Kansanedustajille maatalousartikloista

[Jorma Jaakkola]

Linkki Almamedian uutisointiin:

141-artiklan otsikko jäi lukematta

http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=584.0


Hyvät lukijat!

Toivon, että kommentointien sijasta
lähetätte tämän keskustelun linkkiä
tiedoksi kansalaisille
sivun lopussa olevalla painikkeeella:
"Lähetä aihe".

Jorma Jaakkola, Kokemäki
044-565 9234
jorma.jaakkola@pp6.inet.fi

[Jorma Jaakkola]

Itse epäilen - samoin kuin ilmeisesti tekin - että osin epäonnistunut neuvottelutulos on myyty kansalle ja kansanedustajille onnistuneena. Mutta ehkä osallistujat olivat kuitenkin hyvässä uskossa ja luulivat oikeasti komissionkin tulkitsevan sopimusta Suomen haluaman neuvottelutuloksen mukaisesti.

Eivät olleet hyvässä uskossa, vaan viljelijöiden ja kansan pettäjinä...

141:n taustalla on nimittäin lisäksi KOMISSION VAIETTU JULISTUS, deklaraatio, jonka olemassaolon suomalaiset neuvottelijat, EU-suurlähettiläs Liikanen ja hallitus (kokonaisuudessaan? ja presidentti Ahtisaari?) onnistuivat salaamaan!
 
 
Erkki Liikanen kertoo kirjassaan Brysselin päiväkirjat, sivulla 196: 
Torstai 3.3.

"Komissiosta vuoti paperi, jossa oli otsikkona komission deklaraatio ja teksti koski maatalouden kansallisia tukia. Komissio vakuutti siinä, että ne ovat siirtymävaiheen tukea ja degres­siivisiä.”
 
Perjantai 4.3.
”Iltapäivällä Esa Härmälä oli tavannut Möhlerin DG VI:sta. Ongelmia maataloudessa. Sisäisen julistuksen asema on edelleen epäselvä, mutta Möhler on viitannut myös siihen.” 
”Sovimme, että Esa tekee asiasta raportin suppeaan jakeluun, jotta paniikkia ei pääse syntymään. Yritän selvittää viikonlopun aikana, mistä deklaraatiossa oikein on kysymys.”
 
Esa on silloinen Suomen maatalousneuvottelija Esa Härmälä.Härmälä kirjoitti myös 141-artiklan tekstin!
Ironista on, että heti poliittisen sopimuksen lakitekstiksi kirjoittamisen jälkeen hänet valittiin MTK:n puheenjohtajaksi.

 
Kuosmanen kertoo sivulla 122:
 
”Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia.
Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.  
Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten.
Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta. Niinpä se päätettiin jättää tarkoituksellisesti huomiotta.” 
 
 
- Mikä oli neuvoteltu sopimus, jonka tausta ei joutunut julkisuuteen?

Tänään Almamedia alkoi uutisoimaan totuutta!

Ks. Kirjoitukseni toisaalla. Se on vain lukemista varten:
Toivon, että lukijat kommenttiensa lisäksi vievät asiaa kansan tietoisuuteen

 

[Oikeamieli]

Nyt luulen ymmärtäväni mitä tarkoititte. Kieltämättä mielenkiintoista luettavaa, vaikka siitä tehtävistä johtopäätöksistä eri mieltä olenkin. Jos tiedot pitävät paikkansa ja käsitin ne oikein, niin tuossa ns. poliittisessa sopimuksessa oli kysymys liittymissopimuksen yhdestä valmisteluasiakirjasta, mitä dokumenttina keskeneräisistä neuvotteluista on (aivan oikein) käsitelty salaisena. Tuolla monitulkintaisella "ja/tai"-tekstillä voi epäilemättä neuvotteluissa olla syyseuraussuhde lopullisen 141 artiklan monitulkintaisuuteen, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että edellinen on pelkkää valmistelevaa jätepaperia ja jälkimmäinen osa kansainvälisoikeudellista sopimusta. Juuri 141 artiklan sisällöstä kansanedustajien olisi tullut olla perillä eikä välttämättä sitä valmisteltaessa kirjoitetuista asiakirjoista. Koska näyttää, että he eivät olleet, on tietysti aiheellista kysyä miksi. Itse epäilen - samoin kuin ilmeisesti tekin - että osin epäonnistunut neuvottelutulos on myyty kansalle ja kansanedustajille onnistuneena. Mutta ehkä osallistujat olivat kuitenkin hyvässä uskossa ja luulivat oikeasti komissionkin tulkitsevan sopimusta Suomen haluaman neuvottelutuloksen mukaisesti. Eri ongelma on vielä se, että kansainvälisissä suhteissa artiklojen sanamuodot ja pacta sund servanda -periaatteet voivat tarvittaessa joustaa paljonkin. Hyvin neuvottelemalla on siis nykyisillä edustajillamme vielä mahdollisuus paikkailla edeltäjiensä kiireessä tekemiä töppäilyjä.

[Jorma Jaakkola]

Kertokaa nyt toki, mikä sen poliittisen sopimuksen sisältö on, kun sen kerran näytätte ja väitätte tuntevanne (jos olette sen jo aiemmin jossakin maininnut niin linkki tietysti riittää). Tuo viittaus Kuosmasen kirjaankaan ei nimittäin paljon auta jos kirja kerran on poistettu myynnistä. Sekavat viittaukset ja- ja tai-sanoihin ja talikkovertaukset eivät vielä tee väittämäänne kovin ymmärrettäväksi eivätkä uskottavaksi.

Haluan selvyyden vuoksi vielä sanoa, että esiin tuomanne ristiriita - se että eräät poliitikot puhuvat vakavissaan 141-tuen pysyvyydestä ja että koko artikla on osa liittymissopimuksen siirtymäsäännöksiä koskevaa lukua - on mielestäni erittäin hyvä huomio. 

Kiitos Teille Oikeamieli!
Nyt tuntuu, että kuulen Teidän suunnaltanne oikeanlaisen kellon soivan…

Tässä on linkki, jonka takaa löytyy tekstiä, jonka haluaisin kenen tahansa vuonna 1994  EU-päätöksentekoon osallistuneen ministerin tai kansanedustajan kyseenalaistamaan vastaavilla vasta-argumenteilla:
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=575.msg1887#msg1887

"Salaten ja huijaten EU:hun" -kirjoituksen roomalaisilla numeroilla merkityt otsikot pitää muuttaa 16 fontille, koska ne ovat omia lukukokonaisuuksiaan.
Juonto etenee kuitenkin otsikoista huolimatta loogisesti eteenpäin, mutta oikeankokoisilla fonteilla otsikot eroavat leipätekstin väliotsikoista.

Mutta kopioidaanpa sieltä tuo Kuosmasen paljastus 1.3.1994 maratonistunnossa tehdyn poliittisen sopimuksen kyseenalaisesta ja 141-tulkinnan aiheuttaneesta sana- ja välimerkkilatauksesta tähän ketjuun Oikeamielen pyynnöstä.

Suora sitaatti Kuosmasen kirjasta (olen jakanut tekstiä kappaleisiin tehnyt lihavoinnit ja kursivoinnit, jotta teksti olisi helpommin luettavissa):


>>Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi.

Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan.

Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.

Ensimmäisessä sanottiin "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maassa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.

Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä (engl. kirj. huom.) tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.

("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support.")

"For the" merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä). (Huom! Jos "tunnustetuissa" vaikeuksissa käytetty määräävä  artikkeli "the" puuttuisi, olisi tekstissä kielioppivirhe, kirj. huom)

Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted"n (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.

Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or). Yritimme vaihtaa "integroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.

Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta. Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien  voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea.

Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan. Ilmaisu ja/tai salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan.<<

[Oikeamieli]

Kiitokset hauskasta vertauksestanne, mutta kovin paljon se ei asiaa tainnut selventää, kun ette vielä kertonut, millaiseen kontekstiin nuo sanat "ja/tai" mainitsemassanne poliittisessa sopimuksessa on kirjoitettu. Kysehän ei ole siitä, tukeeko Etelä-Suomen maataloutta Suomi vai EU, vaan siitä, saako EU-sopimuksiin sitoutunut Suomi tukea Etelä-Suomen maataloutta.

Kertokaa nyt toki, mikä sen poliittisen sopimuksen sisältö on, kun sen kerran näytätte ja väitätte tuntevanne (jos olette sen jo aiemmin jossakin maininnut niin linkki tietysti riittää). Tuo viittaus Kuosmasen kirjaankaan ei nimittäin paljon auta jos kirja kerran on poistettu myynnistä. Sekavat viittaukset ja- ja tai-sanoihin ja talikkovertaukset eivät vielä tee väittämäänne kovin ymmärrettäväksi eivätkä uskottavaksi.

Haluan selvyyden vuoksi vielä sanoa, että esiin tuomanne ristiriita - se että eräät poliitikot puhuvat vakavissaan 141-tuen pysyvyydestä ja että koko artikla on osa liittymissopimuksen siirtymäsäännöksiä koskevaa lukua - on mielestäni erittäin hyvä huomio. Se ei rehellisesti sanottuna kuitenkaan yksistään vielä ole kovin paljon eikä sitä toistelemalla päästä puusta pitkälle.

[Jorma Jaakkola]

Minun käytössäni oleva tekstiversio 141 artiklasta on tällainen:

“Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen
jälkeen kun 138, 139, 140 ja 142 artiklan määräyksiä on sovellettu
täysimittaisesti ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita
toimenpiteitä, komissio voi antaa Norjalle ja Suomelle luvan myöntää
tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden
täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Voi Teidän kanssanne "Oikeamieli"!

Juuri tuolla artiklalla on suomalaiselle 13 vuotta valehdeltu 141-artiklan olevan pysyvä tuki!

Tämä sama teksti on viimepäivinä ollut todella monessa lehdessä.

Se on kirjoitettuna liittymissopimukseen ja hallituksen liittymislakiesitykseen.

Yritin löytää mainitsemaanne "ja/tai -yhdistelmää" liittymissopimuksesta, mutta en sellaista ainakaan 141 artiklasta löytänyt. Voisitteko vielä vähän selventää, mitä tällä oikein tarkoititte?

Te  "Oikeamieli" ette ymmärrä lukemaanne, eli sitä mitä kirjoitin selvittääkseni 141- ja 142 tukien erosta ja 141-artiklan vaietusta taustasta. Siinä on tuo "ja/tai"- sanapari

Sehän vasta pommi olisikin, että taustalla ollut vaiettu poliittinen huijaussopimus, johon 141-artilan teksti pohjautuu, kerrottaisiin avoimesti!

Tämä poliittinen sopimus on salattu sopimus, ja ilmeisesti presidentti Martti Ahtisaaren muotoilema, siksi, että voitiin väittää, että E-Suomen viljelijöille on neuvoteltu pysyvä 141-artiklan  sopimus.

Tämän "ja/tai"-sidesanapariin liittyvän poliittisen sopimuksen kertoo keskeinen EY-neuvottelija Antti Kuosmanen kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi", jonka koko painos vedettiin pois myynnistä hetimiten sen tultua painosta.

Mainittakoon, että Kuosmanen on edesmenneen MTK-veteraani Lauri Kuosmasen poika Juvan Petäjäniemeltä.

Käytännön esimerkki:
Tehdään Oikeamieli sopimus, että mennään luomaan talikolla sontaa. Sehän ei yksin ole kivaa, eikä muutenkaan, mutta yhdessä se joutuu nopeammin.
 
Kirjoitetaan oikein paperille seuraava sopimus, jonka molemmat allekirjoittavat:

"Jorma ja/tai Oikeamieli lupaa luoda talikolla ruuman sonnat rattaille ja levittää pellolle."

 Minä vetäisen reippaasti saappaat jalkaani ja riennän talikon kanssa navetan taakse ruumaan, kun Te jäätte vielä hörppäämään kupin kahvia. Työskentelen sopimuksen mukaisesti ruumassa, välittämättä, että vaatteet vähän likaantuvat.
Hetken kuluttua ihmettelen, missä ihmeessä Te viivytte. Niinpä tulen navetan takaa pihaan katsomaan, että missä Te oikein viivytte.

Huomaan Teidän hymyilevän ikkunasta ilkikurisen näköisenä.
Huutelen läpi ikkunan, että missä viivytte.

Vastaatte noudattavanne tekemäämme sopimusta. Laitatte paperin ikkunaan ja sanotte, että lues tuosta.
Siinähän lukee: Jorma lupaa luoda talikolla ruuman sonnat rattaille ja levittää pellolle.

Minä lähdin luomaan sontaa, Te jäitte sisälle.

Niinpä minä tulkitsen sopimusta omalla tavallani käyttämällä "ja"-sanaa ja pyydän Teitä luomaan sontaa.

Te väitätte tulkitsevanne sopimusta omalla tavallanne käyttäessänne "tai"-sanaa.

Näin kävi Suomen ja EU:n kanssa.

Tekemämme sopimus on juuri samalla tavalla tulkinnallinen kuin 141-artiklan taustalle rakennettu Suomen ja EU:n välinen poliittinen maratonsopimus.

Mutta EU voittaa Suomen tulkinnan, koska se on kommentissanne kirjoittamallanne 141-artilan tekstillä sovittu liittymisasiakirjaan siirtymäsäädösten joukkoon.[/font]
 

[Oikeamieli]

Minun käytössäni oleva tekstiversio 141 artiklasta on tällainen:

“Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen
jälkeen kun 138, 139, 140 ja 142 artiklan määräyksiä on sovellettu
täysimittaisesti ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita
toimenpiteitä, komissio voi antaa Norjalle ja Suomelle luvan myöntää
tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden
täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan.“

Yritin löytää mainitsemaanne "ja/tai -yhdistelmää" liittymissopimuksesta, mutta en sellaista ainakaan 141 artiklasta löytänyt. Voisitteko vielä vähän selventää, mitä tällä oikein tarkoititte?

[Jorma Jaakkola]

Ei ehkä kuitenkaan kannattaisi jumittua ainoastaan tuohon sisällysluettelokohtaan.
 

Juuri tuo sisällysluettelo on lyhyt, ytimekäs ja helposti ymmärrettävä evidenssi siitä, että kaikki maatalousartiklat 138-144 ovat siirtymäsäädöksiä.[/size]

Kyllä itse artiklojen tekstilläkin on olennaista merkitystä, ei luvun otsikko mikään koko sen sisältämän sopimustekstin mitätöivä ylempi ohje ole. Ehkä valtamediakin olisi kiinnostunut jos asiaa olisi vähän pidemmälle selvittänyt.
[/size]

Toistan:
Juuri tuo sisällysluettelo on lyhyt, ytimekäs ja helposti ymmärrettävä evidenssi siitä, että kaikki maatalousartiklat 138-144 ovat siirtymäsäädöksiä.

Mitä otsikon informaatioon tulee, niin kyllä asia on niin, että lukijan pitää kokonaisuuden eli artiklojen luonteen ymmärtääkseen sivulla 46 maatalousartikloja lukiessaan tietää, minkä otsikon alla kyseiset tuet ovat.

Luku "Neljäs osa: Siirtymätoimenpiteet" alkaa jo kymmenen sivua aikaisemmin, sivulla 36.

Mitä tulee median kiinnostukseen ko artiklojen koskien 141-tulkinnan taustoja, ilmoitan "Oikeamielelle", että valtamedia tietää myös Antti Kuosmasen paljastamista yksityiskohtaisesta taustoista, koska olen mediaa kyseisestä asiasta syksystä 2003 alkaen informoinut.

Kerrottakoon tukien taustat tässäkin yhteydessä, koska "Oikeamieli" niitä median puolesta pyytää.
[/b]


141- ja 142- ARTIKLOJEN ja 141-ARTIKLAN TULKINNALLISUUKSIEN TAUSTA

Heinäkuussa 1994 Erkki Liikanen ideoi yhdessä Micael Petitin kanssa, että maratonistunnossa syntynyt tulkintaongelma ratkaistaan kirjoittamalla selkeät siirtymäartiklat erikseen 141- ja 142-artikloista, jolloin viimemainitut saivat ihmisten mielikuvissa pitkäaikaisen tai pysyvän tuen luonteen.
Juuri tästä muutoksesta on kyse Eurooppaneuvoston tammikuussa 1995 hyväksymissä muutoksissa.

141- ja 142-artiklojen eroavuuden tausta:

Maratonistunnon (27.2-1.3.1994) ongelmana oli, että komissio hyväksyi kansallisesti maksettavan tuen 62 leveyspiirin yläpuolelle (85% maasta), mutta komission mielestä eteläisen Suomen (62. leveyspiirin) oli pärjättävä pelkkien yhteisön maatalouspolitiikan (CAP) tukien varassa.

141:n eli "E-Suomen "vakavien vaikeuksien" tuen tausta:

Ennen neuvottelijoiden tuloa maratonistuntoon EY-suurlähettiläs Erkki Liikanen lobbasi asiaa, ja oli näkevinään orastavat "vakavien vaikeuksien tuet", joita kansallisesti voitaisiin maksaa E-Suomessa.

Orastavuudesta huolimatta komissio ei millään olisi hyväksynyt E-Suomelle kansallisia tukia.

Niinpä poliitinen maratonsopimus ratkaistiin salaisella kompromissilla, jonka ydin on kieliopillisestikin kyseenalaisella tavalla  -  "/"-välimerkillä ja kahdella sidesanalla "ja" ja "tai" - luotu  yhdistelmä "ja/tai", josta E-Suomen (141-alueen) kohtalo jäi riippumaan.

"ja/tai" -yhdistelmällä saatiin aikaan poliittinen ja vaiettu kompromissi, jonka avulla molemmat osapuoliset saivat ymmärtää E-Suomen tukien pitkäaikaisuuden haluamallaan tavalla.

Tästä taustasta on vaiettu visusti. Tätä taustaa vasten Suomi tulkitsee E-Suomen tukia pysyvinä ja komissio siirtymätukina.

Henkilöt kompromissin takana:

Suljettujen ovien takana tuota "ja/tai" -kompromissia tekemässä olivat EU:n puolelta komission pääsihteri David Williamson sekä Belgian, Kreikan ja Saksan ulkoministerit ja Suomen puolelta EY-suurlähettiläs Erkki Liikanen, maatalousneuvottelija Esa Härmälä, pääneuvottelijana ulkomaankauppaministeri  Pertti Salolainen, ulkoministeri Heikki Haavisto ja virkamiespääneuvottelija Veli Sundbäck.
Kerrotaan, että Saksan ulkoministeri Klaus Kinkelillä olisi ollut taskussaan hetkeä ailaisemmin presidentin valan vannoneen Martti Ahtisaaren ohjeistus. Ahtisaari oli ennen Kinkelin saapumista paikalle ollut puhelinyhteydessä liittokansleri Helmut Kohlin kanssa.
Koko maratonistunnon ajan Kohl oli pyytänyt Kinkeliä informoimaan neuvottelujen kulusta.
Samaan aikaan, kun suljettujen ovien takana tehtiin "ja/tai" -sopimus, teki komissio vahoille jäsenmaille julistuksen, jossa se vesitti suomaisten tulkinnan.

Parin päivän kuluttua komission julistus hermostutti Suomen neuvottelijoita pääministeri Ahoa myöten. Erkki Liikanen ja Esa Härmälä onnistuivat peittelemään asian niin, että se jäi vain pienen joukon tiedoksi.

LOPUKSI:

Edellä olevan tekstin jälkeen on "Oikeamielen" aivan turha jankuttaa asiasta.
 
Tiedän kaiken niin 141-artilan, kuin myös 142-artiklan teksteistä ja ehdoista.

Myös media tietää kyseisten artklojen tekstit, koska ne ovat koko kiistelyn ajan olleet mediassa.
Eikä artiklojen tekstejä ole pimitetty.

Media tietää myös 141:n taustalla olevat tulkinnallisuuden aiheuttaneet - Antti Kuosmasen paljastamat - yksityiskohdat, koska olen kyseiset tiedot jo syksyllä 2003 valtamedialle toimittanut.
Vain kaksi ilmaisjakelulehteä, kokemäkeläinen SataSeutu ja lahtelainen Uusi Lahti, on asiasta kertonut toimituksellisesti.

Surullisinta on, että edes Maaseudun Tulevaisuus ei ole asiasta kertonut, vaikka ko. lehden toimittaja oli luonani neljä tuntia.

Mutta kyseiset artiklatekstit ovat sivuseikkoja, koska niistä ei ilmene niiden EU-sopimusoikeudellinen eli siirtymäsäädösluonne.

Ydinasia siis on, että kaikki maatalousartiklat 138-144 ovat liittymisasiakirjassa siirtymäsäädöksinä.

Kukaan ei ennen minua ole tuonut sisällysluettelosta paljastuvaa asiaa julkisuuteen.
[/font]

[kompassi]

.. ei luvun otsikko mikään koko sen sisältämän sopimustekstin mitätöivä ylempi ohje ole. Ehkä valtamediakin olisi kiinnostunut jos asiaa olisi vähän pidemmälle selvittänyt.

Miksi Suomessa  ylipäätään media ei harjoita tutkivaa journalismia?

[Oikeamieli]

Ei ehkä kuitenkaan kannattaisi jumittua ainoastaan tuohon sisällysluettelokohtaan. Kyllä itse artiklojen tekstilläkin on olennaista merkitystä, ei luvun otsikko mikään koko sen sisältämän sopimustekstin mitätöivä ylempi ohje ole. Ehkä valtamediakin olisi kiinnostunut jos asiaa olisi vähän pidemmälle selvittänyt.

[Tosi_on-team]

Ero 142 artiklaan on aika selvä: siinä komissio antaa oikeuden kansallisiin tukiin Pohjois-Suomessa, sillä ei ole harkinnanvaraa, eli kyse on oikeasti "pysyvästä" tuesta toisin kuin 141 artiklassa.

Miten tällaisesta "auki jääneestä" neuvottelutuloksesta sitten todellisuudessa tiedotettiin kansanedustajille, se on minunkin mielestäni selvittämisen arvoinen kysymys, vaikka en sitä ehkä valtiopetossyytteiden arvoiseksi näekään. Seuraan siis edelleenkin mielenkiinnolla, mihin tutkimuksenne johtavat.

Viis siitä, mitä 141-artiklassa lukee!

Sivuseikka on sekin, miten artikloja Porin jazzeille (1994) Liikasen vieraaksi tulleiden komission edustajien kanssa muutettiin.
Mutta olisi hauska verrata Rooman ulkoministeriöön talletettua alkuperäistä Korfulla 24.6.1994 allekirjoitettua sopimusta siihen vuonna 1996 painettuun versioon, joka Eurooppaneuvostossa muutettuna hyväksyttiin tammikuussa 1995, ja jonka me allekirjoittaneet tilasimme Luxemburgista vuonna 2001.

”Oikeamieli” ei ole ymmärtänyt, että molemmat artiklat joka tapauksessa kirjoitettiin liittymissopimukseen siirtymäsäädöksiksi, ks. sisällysluettelon kuva uudelleen.

 

Väitämme edelleen, että suurin osa hallituksen esityksen puolesta äänestäneistä kansanedustajista ei ole lukenut hallituksen esitystä HE 135-1994 vp, eivätkä he ole 141- ja 142-artiklojen todellista luonnetta itselleen selvittäneet.

Tämä riittää todisteeksi valtiopetokselliseen toimintaan.

Ilmoitamme lopuksi, että tutkimuksemme ovat tältä osin päättyneet. Aineistoa toki löytyy mappikaupalla, suuri osa on netistä löydettävissä.

Odotamme vain valtamedian puuttumista asiaan, koska ilman sitä ei eduskunnassa nouse keskustelua asiasta.

Seppo Sivonen, Kiikoinen
Jorma Jaakkola, Kokemäki

[kompassi]

Jos tuet ovat pysyviä, niin miksi pääministeri Vanhanen, ministeri Anttila ja ministeri Kanerva niistä vielä neuvottelevat EU:n komission kanssa? Mitä Kääriäinen tietää ja ymmärtää enemmän ja paremmin kuin  Vanhanen, Kanerva ja Anttila?

Tuossa  kysymyksessä on "villakoiran YDIN". Jos tuki on PYSYVÄ, miksi selvästä asiasta pitää neuvotella ja "vääntää kattä" ; ikään kuin jonkinlaisessa näytelmässä -  draaman kaaren mukaan?

[Oikeamieli]

Minun käsittääkseni "yksityiskohta, joka jäi auki" löytyy helposti itse 141 artiklan tekstistä. Siinä on annettu komissiolle oikeus tarvittaessa myöntää Suomelle lupa jatkaa Etelä-Suomen tukea. "Jatkaa" tarkoittaa tässä yhteydessä edeltävissä artikloissa sovittuja tukia pidemmälle eli yksinkertaisesti "vuoden 1999 jälkeenkin". Auki on sen sijaan jäänyt se, millä perusteilla komission sille annettua harkintavaltaa käyttää tai sen tulisi käyttää. Tästä nyt julkisuudessa väitellään ja tästä toivottavasti hyvällä onnella vielä voidaan neuvotellakin (onnea vaan matkaan Vanhaselle ja Anttilalle). Ero 142 artiklaan on aika selvä: siinä komissio antaa oikeuden kansallisiin tukiin Pohjois-Suomessa, sillä ei ole harkinnanvaraa, eli kyse on oikeasti "pysyvästä" tuesta toisin kuin 141 artiklassa.

Miten tällaisesta "auki jääneestä" neuvottelutuloksesta sitten todellisuudessa tiedotettiin kansanedustajille, se on minunkin mielestäni selvittämisen arvoinen kysymys, vaikka en sitä ehkä valtopetossyytteiden arvoiseksi näekään. Seuraan siis edelleenkin mielenkiinnolla, mihin tutkimuksenne johtavat.

[Jorma Jaakkola]

Kiitos. Varsin mielenkiintoinen vastaus Kääriäiseltä. Mitäköhän meidän olisi tuosta pääteltävä?

Mitäkö pitäisi päätellä?


Liittymislain puolesta äänestäneet ovat osallistuneet vaali- ja valtiopetokselliseen toimintaan, sillä heidän olisi pitänyt lukea, mitä liittymisasiakirjassa ja liittymislakiesityksessä HE 135-94 vp lukee.

Lisää Kääriäisen vastauksen kaltaisia vastauksia, Satakunnan Kansassa (24.10.07, s. 6) uutisoituna, Almamedian toimittaja Kirsti Pohjonen:

Tuet sovittiin pysyviksi

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) tivasi Vanhaselta vahvistusta väitteelle, että pääministeri olisi lähipiirissään sitonut oman ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) postien jatkon 141- neuvottelujen onnistumiseen.
   Vanhanen ei reagoinut kysymykseen.

SDP:n Eero Heinäluoman penäykseen artikla 141:n pysyvyydestä hän vastasi.
   Vanhanen todisti Eurooppa ministeri Astrid Thorsin (r.) kanssa hallituksen neuvottelevan siltä pohjalta, että eteläisen Suomen tuet on sovittu pysyviksi Suomen liittyessä unioniin. 

- Kun sopimusta tehtiin, todettiin Etelä-Suomella olevan pysyvä haitta ilmastosta ja sen tarvitsevan pysyvästi korvausta, neuvotteluissa mukana ollut Pertti Salolainen (kok.) vahvisti.

Dementiako Salolaista vaivaa?

Nyt nousee mieleeni, että Salolaisen vastaus on ristiriitainen aikaisemman - Nykypäivä-lehdelle antamansa - lausunnon kanssa!

EU-neuvotteluja johtanut Pertti Salolainen kertoi presidentti Koiviston mahtikäskystä maatalouden kynnyskysymysneuvotteluissa 28.2.-1.3.1994 Nykypäivä-lehden (24.3.2005, sivu 7) haastattelussa.

Toimittajan kysymys ja Salolaisen vastaus:
  "Koiviston kerrotaan mahtikäskyllään saattaneen neuvottelut päätökseen.
-Pitää paikkaansa, että Koivisto antoi ohjeet, että nyt ratkaisu vain tehdään. Senkin vuoksi osa yksityiskohdista jäi auki. Dramaattista se oli."
 
Kommentit:
Salolainen siis vierittää Nykypäivässä syyn huonosta 141-artiklan oikeudellisista perusteista presidentti Koiviston niskaan.
Salolaiselta on nyt myös kysyttävä: Millaiset yksityiskohdat jäivät auki??
 
Mikään ei jäänyt auki. Sen todistaa EU-liittymissopimuksen sisällysluettelo.

Pääneuvottelijana ollut (ulkomaankauppaministerinä) Salolainen tietää tasan tarkkaan, mikä oli neuvoteltu sopimus.

SALOLAISEN ENTEELLISET SANAT

HALLITUKSEN ILTAKOULU/VKO 18/1994, 4.5.1994. Sitaatteja pöytäkirjasta:
”Ministeri Salolainen totesi, että julkisuudessa hallitusta tullaan arvostelemaan, koska kansanäänestyslailla ei ole asiallista yhteyttä kansallisen paketin kanssa.”
”Ministeri Pesälä totesi, että kansallisesta paketista on tiedettävä myös yksityiskohdat. ”
”Ministeri Salolainen korosti, että hänen mielestään kansanäänestyslailla ja kansallisella paketilla ei ole asiallista yhteyttä.”
”Ministeri Norrback totesi, että asia on kokonaisuus. EU hyväksyy myös kansallisen paketin, se on tosiasia. Kansalaisten pitää tietää kokonaisuus.”

Tässä vaiheessa Salolainen ei vielä tiennyt, mitä kansanäänestyslain kysymystekstiin tultaisiin kirjoitettamaan.

Kansanäänestyksessä ei nimittäin ollut kysymys kansalaisen "mustatuntuu" -mielipiteestä. Kansanäänestyslain (578/94) 3 §:ssä lukee:
"Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?"

-   Mikä oli neuvoteltu sopimus?

Kokoomuslaisena en voi muuta kuin todeta, että puoluetoverini Pertti Salolainen on ministerinä ollessaan osallistunut EU-päätöksentekoon sopimuksen sisällöstä vaietessaan vaalipetoksellisella ja HE 135-94 vp puolesta äänestämällä valtiopetoksellisella tavalla.

Tästä kuvasta - EU-liittymislain sisällysluettelosta - selviää, että kaikki maatalousartiklat 138-144 sivunumeron 46 edessä ovat ”NELJÄS OSA: Siirtymätoimenpiteet”-otsikon alla!
 

[Jorma Jaakkola]

Kiitos. Varsin mielenkiintoinen vastaus Kääriäiseltä. Mitäköhän meidän olisi tuosta pääteltävä?

Mitäkö pitäisi päätellä?

Vastaus:
Liittymislain puolesta äänestänyt Kääriäinen ei ole lukenut EU-liittymisasiakirjaa, eikä liittymislakiesitystä.

Neuvoisin nimimerkki "Oikeamieltä" vaihtaamaan joko nimimerkkiään tai asennettaan tässä keskustelussa. Toisessa vaihtoehdossa suosittelen rekisteröitymään kirjoittajaksi omalla nimellään.