Kansanedustajille maatalousartikloista

[jali raita]

Mistä KE Seppo Kääriäinen tietää, että 141 ja 142 tapauksissa on ollut kyse pysyvistä tuista? Jos tuet ovat pysyviä, niin miksi pääministeri Vanhanen, ministeri Anttila ja ministeri Kanerva niistä vielä neuvottelevat EU:n komission kanssa? Mitä Kääriäinen tietää ja ymmärtää enemmän ja paremmin kuin  Vanhanen, Kanerva ja Anttila?

Asiaa tulee kysyä Kääriäiseltä, Vanhaselta, Kanervalta ja Anttilata. Mitä Radio Jerevan asiasta tietää?

Jali Raita

[Oikeamieli]

Kiitos. Varsin mielenkiintoinen vastaus Kääriäiseltä. Mitäköhän meidän olisi tuosta pääteltävä?

[Kalevi Kannus]

Niinpä niin, se millä on selvityksen kannalta merkitystä riippuu tietysti siitä, mitä ollaan selvittämässäEikö olisi aihetta kysyä ennemminkin toisin päin: kuka tunnustaa, että on ollut päättämässä liittymisestä tutustumatta ensin sopimukseen liittymisen ehdoista? Uskaltaisin arvella ettet yhtään tuollaistakaan vastausta saisi. Julkistapa toki tuloksia sikäli kun vastauksia kyselyysi saat.

Tässä yksi, vastaus esitettyyn kysymykseen ...

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Kääriäinen Seppo
Lähetetty: 23. lokakuuta 2007 16:42
Vastaanottaja: Kalevi Kannus

Kiitos kysymyksestäsi.

Olen ollut tietoinen, että artikloissa 141 ja 142 on ollut kysymys pysyvistä tuista.

Terveisin,

Seppo Kääriäinen

* * *
Kommentointia Kääriäiselle..
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Kalevi Kannus
Lähetetty: 23. lokakuuta 2007 18:58
Vastaanottaja: 'seppo.kaariainen@eduskunta.fi'

Kunnioittavat kiitokset palautteestanne ..

Epäilemättä Te olette ollut erityisasemassa muihin päättäjiin nähden.. Nimittäin tosiasiat puhuvat toista../..

Viittasin viestissäni hänelle maatalousartiklojen oikeudellisesta luonteesta mietittäväksi retoriset kysymykset joista argumentteja tässäkin keskusteluketjussa... Avoimessa kirjeessä ministeri Anttilalle.
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=609.msg2013#msg2013


* * *

"Oikeamielelle":
Ehdottamasi kysymyksen asettelu: ".. kuka tunnustaa, että on ollut päättämässä liittymisestä tutustumatta ensin sopimukseen liittymisen ehdoista?" - osoittaisi kysyjän sivistymättömäksi...

Jäädään kuulolle.  KKs

[Oikeamieli]

Niinpä niin, se millä on selvityksen kannalta merkitystä riippuu tietysti siitä, mitä ollaan selvittämässä. Tuo edellinen kommenttini oli tarkoitettu lähinnä poistamaan Jaakkolan viestistä välittynyttä kuvaa siitä, että ongelmassa olisi ollut kysymys kääntämisen hitaudesta ja siitä johtuvasta eduskunnan saaman tiedon puutteesta, ja toisaalta kuvaa sitä, että sekundäärilainsäädännön tuon aikaisella sisällöllä olisi ollut olennaista merkitystä liittymissopimuksen tärkeiden säännösten ymmärtämiseksi. Nämä ajatukset nimittäin sekoittivat ä saman kirjoittajan esittämää aiheellista ja tärkeää kysymystä siitä, toimittiinko neuvotteluissa, kansanäänestyksessä ja eduskunnan käsittelyssä liittymisessä Euroopan unioniin niin kuin olisi pitänyt.

Mutta palataanpa siis siihen kysymykseen, jonka sinä Kalevi Kannus ymmärtääkseni määrittelet tässä pääasiaksi eli siihen, mitä tietoja kansanedustajien käytössä oli jäsenyydestä eduskunnassa päätettäessä. Kirjoitat, ettei kukaan ole toistaiseksi tunnustanut tietäneensä [maatalousartiklojen siirtymäluonteisuudesta]. Eikö olisi aihetta kysyä ennemminkin toisin päin: kuka tunnustaa, että on ollut päättämässä liittymisestä tutustumatta ensin sopimukseen liittymisen ehdoista? Uskaltaisin arvella ettet yhtään tuollaistakaan vastausta saisi. Julkistapa toki tuloksia sikäli kun vastauksia kyselyysi saat.

[Kalevi Kannus]

Hakekaapa vaikkapa eur-lex-tietokannasta käsiinne alkuperäisen 1994 liittymissopimuksen teksti (sama asiakirja, jonka sisällysluettelon olette skannanneet tälle sivustolle. Sopimuksen 3 artiklassa sanotaan:

Tämä sopimus, joka on laadittu yhtenä alkuperäiskappaleena englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, norjan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä kaikkien näiden toisintojen ollessa yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Italian tasavallan hallituksen arkistoon, ja tämä hallitus toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä muiden allekirjoittajavaltioiden hallituksille.

../.. Se missä olette oikeassa on se, että kyse on väliaikaisista tuista. Niitä on suomalaisilla myöhemmin varmasti ollut tarkoitus muuttaa pysyviksi, mutta väitteet siitä, että ne jo sellaiseksi olisi sovittu, ovat mitä ilmeisemmin hölynpölyä.

Se, että sopimus on laadittu yhtenä jne... ei todista ovatko kansanedustajat ja muut asiaan osalliset LUKENEET ja YMMÄRTÄNEET mahdollisen lukemansa. Tällä hetkellä kukaan kyselyni saanut EI OLE TUNNUSTANUT. 

Se, mitä Sinä "Oikeamieli" väität tässä keskusteluketjussa, sillä ei ole - selvityksen kannalta - mitään merkitystä.

Tarkoitan sitä: Uskoisin Sinun tietävän että keskustelupalstojen  kansalaisjournalismiin ja kansalaistutkimuksiin politiikan ja virkavallan eliitti "vastaa"   vaikenemalla. Avoin ja läpinäkyvä demokratia on suomalaisittain KUPLA.

Kirjoitat: "Niitä on suomalaisilla myöhemmin varmasti ollut tarkoitus muuttaa pysyviksi, mutta väitteet siitä, että ne jo sellaiseksi olisi sovittu, ovat mitä ilmeisemmin hölynpölyä."

Voi hyvä Sylvi, syvää on kansalaisten sinisilmäisyys jos mielikuvaasi uskotaan ja luotetaan laajemminkin...

[Oikeamieli]

Hakekaapa vaikkapa eur-lex-tietokannasta käsiinne alkuperäisen 1994 liittymissopimuksen teksti (sama asiakirja, jonka sisällysluettelon olette skannanneet tälle sivustolle. Sopimuksen 3 artiklassa sanotaan:

Tämä sopimus, joka on laadittu yhtenä alkuperäiskappaleena englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, norjan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä kaikkien näiden toisintojen ollessa yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Italian tasavallan hallituksen arkistoon, ja tämä hallitus toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä muiden allekirjoittajavaltioiden hallituksille.

Voitte tietysti väittää, että hallitus olisi pimittänyt sopimustekstiä kansanedustajilta, mutta aika uskomattomalta tällainen väite kieltämättä kuulostaisi. Liittymissopimuksen myöhemmät muutokset eivät tietääkseni muuttanut maatalousartiklojen luonnetta mihinkään, sen enempää kuin myöhemmät perussopimusten muutoksetkaan. Se missä olette oikeassa on se, että kyse on väliaikaisista tuista. Niitä on suomalaisilla myöhemmin varmasti ollut tarkoitus muuttaa pysyviksi, mutta väitteet siitä, että ne jo sellaiseksi olisi sovittu, ovat mitä ilmeisemmin hölynpölyä. Toivotan onnea jatkotutkimuksillenne.

[Jorma Jaakkola]

Pieni huomio viestiinne: sitaatissa hallituksen esityksestä puhutaan sekundäärilainsäädännöstä
 ja sen kääntämisen viipymisestä. Liittymissopimus, jonka tulkinnasta kiinnostavassa blogissanne on kysymys ei kuitenkaan kuulu sekundäärilainsäädäntöön, vaan sen sisältö on jo alun perin laadittu kaikilla sopijamaiden kielillä. Kaikilla kansanedustajilla oli siis varmasti käytössään suomenkielinen ja ruotsinkielinen versio liittymissopimuksesta.

Kyllä Suomen EU-lakiesitys on kokonaisuus, sekundäärilainsäädäntöineen. Kyse ei EU-huijauksessa ole pelkästään vaiettujen 141 ja 142 -artiklojen tulkinnallisuudesta.
Tästä kokonaisuudesta ei yksikään esityksen puolestä äänestänyt kansanedustaja luikertele minnekään.

"Oikeamieli"!
Vai voitko todellakin väittää, että sekundäärilainsäädäntökin voitiin valtio-oikeudellisesti allekirjoittaa Korfulla 24.6.1994 avoimena sopimuksena ja hyväksyä eduskunnassa blankoasiakirjana?

Lisää mielenkiintoista, maatalousartiklojen kirjoittamisen osalta, paljastuu Erkki Liikasen "Brysselin päiväkirjoista" heinäkuulta 1994!
Luitko sen eilisestä kirjoituksestani?

Mitä Liikasen ja Kuosmasen paljastuksesta pitäisi päätellä?

- Maatalousartikloja ei kirjoitettukaan lopulliseen muotoon huhtikuussa 1994, vaan vasta myöhemmin.

Vuonna 1996 Luxemburgissa suomeksi painetussa liittymissopimuksessa maatalousartikloiden viitteissä lukee jotakuinkin näin ...sellaisena kuin se on muutettuna hyväksytty EN:ssa tammikuussa 1995.

Siis kansanäänestyksen jälkeen!

"Oikeamieli" kirjoitti:
>>Kaikilla kansanedustajilla oli siis varmasti käytössään suomenkielinen ja ruotsinkielinen versio liittymissopimuksesta.>>

Ei ollut.
Esitä asiakirjadokumentteihin perustuvat vastaväitteet minulle.

Tämä vaikeneminen ja peittely on todella ironista suomalaisen valtionhallinnon päätöksenteon avoimuudessa. Norjan valtiojohto sensijaan antoi Suomen UM:n asiakirjojen mukaan oman liittymisasiakirjansa huhtikuun 20. päivän aikaan norjan kielellä kaikkien luettavaksi.

Claes Anderson peräsi liittymisasiakirjan suomennosta PMi Aholta toukokuussa 1994.

Vielä:
- Tiesikö kansa EU-kansanäänestyksessä paremmin liittymisasiakirjan sisällöstä kuin kansanedustajat.

- Myös eduskunnan päiväkirjat marraskuun "viivytyskeskustelusta" - siis kansanäänestyksen jälkeen - ovat mielenkiintoista luettavaa.

Terveisin Jorma

[Kalevi Kannus]

 Kaikilla kansanedustajilla oli siis varmasti käytössään suomenkielinen ja ruotsinkielinen versio liittymissopimuksesta.

Arvoisa "Oikeamieli", jos kyselyssäni haukun väärää oravaa, ystävällisesti pyydän Sinulta dokumentti-/asiakirjatodisteita väitteesi siteeksi.

Yksikään kansanedustaja tai muut asiaaan osallisista EI OLE palautteessan myöntänyt tienneensä lain tarkasta sisällöstä; siis ovatko artiklat 141 ja 142 siitymäkauden vai pysyvä tuki.

Kohteena on hyvin monen perheviljelmän elämä ja tulevaisuus.

[Oikeamieli]

Pieni huomio viestiinne: sitaatissa hallituksen esityksestä puhutaan sekundäärilainsäädännöstä
 ja sen kääntämisen viipymisestä. Liittymissopimus, jonka tulkinnasta kiinnostavassa blogissanne on kysymys ei kuitenkaan kuulu sekundäärilainsäädäntöön, vaan sen sisältö on jo alun perin laadittu kaikilla sopijamaiden kielillä. Kaikilla kansanedustajilla oli siis varmasti käytössään suomenkielinen ja ruotsinkielinen versio liittymissopimuksesta.

[Tosi_on-team]

Avoin kirje ministeri Anttilalle

Arvoisa ministeri!

Tämän päivän TV-kanavien aamulähetyksissä Teitä haastateltiin 141-neuvottelutilanteesta. Te jopa syytitte suomalaista mediaa keskustelusta, ”joka ei ainakaan lisää sitä mahdollisuutta, että täällä tehdään hyvä sopimus. Siellä on väitetty komissaaristakin yhtä sun toista.”
 
Me allekirjoittaneet kansalaiset olemme asiakirjojen avulla perehtyneet 141-artiklan taustoihin. Siksi meillä onkin Teille kysymyksiä, jotka liittyvät maatalousartiklojen oikeudelliseen luonteeseen.

1. Onko niin, että Ahon hallitus loi kansanedustajille ja kansalle mielikuvia, että 141- ja 142-artiklat ovat pysyviä?
Eli tiesitteko Te marraskuussa 1994, mitkä ovat Suomen EU-liittymissopimuksen 141- ja 142-artiklojen oikeudelliset perusteet?

2.  Kuinka tarkkaan Te luitte marraskuussa 1994 Valtiopäivät 1994; Asiakirjat A4 HE 135-1994 vp, niteet I-II, erityisesti Maatalous sekä Valtiopäivät 1994; Asiakirjat A5 HE 135-94 vp niteet III ja IV, HE:t 136-151-94 vp:t?

Väitämme, että Te ette ole lukenut kyseisiä asiakirjoja.

Teillä, eikä kenelläkään suomalaisella, ei ole mitään oikeutta syyttää EU:ta tai komissiota siitä, että Ahon hallitus ei kertonut totuutta, vaan sotki asioita mielikuvilla, joissa me näissäkin 141-neuvottelukeskusteluissa elämme.

Perustelemme edellä olevan väitteemme seuraavalla sitaatilla HE 135-94 vp:stä, s. 6: Yleisperustelut, kohta ”1. Johdanto”:

”Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi 24 päivänä toukokuuta 1994 ulkoasiainministeriölle antamassaan lausunnossa, saatuaan VJ 53 §:n 2 momentissa tarkoitetun selvityksen, että aineiston laajuuden johdosta EY:n sekundäärilainsäädännön suomentaminen ja ruotsintaminen, autentifioimismenettelystä puhumattakaan, on väistämättä kesken vielä silloin, kun jäsenyysesitys annetaan. Valiokunta katsoi, että tässä poikkeuksellisuudessaan erikoisessa tilanteessa eduskunnan tiedonsaanti voidaan parhaiten turvata toimittamalla sekundäärilainsäädäntö eduskuntaan konekielisenä sopivina kokonaisuuksina sitä mukaa kuin käännöstyö edistyy. Eduskunnan tekstiarkistoon on myöhemmin sovittu toimitettavaksi sekundäärilainsäädäntö EY:n julkaiseman lainsäädäntöhakemiston mukaisesti jaoteltuna ja indeksoituna.

Sopimuspuolten allekirjoituskonferenssin yhteydessä hyväksymään päätösasiakirjaan on toisinnettu hakijamaiden ja unionin neuvoston puheenjohtajan välinen kirjeenvaihto tietojenvaihto- ja neuvottelumenettelystä, joka koskee liittymissopimuksen allekirjoituksen ja voimaantulon välisenä aikana EU:ssa tehtäviä päätöksiä.
Asioiden käsittelyn kannalta merkittäviä uusia EY:n säädöksiä tullaan saattamaan eduskunnan tietoon valiokuntakäsittelyn yhteydessä.”

Edellä oleva teksti todistaa, ettei suuri osa jäsenyyden puolesta äänestäneistä kansanedustajista tiennyt, mitä neuvoteltu sopimus sisälsi. Silti he äänestivät hallituksen esityksen puolesta.

Ne kansanedustajat, jotka tiesivät sopimuksen asiasisällön, pakenivat vaalipetoksellisella tavalla kansan selän taakse.

Miten ihmeessä kansa olisi voinut tietää sopimuksen sisällöstä, koska kansanedustajatkaan eivät sitä tienneet?

Kirjassa ”EU vaakalaudalla”, Thomas Wallgen (toim.), LIKE, 2002 on kirjoituksenne ”Maatalouden tukijärjestelyt”, sitaatti sivultä 171:

”Maaliskuussa 1999 aikaansaadussa Agenda-ratkaisussa monia asioita jäi vielä avoimeksi. Vuoden 2003 aikana tulee neuvotella mm. 141. artiklan eli vakavien vaikeuksien tuen taso ja ulottaminen koko maahan pysyvänä tukena. Pohjoisen tuen kaltainen pysyvä järjestely on välttämätön Etelä-Suomen vilja-, sika- ja siipikarjatalouden kannattavuudelle.”

Arvoisa ministeri!

Elittekö Te kyseistä tekstiä kirjoittaessanne sellaisissa mielikuvissa, että Suomi voisi jälkikäteen muuttaa liittymisasiakirjaan kirjoitetun 141-artiklan oikeudellisia perusteita?

Ystävällisesti, vastauksianne odottaen

Seppo Sivonen, Kiikoinen
Jorma Jaakkola, Kokemäki

[Jorma Jaakkola]

Loistavaa on, että jotkut merkittävät osalliset ovat palanneet politiikan parrasvaloihin.

Kansan selän taakse EU-vaalipetoksessa menivät seuraavat  EU-liittymislain HE135-94 vp puolesta 18.11.1994
äänestäneet kansanedustajat:

Kansanedustajat, jotka kannattivat liittymislain HE135-94 vp hyväksymistä:

Ahvenanmaa

Jansson Gunnar RKP Mariehamn,

Helsinki

Alho Arja SDP Helsinki, Antvuori Pirjo-Riitta Kok. Helsinki, Biaudet Eva RKP Helsinki, Donner Jörn RKP Helsinki, Haavisto Pekka Vihr. Helsinki, Halonen Tarja SDP Helsinki, Hautala Heidi Vihr. Helsinki, Iivari Ulpu SDP Helsinki, Laurila Ritva Kok. Helsinki, Lipponen Paavo SDP Helsinki, Luuk­kainen Hannele Vihr. Helsinki, Moilanen Eeva-Liisa SKL Helsinki, Ojala Outi Vas. Helsinki, Piha Kirsi Kok. Helsinki, Rauramo Anssi Kok. Espoo, Rehn Olli Kesk. Helsinki, Salolainen Pertti Kok. Helsinki, Tuomioja Erkki SDP Helsinki, Zyskowicz Ben Kok. Helsinki,

Hämeen eteläinen

Helle Esko Vas. Janakkala, Koskinen Johannes SDP Hämeenlinna, Lindqvist Maija-Liisa Kesk. Lahti, Luttinen Matti SDP Lahti, Pietikäinen Sirpa Kok. Hämeenlinna, Pura Martti Kesk. Tammela, Räty Pekka Vihr. Lahti, Saario Väinö Kok. Lahti, Savolainen Lea SDP Hämeenlinna, Skinnari Jouko SDP Lahti, Toivonen Kyösti Kok. Hollola, Viinanen Iiro Kok. Riihimäki,

Hämeen pohjoinen

Gustafsson Jukka SDP Tampere, Hassi Satu Vihr. Tampere, Lahti-Nuuttila Pentti SDP Kangasala, Lindroos Reijo SDP Mänttä, Ojala Arja SDP Tampere, Ollila Heikki A. Kok. Kangasala, Rimmi Eila Vas. Tampere, Sasi Kimmo Kok. Tampere, Stenius-Kaukonen Marjatta Vas Tampere, Taina Anneli Kok. Tampere, Takala Irmeli Kok. Tampere,

Keski-Suomi

Hacklin Iiris SDP Jämsä, Lahtinen Matti Kok. Jyväskylän mlk, Laitinen Reijo SDP Jyväskylä, Leppänen Pekka Vas. Suolahti, Pekkarinen Mauri Kesk. Jyväskylä, Viljamaa Marja-Leena SDP Jyväskylä

Kuopio

Huuhtanen Jorma Kesk. Nilsiä, Kääriäinen Seppo Kesk. Helsinki, Rajamäki Kari SDP Varkaus, Rossi Markku Kesk. Suonenjoki, Ryynänen Mirja Kesk. Maaninka, Saastamoinen Riitta Kok. Kuopio, Tykkyläinen Marja-Liisa SDP Kuopio

Kymi

Hurskainen Sinikka SDP Imatra, Häkämies Kari Kok. Kotka, Kasurinen Anna-Liisa SDP Kotka, Kekkonen Antero SDP Kotka, Laukkanen Markku Kesk. Valkeala, Liikkanen Raimo Kesk. Luumäki, Louvo Anna-Kaarina Kok. Kouvola, PesäIä Mikko Kesk. Iitti, Pykäläinen Tuija Maaret Vihr. Lappeen­ranta, Ranta Jussi SDP Lappeenranta, Vähänäkki Matti SDP Vehkalahti

Lappi

Apukka Asko Vas. Sodankylä, Aula Maria Kaisa Kesk. Tervola, Korteniemi Ossi Kesk. Pello, Korva Timo E. Kesk. Kemijärvi, Näsi Lasse Kesk. Sodankylä, Pelttari Seppo Kesk. Tornio, Rask Maija SDP Kemi

Mikkeli

Backman Jouni SDP Savonlinna, Ihamäki Timo Kok. Heinola, Kauppinen Riitta Kok. Pieksämäki, Komi Armas Kesk. Joroinen, Lahikainen Erja SDP Heinola, Muttilainen Kyllikki SDP Mikkelin mlk, Rusanen Pirjo Kok. Mikke­li

Oulu

von Bell Aarno SDP Kajaani, Isohookana-Asunmaa Tytti Kesk. Haukipudas, Jaakonsaari Liisa SDP Oulu, Jouppila Riitta Kok. Oulu, Kemppainen Hannu Kesk. Kajaani, Korhonen Martti Vas. Oulu, Mattila Kalevi Kesk. Ylivieska, Renko Tellervo Kesk. Oulu, Saapunki Pauli Kesk. Kuusamo, Savela Oiva Kok. Oulu, Ukkola Tuulikki LKP Oulu, Vähäkangas Juhani Vas. Raahe

Pohjois-Karjala

Jokiniemi Esko Kesk. Liperi, Kuittinen Tuula Kesk. Juuka, Myller Riitta SDP Joensuu, Turunen Eeva Kok. Joensuu, Törnqvist Kerttu SDP Lieksa, Väistö Matti Kesk. Kiihtelysvaara

Uusimaa

Andersson Claes Vas. Espoo, Anttila Ulla Vihr. Vantaa, Dromberg Kaarina Kok. Vantaa, Hämäläinen Tuulikki SDP Hyvinkää, Jurva Marita SMP Espoo, Kalliomäki Antti SDP Vantaa, Karhunen Minna Kok. Hyvinkää, Kautto Tarja SDP Vantaa, Kivelä Pekka Kok. Kauniainen, Lax Henrik RKP Helsinki, Lehti­nen Leila Kok. Espoo, Linnainmaa Tuula Kok. Espoo, Louekoski Matti SDP Espoo, Luhtanen Leena SDP Espoo, Markkula Hanna Kok. Vantaa, Metsämä­ki Lauri SDP Tammisaari, Nikula Paavo Vihr. Espoo, Paakkinen Saara-Maria SDP Tuusula, Paloheimo Eero Vihr. Tuusula, Pietikäinen Margareta RKP Espoo, Rehn Elisabeth RKP Kirkkonummi, Tiuri Martti Kok. Espoo, Vanha­nen Matti Kesk. Nurmijärvi, Varpasuo Päivi Kok. Vihti, Westerlund Henrik RKP Pernaja

Vaasa

Aho Esko Kesk. Kannus, Ala-Harja Kirsti Kok. Seinäjoki, Björkenheim Rose­Marie Kesk. Isokyrö, Jäätteenmäki Anneli Kesk. Lapua, Mäki-Hakola Pentti Kok. Nurmo, Nordman Håkan RKP Vaasa, Norrback Ole RKP Vaasa, Nyby Mats SDP Pietarsaari, Renlund Boris RKP Pietarsaaren mlk, Urpilainen Kari SDP Kokkola, Vehkaoja Marjatta SDP Vaasa, Wahlström Jarmo Vas. Vaasa.

Turun eteläinen

Enestam Jan-Erik RKP Västanfjärd, Kaarilahti Marjut Kok. Turku, Kanerva Ilkka Kok. Turku, Kuuskoski Eeva Kesk. Turku, Laivoranta Jarmo Kesk. Masku, Niinistö Sauli Kok. Salo, Paasio Pertti SDP Turku, Perho-Santala Maija Kok. Turku, Puisto Virpa SDP Turku, Roos Jukka SDP Perniö, Rönn­holm Mikko SDP Naantali

Turun pohjoinen     

Aho Raila Vas. Pori, Laaksonen Timo Vas. Pori, Lamminen Kalevi Kok. Pori, Roos Timo SDP Vammala, Vuoristo Raimo SDP Pori.

Yhteensä 152

 Puhemiehenä äänestyksen ulkopuolelle jäi myönteisesti suhtautunut Riitta Uosukainen

[Jorma Jaakkola]

Suomen EU-liittymissopimuksen sisällysluettolo todistaa, että maatalouden 141- ja 142-artiklat ovat vain siirtymätukia.

Ks. sisällysluettelosta (alla kuva), minkä yläotsikon alla 138-144-artiklat ovat.[/size]

KIISTA RATKAISTAAN  SIIRTYMÄJÄRJESTELYNÄ
 
 
”Aivan täysin tyydyttävään ratkaisuun ei silti päästy, sillä kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät liittymisasiakirjassa siirtymäjärjestelyjä koskevaan lukuun.” (Viite: Kuosmanen s. 123, luku ”21.30 EU alkaa vesittää”)

Ks. teksti (edellä oleva paljastus) Kuosmasen kirjasta ja sen alla todisteena oleva sisällysluettelon kuvasta:


 
Suomi olisi halunnut kesällä 1994 saada selvyyden 141-artiklan soveltamistulkintaan.
 
Erkki Liikanen kertoo Brysselin päiväkirjassa (maanantai 18.7.1994), s. 235:
 
”Palaverin loputtua kysyin Micheliltä (Petite), miten kiista artikla 141:stä pitäisi ratkaista. Hän ehdotti, että siitä muotoiltaisiin tarkistuslau­seke, jonka perusteella tilannetta arvioidaan 2-3 vuoden kulut­tua. Jos vakavia vaikeuksia tuolloin ilmenee, on mahdollista antaa kansallista tukea.”
 
Kuosmanen kertoo saman asian luvussa ”Vakavien vaikeuksien tuen perusteista sovitaan”, sivu 126:
 
”Kansallista pakettia koskevan kiistan ratkaisun kannalta ei lopulta tukien taso ollut niin tärkeää kuin niiden esittämistapa, vaikka ajateltuja tasojakin kovasti kritisoitiin. Komission oli pidettävä yllä illuusiota siitä, että oltiin pohjoista tukea lukuun ottamatta menossa kohti CAPin soveltamista sellaisenaan.
Suomalaiset tarvitsivat vakuudet, että tukipaketti oli periaatteessa hyväksyttävissä ja että myöskin vakavien vaikeuksien tuen käyttömahdollisuus säilyi. Niinpä paketti kirjoitettiin uudelleen siten, että puhtaasti siirtymäkauden tuet tulivat erilleen muista tuista, ja koska ne laskivat kohti nollaa vuoden 1999 loppuun mennessä, saatiin niihin varsin jyrkkä aleneva trendi.”
 
 
Tulkintaongelma siis ratkaistiin siten, että artikloista 138, 139 ja 140 kirjoitettiin varsinaiset siirtymäkauden tuet, jolloin artiklat 141 ja 142 saivat pitkäaikaisten tukien leiman.