Härmälän osuus maatalousartiklojen laadinnassa

[Jorma Jaakkola]

Nyt kun Esa Härmälä pyrkii EU-parlamenttiin, on syytä tietää, Härmälän osuus maatalousartiklojen laadinnassa.

[Jorma Jaakkola]

Tiedoksi lukijoille!

Promerit.netin kirjoitusketjuja pitää (ainakin minun koneeltani) lukea alhaalta ylöspäin.

Tämän alustuksen lisäksi on tiivistettyä tietoa alustuksessa:

”Tiivistelmä vaalipetoksesta (141, 142 ja EMU/euro)”
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=575.0

Tämä ei ole mainos vaan ilmoitus:
Tiivistelmän liitteenä oleva raporttini on painettuna tekstinä Uudenmaan Veropörssissä sivuilla 77-125.
Totuuden paljastava EU-Liittymisasiakirjan sisällysluettelon ”kuva” on lähdeaineistoluettelon perässä sivulla 125.

Lähetän raportin myös liitetiedostona sähköpostitse kaikille, jotka sen haluavat luettavakseen.

Terveisin Jorma Jaakkola
jorma.jaakkola(a)suomi24.fi

[Jorma Jaakkola]

Tämä kooste on nyt ajankohtainen, koska ...,

... ken ei tunne historiaa, ei ymmärrä tämän päivän tilannetta.

[Jorma Jaakkola]

Erään viljelijän pyynnöstä...

  Eräs viljelijä otti allekirjoittaneeseen yhteyttä ja kertoi kuulleensa huhua,
että MTK:n entinen puheenjohtaja olisi ollut vuonna 1994
keskeisessä roolissa maatalousartiklojen kirjoittamisessa.

Vastasin hänelle, että pitää paikkansa.

Viljelijä pyysi, että tekisin nettiin selvityksen Härmälän tekemisistä

Tällä koosteellani täytin lupaukseni.

Viekää viestiä eteenpäin!

Jorma Jaakkola, Kokemäki
jorma.jaakkola(a)pp6.inet.fi

[Jorma Jaakkola]

Keskeinen EY-/EU-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo hävitetyssä EU-kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi", sivulla 39:

”… ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.

Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään. ”

[Jorma Jaakkola]

ESA HÄRMÄLÄN TOIMINTA
 EU-MAATALOUSNEUVOTTELUISSA:

[/b] [/size]


1. HALLITUKSEN ULKOPUOLINEN EY-TYÖRYHMÄ


Härmälä oli pääministeri Ahon erityisavustajana mukana hallituksen ulkopuolisessa EY-asioita selvittäneessä työryhmässä elokuusta 1991 alkaen. Työryhmän pj oli UM:n valtiosihteeriksi 1.7.1991 alkaen nimitetty Martti Ahtisaari.
Työryhmän selvityksestä tuli 1000-sivuinen salainen paperi, joka sitten kuivui parisataasivuiseksi selonteoksi (VNS 9.1.1992).


2. NEUVOTTELUJEN KÄYNNISTÄMISEN TAUSTAA


Esa Härmälä, kaupallinen neuvos, ulkoministeriö (Maatalouden EU-neuvottelija) 1993–94.
Seuraavassa kaksi Esa Härmälän EY-Maatalousneuvottelujen tavoitemuistiota.

A) Härmälän muistio 30.12.1992

Ensimmäinen Esa Härmälän tekemä on muistio "Maatalouden neuvottelutavoitteet".
Sen julkisuusaste oli merkinnällä SALAINEN. Muistiossa on oleellista, että Suomen tuottajahinnat sopeutetaan ACA-järjestelmällä asteittain EY-tasolle ja siten on vuorossa investointitukijakso.

Sitaatti:

”EH 30.12.1992                                                         SALAINEN
                                                                     
 SUOMEN MAATALOUSNEUVOTTELUTAVOITTEET   ( luonnos 1)

1. Maantieteellisistä ja ilmastollisista syistä johtuvien erojen tasoittaminen
-koko Suomi rinnastetaan EY:n nykyisiin vuoristoalueisiin ja tulee siten maatalouden epäedullisuustuen piiriin ( less favored area)

-suurin osa Suomesta tulee 5b. tukivyöhykkeen piiriin ( tavoite yhteensovitetaan aluepoliittisten neuvottelutavoitteiden kanssa)

-edellisiä kehittämällä luodaan pohjoisille maatalousalueille tarkoitettu yhteisen rahoituksen piirissä oleva uusi tukimuoto, jonka pohjalta Suomi saa koko peltoalalleen sen viljelyn turvaavaa pinta-alaperusteista tukea. Säilytetään maatalouden nykyinen hintapoliittinen tuki painottaen sitä erityisesti kotieläintalouden tueksi ja kehittäen sitä muodoltaan EY-järjestelmien kanssa yhteensopivaksi. Tukien suhteen Suomi jaetaan kolmeen vyöhykkeeseen. Keskeiseksi kriteeriksi tuen käytölle pyritään saamaan kasvukauden pituus”

B) Härmälän muistio 10.1.1993

Sitaatti:
”EH 10.1.1993                                       luottamuksellinen

SUOMEN MAATALOUSNEUVOTTELUTAVOITTEET ( luonnos 2)”
Siirtymäkausi koostuu kahdesta vaiheesta:
”1. jakso:
-ensimmäisen seitsemän vuotta kestävän jakson aikana harmonisoidaan Suomen hintataso asteittain EY:n hintatasoon
-em seitsemän vuoden aikana maataloustuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden vienti- ja tuontikaupassa hintaerot tasataan rajalla nk liittymistasausmaksuilla, jotka maksetaan EY:n kassasta ja kassaan.
2. jakso:
- seitsemän vuoden jatkeeksi tulee viiden vuoden ajanjakso, jolloin Suomi voi edelleen edistää maatalouden sopeutumista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöistä poikkeavilla tukitoimilla.”

Kommentit:

Kuka valtuutti Esa Härmälän yllä olevien suunnitelmien tekemiseen, sillä presidentti Koivisto nimitti EY-neuvotteluvaltuuskunnan vasta 25.1. 1993?

Härmälän suunnitelmien pohjalta ei ollut mitään saavutettavissa.
Härmälä ei ollut ottanut huomioon, että ACA-järjestelmä eli nk. liittymistasausmaksujärjestelmä tuottajahintojen asteittaisesta alentamisesta EY-tasolle (luonnos 2) oli poistettu EY:n maataloussäädöstöstä  jo 1.1.1993 alkaen!

EY-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjan (2/93 21.1.1993) mukaan
”siirtymäkausi koostuu kahdesta jaksosta, joiden yhteispituus on enintään 12 vuotta. Ensimmäisen kauden aikana tuotteiden hintataso sopeutetaan EY:n hintatasoon ja toisen aikana Suomi voi edistää maatalouden sopeuttamista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöksistä poikkeavilla tukitoimilla.”

Kyseisessä kokouksessa Härmälä esitteli muistiotaan, luonnosta 2.

Edellä oleva on hyvä lähtökohta tutkia Etelä-Suomen 141-artklan tukien taustaa!

Härmälän ideana (Keskustan ja viljelijöiden pehmittämiseksi?) oli saada koko Suomeen EY-säädännöstä poikkeava "pohjoinen tuki". Antti Kuosmanen kertoo EY:n "saavutetusta säädännöstä" (=acquis) sivulla 28:

”Kaikki neuvotteluissa esille ottamista vaativat ongelmamme ja tavoitteemme eivät olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat paljastuneet acquis'n tutkinnassa. Eräs esimerkki oli maataloudessa. Tavoittelemamme pohjoisen tuen malli, josta ei tietenkään ollut mitään EY-säädöstöä.”

Lisäksi Kuosmanen kertoo, että ACA-järjestelmän mukainen sopeuttamismalli oli neuvottelutavoitteena vielä maratonistunnossa! Kuosmanen kertoo edelleen, että Härmälän olisi pitänyt tutkia voimassaoleva säädöstö tarkemmin.



3. EY-NEUVOTTELUVALTUUSKUNTA


”Tasavallan presidentti on 25.1.1993 asettanut valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen jäsenyydestä mm. Euroopan unionissa. Jäseneksi liittymistä koskeva mahdollinen sopimus tulee sisältämään sellaisia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen”. (Apulaisoikeuskansleri 13.12.1993 Dnro 1152/1/93).

Millä valtuuksin Esa Härmälä kirjoitti edellä olevat muistionsa?



4. MITÄ HÄRMÄLÄ TOTESIKKAN SIIRTYMÄKAUDEN TARPEELLISUUDESTA?!


Maa- ja metsätalousministeriön EY-maatalousjaoston sihteeri Paavo Mäkinen (MTK:n ex-toiminnanjohtaja) kirjasi pöytäkirjaan 11/93 18.8.1993 pj Härmälän kommentin:

"Härmälä totesi, että pohjoisen tukimallin avulla siirtymäjärjestelyistä voidaan saada hyvinkin etupainotteinen, jolloin siirtymäajan tarve voi jäädä lyhyeksi."


5.  NEUVOTTELUVAATIMUSTA ODOTETTIIN; kahdet neuvotteluraiteet


Antti Kuosmasen mukaan Suomi kävi maatalousneuvotteluja kaksilla raiteilla toukokuusta 1993 vuoden loppuun, koska viralliset, Härmälän johtamat neuvotteluesitykset takkusivat.

Kuka kävi neuvotteluja toisilla raiteilla? -Presidentti Koivisto? -EY-suurlähettiläs Erkki Liikanen?


6. EY-MINISTERIRYHMÄN KOKOUS 13/93 1.11.1993

Läsnä:
Pääministeri Aho ja ministeri Haavisto
Avs Sundbäck, osp Satuli, ylij Eriksson, aop Kosonen, tp Eerikäinen, tp Kuosmanen, fn Aarnio, lsn Jääskinen, kn Härmälä ja ln Halonen
Eav Huhtaniemi/VNK, osp Reimaa/UM ja projektip Natri/UM

Kohta 2.
"Maatalouden osalta pyritään vaikuttamaan komissioon siten, etteivät sen linjaukset muodostuisi ahtaiksi ja vaarantaisi neuvottelujen viemistä Suomen kannalta hyväksyttävään lopputulokseen. Pääministeri lähettää asiasta kirjeen puheenjohtaja Delors'ille, ministeri Haavisto tapaa komissaari Steichenin ja virkamiestasolla ollaan yhteydessä komission jäsenten kabinetteihin, ..."

Kokouksessa oli mukana vain kaksi ministeriä! Maatalousministeri ei ollut mukana... ja Härmälä toimi virkamiestasolla komission kabineteissa.
Millaiset linjaukset olivat, jos ne eivät saaneet muodostua liian ahtaiksi?


7. MINIPAKETTI


Helmikuussa 1994 luotiin salaisiksi määrätyissä asiakirjoissa oleva ”minipaketti”, josta selviää, että maatalousasiat hoidetaan oleellisempien neuvotteluasioiden jälkeen.



8. POLIITTINEN MARATONSOPIMUS


Maratonistunnossa 1.3.1994 tehtiin 141-artiklan taustalla oleva poliittinen sopimus, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat tulkita omalla tavallaan.

Heikki Haaviston mukaan myös Esa Härmälä oli mukana suljettujen ovien takana.

Antti Kuosmanen kertoo sopimuksen sisällön yksityiskohtaisesti 1.3.1994 saavutetun tulkinnallisen sopimuksen luvussa ”21.27. Maratonin tulokset”, s. 120:

”Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.
Ensimmäisessä sanottiin: "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."
Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.
Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille. ("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.").

 "For the…" merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä). Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted" (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.

Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroiminen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or). Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.

Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta. Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan.
Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan.”



9. KOMISSION VAIETUN JULISTUKSEN PEITTELY


Kuosmanen kertoo sivulla 122:
”Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen. Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.

Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta. Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta.” 


Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat, sivulla 196: 

”Torstai 3.3. Komissiosta vuoti paperi, jossa oli otsikkona komission deklaraatio ja teksti koski maatalouden kansallisia tukia. Komissio vakuutti siinä, että ne ovat siirtymävaiheen tukea ja degressiivisiä.”

”Perjantai 4.3.”
”Iltapäivällä Esa Härmälä oli tavannut Möhlerin DG VI:sta. Ongelmia maataloudessa. Sisäisen julistuksen asema on edelleen epäselvä, mutta Möhler on viitannut myös siihen.”
”Sovimme, että Esa (Härmälä, kirj. huom.) tekee asiasta raportin suppeaan jakeluun, jotta paniikkia ei pääse syntymään. Yritän selvittää viikonlopun aikana, mistä deklaraatiossa oikein on kysymys.”
[/font]

[Jorma Jaakkola]

10. POLIITTINEN SOPIMUS ARTIKLOIKSI


Antti Kuosmanen kertoi, että maratonistunnossa syntyi poliittinen sopimus, jonka molemmat osapuolet saivat tulkita haluamallaan tavalla. Sopimukseen oli Kuosmasen kirjan mukaan kirjoitettu tulkinnallinen sidesanapari ”ja/tai”, josta Etelä-Suomen tuki jäi riippumaan.

Koska lakitekstejä (artikloja) laadittaessa ilmeni maratonsopimuksesta Suomen ja komission edustajien kesken suuria näkemyseroja, perustettiin liittymissopimuksen maatalousartikloja laatimaan erillinen alatyöryhmä, johon muistioiden mukaan kuluivat mm. Suomen puolelta valtuuskuntaa johtanut juristi Niilo Jääskinen, maatalousneuvottelija Esa Härmälä ja Härmälän sihteeri Paavo Mäkinen. Työryhmän puheenjohtajana toimi Kreikan maatalousasiantuntija Christodoulu.

Alatyöryhmä, joka kokoontui 27.3.-8.4.1994, jolta ajalta on olemassa seuraavat pöytäkirjat:
27.3.1994, 30.3.1993, 6.4.1994 ja 8.12.1994.
Sijaistasolta (= EY-virkamiesvaltuuskunta) asiakirjat: muistio 307, 29.3.1994 ja päätöskonferenssin muistio 12.4.1994.

Jo ensimmäisestä kokousmuistiosta, 27.3.1994, ilmenee rankka ukaasi:

”Puheenjohtajan ja komission viestinä oli, että paperit on saatava valmiiksi 31.3.1994. Hakijamaiden tehtävänä on hyväksyä heidän tulkintansa neuvottelutuloksista uhalla, että EP-käsittelyn karilleajo on meidän syytämme.”

Heidän tulkinnallaan tarkoitetaan komission julistusta, jonka peittelyssä Härmälä onnistui niin, etei se vuotanut julkisuuteen.
EP on Euroopan parlamentti.

Samasta muistiosta ”ETENEMINEN JATKOSSA” –otsikon alta löytyy toinen teksti:

”Suomen puolelta todettiin, että haluamme kiistettyjen tai avoimien kohtien osalta keskustella asiantuntijatasolla komission kanssa, jolloin myös selvitetään mistä on sovittu.

Puheenjohtaja valitteli, että kaikilta osin se mitä sovittu ei ole selkeää. Juridisen tekstin ja neuvottelutuloksen on vastattava toisiaan. Mikäli asioista ei voida sopia, on ne vietävä toiselle tasolle päätettäväksi. Epäselvyyksiä ei voida oikoa tällä tasolla. Puheenjohtaja ei osannut sanoa, millä tasolla asia voitaisiin hoitaa. Mahdollisissa asiantuntijakeskusteluissa on aikapulan takia edettävä nopeasti.”

Kokousmuistion 30.3. mukaan 141-artiklan muotoilussa taisteltiin sanoista (muistion artikla 5):

”Artiklan osalta Suomi totesi, että EU:n esitys ei aivan vastannut sitä, mistä sovittiin. Suomi jätti esityksen uudeksi säännökseksi (liite 5).
Koska kysymyksessä ovat "remaining difficulties" , näitä ei voida jättää ratkaisematta ja tätä koskeva määräys tulisi olla sopimuksessa. Sanat "may authorize" tulisi muuttaa muotoon ”shall authorize”.

”Möhler totesi, ettei "shall" sanaa voitaisi ottaa tekstiin, sillä se oli hänen mukaansa vastoin sitä, mitä oli sovittu. Möhler piti "may" sanaa jopa voimakkaampana ilmaisuna kuin mistä oli sovittu. Ehdotettu ilmaisu ei hänen mukaansa soveltunut EU:n juridiseen tekstiin.”

Kommentti:

Möhler oli komission edustaja. Taistelu sanoista ilmenee selkeästi myös 6.4. pidetyn kokouksen muistiosta, jonka laatijana oli Kalevi Hemilä.

Kokousmuistio 31.3.1994:

”Artiklan osalta Suomi totesi, että EU:n esitys ei aivan vastannut sitä, mistä sovittiin. Suomi jätti esityksen uudeksi säännökseksi (liite 5).
Koska kysymyksessä ovat "remaining difficulties", näitä ei voida jättää ratkaisematta ja tätä koskeva määräys tulisi olla sopimuksessa. Sanat "may authorize" tulisi muuttaa muotoon ”shall authorize”.

Norja kannatti Suomen ehdotuksia ja piti "may" sanan korvaamista "shall" sanalla erittäin tärkeänä.
Möhler totesi, ettei "shall" sanaa voitaisi ottaa tekstiin, sillä se oli hänen mukaansa vastoin sitä, mitä oli sovittu.
Möhler piti "may" sanaa jopa voimakkaampana ilmaisuna kuin mistä oli sovittu. Ehdotettu ilmaisu ei hänen mukaansa soveltunut EU:n juridiseen tekstiin. Möhler katsoi että koko Suomi ja myös Norja olivat jo sisällytettyinä artiklaan. Pohjoista tukea käsitellään artiklassa 6."

Kommentti:
Komissio ei hyväksynyt Suomen ”shall”- eli ”pitää”- sanaa, vaan halusi 141-artiklaan kirjoitettavaksi ”may”- eli ”voi”-sanan. Tällä sanalla komissio ”lupasi” vakavien vaikeuksien tukea, jos se sille päälle sattuu. Lisäksi 141-artiklan ”työkaluiksi” kirjoitettiin varsinaiset siirtymäkauden 138-, 139- ja 140-artiklat ja C-alueen 142-artikla.

Kokousmuistio 6.4.1994:

Sitaatti:

”Artiklan 5 osalta kysyimme, mihin "their full” viittaa. Jos viittaus on tuottajiin, halusimme toistaa aikaisemmin esittämämme muutosehdotuksen. Toistimme myös ehdotuksemme sanan "may" muuttamisesta sanaksi "shall". Norja kannatti Suomea, mutta ehdotti samalla yllättäen, että sana "full" pitäisi poistaa.

Komissio korosti "may"-verbin merkitystä tässä yhteydessä. Sanalla "full" ei Mildonin mukaan ole mitään merkitystä. Komission vastaus kysymykseemme viittauksesta oli epämääräinen.”

Päätöskonferenssin muistio 12.4.1994

"ULKOASIAINMINISTERIÖ            SAAPUVA SANOMA
BRYSSEL 12.4.1994
ULKOASIAT HELSINKI

Asia : EU-jäsenyys; konferenssin päättäminen ja sopimustekstit
EEC1355

Viitteemme : EEC1354

Viitteenne :

JAKANETTE KIIREELLISESTI HALONEN JA KEINÄNEN/KPO-20

EU-jäsenyysneuvottelukonferenssi päätettiin 12.4.1994 klo 19.50 lyhyessä päätösistunnossa, jossa voitiin todeta saavutetun yksimielisyyden liittymisasiakirjoista. Loppuvaiheen neuvottelutuloksena syntyneet sopimustekstien viimeisimmät muutokset on lähetetty erikseen (ks. EEC 1354).

Suomen puolelta esitettiin päätösistunnossa lausunto, jossa hyväksyttiin saavutettu tulos, mutta samalla valitettiin sitä, että poliittisen sopimuksen saavuttamisen jälkeen oli avattu jo sovittuja asioita. Tällainen heikentää koko liittymisprosessin uskottavuutta ja jäsenyyden hyväksymisen edellytyksiä Suomessa.

Suomen hallituksen ilmoitettiin käyttäneen kaiken liikkumavaransa voidakseen hyväksyä tämän tuloksen. EU:n sokerijärjestelmän uudistuksen yhteydessä Suomi ilmoitti palaavansa kysymykseen sokerikiintiöstään. Lisäksi edellytettiin, että liittymissopimusta täytäntöön pantaessa, mukaan lukien maatalouden ja aluepolitiikan kansalliset toimet, Suomi edellyttää saavutettujen ratkaisujen kirjaimen ja hengen tarkkaa noudattamista.

Norja ja Ruotsi saivat omat konferenssinsa päätökseen juuri ennen Suomea. Itävallan osalta ratkaisu saavutettiin jo vuorokautta aikaisemmin, mutta koska eräät yksityiskohdat loppuratkaisussa sen jälkeen muuttuivat, piti Itävalta vielä Suomen jälkeen uuden neuvottelujen päätösistunnon.

Lopputulosta edelsi pitkä ja hankala neuvottelurupeama. Sen kuluessa olivat Suomen osalta viimevaiheessa keskeisimmin esillä maatalouden siirtymäkauden tuen kattavuus, elintarviketeollisuuden siirtymäkauden rakennetuki, siirtymäkauden suojalauseke, sokerikiintiön suuruus ja Suomenlahden ulkopuolisen Itämeren lohikiintiön suuruus.

Sokerikiintiötä lukuunottamatta Suomi sai kaikissa maataloutta koskevissa kysymyksissä vahvistetuksi sen mitä Suomen tulkinnan mukaan oli neuvottelutuloksessa 1.3.1994 sovittu. Lohikiintiön osalta saavutettu tulos (33,611 %) takaa suuremman prosentuaalisen osuuden kuin Suomen osuus lohikiintiöstä on tähän asti ollut. Ruotsin neuvottelujen sivutuotteena Suomi sai lisäksi pyytämäänsä enemmän kilohailia.

Sokerikiintiön osalta EU (Ranska) oli loppuun asti taipumaton. Tämän käytyä ilmeiseksi ja muiden hakijamaiden päätettyä omat konferenssinsa  Suomen valtuuskunta ohjeidensa puitteissa päätti neuvottelut EU:n kannan pohjalta, ts. juurikassokerin A- ja B-kiintiö yhteensä 146.779 tn, isoklukoosin kiintiöt yhteensä 11.930 tn.   

Tärkeimmät yksittäiset tulokset olivat seuraavat:
- maatalouden siirtymäkauden pituudeksi tuli viisi vuotta,
- siirtymäkauden tuet voidaan ulottaa kaikkiin tuotantosuuntiin,
- kansallista ja pohjoista tukea koskevat sopimusartiklat mahdollistavat tuen ulottamisen koko maahan, eikä niitä ole rajattu koskemaan vain siirtymäkautta,

- Sopimuksen liitettävässä julistuksessa vahvistetaan ns. vuoristotuen kattavan 85 prosenttia maatalousmaasta,
- maatalouden ympäristöohjelma sitoudutaan valmistelemaan ripeästi unionin sille vahvistaman budjetin (13.5 milj. ECU) puitteissa),

- CAP:n soveltaminen alkaa 1.1.1995, mutta sopimus mahdollistaa sen, että erillisten markkinaorganisaatioiden käynnistämisen ajankohdan muuttamisen,
- ns. SLOM-tuottajille varatun maidon lisäkiintiön käytön ehtoja väljennettiin alkuperäisestä,
- suomalaisen votkan nimike suojattiin,
- emolehmäkiintiön kasvattamisen viljantuotannon laskiessa mahdollistava julistus liitettiin sopimusteksteihin,

- elintarviketeollisuuden siirtymäkauden tuki on mahdollista ensiasteen teollisuuden rakenteen kehittämiseksi ilman tuotekohtaisia rajoituksia.

Konferenssien päättäminen 12.4. mahdollistaa sen, että sopimustekstit voitiin ainakin periaatteessa toimittaa Euroopan parlamentille asetetussa määräajassa. Sopimustekstien teknisten yksityiskohtien tarkistaminen ja eri käännösten (mm. suomenkielisen) laadinta vaatii vielä työtä.

LAATI: KUOSMANEN/UM +++



11. HÄRMÄLÄ PURKI TUNTOJAAN


Unto Hämäläinen haastatteli  Härmälää kirjaansa ”Lännettymisen lyhyt historia” varten.
Sitaatti sivulta 104:

 ”Alkuhuuma haihtui kuitenkin nopeasti, kun paljastui suomalaisille ikäviä tosiseikkoja. Esa Härmälä oli ensin Ahon avustajana valmistelemassa jäsenhakemuksen jättämistä ja siihen liitettyjä maatalouden ja aluepolitiikan kansallisia reunaehtoja.
Jäsenyysneuvottelujen aikana Härmälä kävi ulkoministeriön virkamiehenä neuvotteluja Brysselissä ja valmisteli niitä kotimaassa. Neuvottelujen loppurutistuksessa helmikuussa Härmälä sai vammoja sieluunsa.

»Minä koin ne neuvotteluyöt kaoottisina. Niiden jälkeen oli paha olla», Härmälä kertaa ensimmäisen neuvottelutuloksen syntymistä. Mutta vielä paljon pahempaa oli edessä. Maalis-huhtikuun taitteessa palattiin uudestaan neuvottelupöytään. Poliittinen sopimus oli kirjoitettava lakitekstin muotoon. »Suomessa ei ilmeisesti laajemmasti ymmärretä, että neuvottelut käytiin toiseen kertaan. Suomelle tilanne oli hankala, sillä joku helvetin ovela ihminen oli keksinyt uuden juonen. Sen sijaan että komissio ja Suomi olisivat kahdestaan kääntäneet poliittisen sopimuksen juridiseksi sopimukseksi, sinne päästettiin kaikki jäsenvaltiot mukaan. Suomi menetti neuvotteluissa selkeästi sovittuja etuja.»
 »Se oli elämäni raskain vaihe. Poliittisen puolen viisari oli jo heilahtanut. Oltiin kovaa vauhtia menossa jäseneksi, eikä yksityiskohdista enää jaksettu kiinnostua.»

Monissa liemissä keitetty Härmälä purki tuntojaan muistelemalla vanhoja neuvotteluja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorten johtajien, komsomolien kanssa. Konniahan hekin olivat, mutta nykyiseen vastapuoleen verrattuna rehellisiä konnia, Härmälä lohkaisi. »Olin täynnä tätä kaikkea.»”


Suomen Kuvalehti 51-52 17.12.2004,  KUVATEKSTI, s.58:

"Esa Härmälän mukaan EY-neuvotteluissa koitti vaikein aika vasta sen jälkeen, kun jäsenyysehdoista oli sovittu.
”Kun niitä alettiin pistää lainsäädännön muotoon, julkinen mielenkiinto oli jo siirtynyt muualle. Silloin tuli välillä sellainen olo, että neuvottelijat ovat aika yksin.”




Esa Härmälän viralliset luottamustehtävät


Lähde: http://epaper.maaseuduntulevaisuus.fi/Products/MT-2006-04-28/Articles/article_13_1.htm

1. Maatalous- ja kalastusasiain erikoisavustaja, Suomen EU-edustusto Brysselissä 1984–87

2. Kauppapoliittinen asiamies, MTK 1987–90

3. Osastonjohtaja, MTK 1990–91

4. Pääministerin talouspoliittinen erityisavustaja 1991–93

5. Kaupallinen neuvos, ulkoministeriö (EU-neuvottelija) 1993–94

6. Johtokunnan puheenjohtaja, MTK 1994–2006