriskin asiakas eikä kurssimuutoksesta tietoinen ja suojaamisen laiminlyönyt pankki. KKO muutti HO:n/KäO:n päätöksiä mistään piittaamatta.

Ja sitten kaikki muu viranomaistoiminta, kuten verottaja, konkurssiasiamies jne. Yhteinen päämäärä näyttää olleen kaikilla, että pankkien toimet hyväksytään ja niitä tuetaan, tavallisten ihmisten ja yrittäjien kustannuksella. Mielenkiintoinen sosiologinen kysymys on, miten näin yhdensuuntainen päätöksenteko eri organisaatioissa on mahdollinen, kun jotakin yhteistä "pomoa" tai käskyttäjää luonnollisen henkilön hahmossa ei ole. Tiedän kyllä ns. Koivisto-epäilyistä, mutta ne näyttävät aika köykäisiltä, eikä sellainen kuitenkaan oikein toimi. Varmasti sen suuntaisia tilanteita, joissa päämääristä on keskusteltu, on kuitenkin ollut.  Lähtökohtahan oli silloin, että maa on ”sotatilassa”, ja ”sotilaita” on aina pakko uhrata.

Tiedän, että on ihmisiä, jotka vielä jaksavat puuhata jotain suurisuuntaista juttua, mutta tämän päivän järjestelmässä se ei ota tulta, ja lisäksi joukot ovat hajallaan ja kurittomia kuin punakaartissa.

Tieteellinen tutkimus laman ja pankkikriisin hoidosta puuttuu, mutta jonain päivänä se varmaan saadaan. Silloin asianosaiset ovat kyllä jo haudassa.

Siis, uhrit tuhotaan ja veljet varjellaan…

KALEVI KANNUS