KKO:n Koskelo tunnustaa väärän oikeuden

[luigi]

On asia josta edelleen vaietaan !

Se on salainen oikeuskäytäntö.

Annampa konkreettisen esimerkin asiasta. jota edes monet asiaan vihkiytyneet lakimiehet eivät tietääkseni tunne.

Kysymys on siitä, että tietyn tyyppiset oikeuslaitokselle epämieluisat päätökset, joilla on ennakkopäätösarvoa on jätetty hovioikeuksien päätöksiksi; joille ei ole annettu valituslupaa.

Turun Hovioikeuden päätökset S2002/1027 Nro 1425 sekä S 02/972 Nro 2642 kätkevät taakseen sellaisen asian, ettei edes sovintotapauksessa; jos oikeudenkäyntikulut on jätetty riitaisiksi voida kiinteistökaupan purku-asiassa määrätä syyttömälle osapuolelle oikeudenkäyntikuluja.

Tietojeni mukaan suurin osa sovintomenettelyistä kuitenkin kulut jaetaan ns. tasan tai "kumpikin maksakoot kulunsa".

Asiasta ei ole tehty julkista "selostusta", koska sen oikeusohjaava vaikutus olisi ollut huomattava ... lisäksi se tietääkseni oli ensimmäinen tapaus uuden maakaaren mukaisessa kiinteistökaupan purussa.

Suomessa on "tutkimusteni" mukaan runsaasti salaista oikeuskäytäntöä; ja joka kerta metodi on sama

"Ei valitusoikeutta"; eikä asiaa tietenkään kirjata hovioikeuksien ennakkopäätösdiaariin.

Omallakin kohdallani tapaus ei ollut "ainutkertainen"; joten kuinkahan yleistä ENNAKKOPÄÄTÖSLUONTEISTEN  asioiden "piilottaminen" todellisuudessa on.

Hovioikeuksien päätökset; joihin ei ole annettu valituslupaa ovat tosiasiassa osa "oikeusohjausta".

Kuka kuitenkin on se taho, joka päättää mitä julkaistaan ja mitä ei ?

Tavallisen kansalaisen ja jopa alan juristien näkökulmasta asia on ongelmallinen.

Entä jos myöhemmässä oikeudenkäynnissä vedotaan kyseiseen tapaukseen ja tapaukseen; joka on mahdollisesti vastakkainen; ja molemmissa Korkein Oikeus on evännyt valitusluvan ilman perusteita.

Ilmeisesti tällainenkaan tapaus ei koskaan "taida" saada valituslupaa; saati perusteluita.

Tämä "oikeus"laitoksen tapa haudata sille epämieluisat tapaukset näyttää olevan varsin yleinen, joten

"haudankaivajille" on töitä !

Vielä merkillisemmäksi muutuu, kun kyseisenlaisten asioiden tutkiminenkin on "salaista".

Tapausen OM 114/911/2006 asiapapereista voi myös selkeästi lukea "syyttäjälaitoksen" tilasta ... jos kopiot tuolla diaarinumerolla kykenee saamaan.

Asiassa on kysymys VKSV:n 8 kk diaariinkirjaamisajasta, jota "Oikeus"ministeriön Kriminaalipoliittinen osasto "kritisoi".

Valtakunnansyytäjällä olisi "selittämistä" miksi hänen ohjeistuksensa koskien "Yhtäläistä ja Rinnakkaista syyteoikeutta" kumoutui juuri kirjaamisen aikana.

Kyseisessä asiapaperissa näet "taidettiin" vedota juuri tuohon lainkohtaan.

Eli nykykäytännön mukaan "rinnakaista" syyteoikeutta ei enää ole olemassa ?

Asiaa pitäisi kysyä "viisaammilta" kuten on kysyttykkin EIT 24221/06 muodossa.

Harmi, että ainakin tähän asti asia on "salainen" ja moni on "toimivallaton".

Mutta He 55/2007 voimme kuitenkin "lukea" jotakin.

"ettei missään tapauksessa käy niin, että kansainvälinen rikostuomioistuin saa toimivallan".

Asioiden kansainvälinen ja "julkinen" käsittely tulisikin saada kaikissa tapauksissa lainsäädännöllisesti estettyä.

Kansallisen ja euroopanlaajuisen "lainkäytön" tila näyttäytyykin näiden asiakirjojen "valossa" varsin kelmeänä.

"Uskottavuus" oikeuslaitokseen on aina etusijalla ... lainkäytön tilasta viis.

"Sukupuolineutraali" mies ja aviomies onkin saatava pois suomen "lakikäytännöstä" mitä pikimmin.

Ainakin siltä vaikuttaa. Perustuuhan lähes koko suomen laki ja lainkäyttö aviomiehen osalta "haasteoikeuden menetykseen".

Mikä kertoo paljon suomalaisen lankäytön tilasta "tietyn" ryhmän "oikeuksien" suhteen.

Jopa uuteen hedelmöityshoitolakiin oltiin kirjaamassa ellei jopa kirjattu miehen "haasteoikeuden" menetys.

Asia muuttuu entistä merkillisemmäksi, kun lukee Asetus Kaikkinaisen Naisen Syrjinnän Poistamisasetusta aviopuolisoiden yhdenvertaisuuden toteuttamisesta.

Eräs Tarja Halonen on tainnut "molemmat" allekirjoittaa, joten kai "julkisesta" asiasta aviomiehen "oikeus"turvasta saa kriitisesti keskustella.

Keskustelu hyytyi siihen, kun "Oikeus"ministeri Koskinen erosi ennen isyyslain "korjausta" 2005.

Tästäkään lainkäytön "tilasta" ei saa "keskustella"... ei varsinkaan asian taustoista EIT 24221/06 valossa.

Tässä hieman tietoa "tutkimus"paketista, joka on kyseisille lainkäytön "ammattilaisille" lähetetty, joten odottakaamme "viipymätöntä" käsittelyä "perusteluiden" kera.

Ilmeisesti Koskelon mielestä EIT on oikea "foorumi" isyysasian käsittelyyn.

Kunhan on ensin saatu ratifioitua sopimus "yksityshenkilön suojaamisesta" kansainvälisissä tuomioistuimissa.

Kuinka tässä nyt "julkisissa" oikeudenkäynneissä on näin päässyt käymään ?

Kun eräässäkin asiaa koskettavassa asiapaperissa "juristi" vaatii oikeudenkäyntikuluja perusteella: asianosainen valittanut Eduskunnan Oikeusasimiehelle (viranomaisen lainvastaisesta päätöksestä )?

Tämä kertoo "kaiken" suomen lainkäytön tilasta: oikeusasimiehelle kantelu on lain vastaista ja aiheuttaa oikeudenloukkauksen kokeneelle oikeudenkäyntikuluja ?!!!!

Voinkin jo etukäteen kertoa "salainen 80 v / EIT 24221/06"

[maijaliisa]

Tuomarit ja ammattitaito?

Kun KKO:n preidentti Pauliine Koskelo toteaa, etteivät tuomarit tunne EU-lainsäädäntöä, sitä ei pitä ihmetellä?  Kun kovin yuksinkertaisissa menettelyasioissa eivät tuomarit ole kait (?) muistaneet edes yksinkertaisia prosessilain säädöksiä. Allekirjoittaneen juttujen käsittelyssä, ja nytkin edelleen vireillä olevissa touhutaan niinkuin lystätään... Mielivaltaisesti.

Mutta, muistui mieleen seuraavaa.

Tiedätte - tunnette Ritva Santavuoren? Parhaiten kait TV-1 aamuTV:n "jälkiviisaat" ohjelmasta. 

Hän kirjoitti vuonna 2000 kirjan nimeltä ROUVA SYYTTÄJÄ JA MAFIAN LAIT
 Seuraava siteeraus hänen kirjastaan s. 142-144

"Nyt niitetään sitä mitä oikeusministeriö on jo muutaman vuosikymmenen ajan kylvänyt......
Suomi on ainoa läntisen Euroopan maa, jossa tuomarinvirkaan tulevat eivät tarvitse minkäänlaista koulutusta.
Tuomarin erottamattomuuden suojissa tuomarit saavat olla kyvyttömiä, laiskoja, taitamattomia.... Työmoraalin perään ei kysele kukaan."

"Miten pitää suhtautua niihin tuomareihin, jotka on tuomittu sakkoihin virkatehtävien laiminlyömisestä, tai joilla on alkoholiongelma, lääkeriippuvuus tai jokin selvästu näkyvä mielenterveydenhäiriö."

Hankkikaapa kirja kirjastoista! Ritva Santavuori teki arvostettua työtä syyttäjän virassa, ja hän on nähnyt ja kuullut sitä ja tätä! Hän rohkeni arvostella pippurisesti oikeuslaitosta v. 2000.

Kun itse olen v. 1996 nähnyt ja ihmetellyt sitä "touhuilua" mitä tuomioistuinlaitoksessa mm. näkyy... minä aina muistan tuon Santavuoren terävän tekstin!

Niin niin? Ei tuomarin koulutusta! Saa olla juoppo, huumeriippuvainen, psykopaatti, paranoidinen, despoottinen, oligarkki!  Kaikki sujuu!  Ja "suojelu" on aukoton. Oikeuskansleri  lopuksi "siunaa" pahimmatkin rötökset, eihän "veli veljeä" koskaan jätä pulaan...

Ja ajatelkaa ihmiset mistä on kysymys? Tuomarit käyttävät sellaista valtaa, että heidän "operaationsa" perästä, väärien ja mielivaltaisten sellaisten syystä voi tuhoutua koko ihmiselämän inhimillisyys! Jne, jne,
Taikka vaaralliset rikolliset kulkevat vapaalla jalalla. Ja virkavirheet vain jatkuvat ja toistuvat!

Se on verratavissa siihen, että kirurgi aina vain suorittaisi leikkauksia humalassa, huumetokkurassa, alkoholismin aiheuttamin vapisevin käsin! Aina uusia potilaita kuolisi leikkauspöydälle, mutta kirurgi saisi vain jatkaa ja jatkaa. Vastuuta ei tulisi eteen.

Mutta näin juuri kirjaimellisesti tapahtuu Suomen tuomiovallan käytössä. Tehdään yhä uusia oikeusmurhia, uusia ja uusia. Ja tuomarit vain istuvat ja vaativat että heitä kumarrellaan ja kiitellään noista oikeusmurhista!
Vastuuseen ei koskaan saateta. Missä muussa ammatissa olisi näin mahdollista?

Järjetöntä! Laitonta.

Olisi erittäin tarpeen, että KKO:n presidentti Koskelo opettaisi kaikki tuomarit noudattamaan edes LAINMUKAISTA PROSESSIJÄRJESTYSTÄ!  Että Tuomarit ottaisivat kertausopintoja siinä, miten prosessi pitää viedä?  Jos /kun menettelytasolla tehdään virheitä, on loogista että aineellisen sisällön tasolla ei "oikeutta" hevin näy.  Siis, tuomiovallan haisevilta kaatopaikoilta ei "oikeuden helmiä" löydy, eikä niitä kannata edes odottaa. Onneksi meikäläinen nyt vihdoin tämän 11 vuoden perästä täysin tajuaa. Ja kun näyttö on niinkin vahva ja monipuolinen, siitä riittää spekulaatiota vielä useaan kirjaankin...


5.10.2007

Maijaliisa Hiekkanen

[Jorma Jaakkola]

Suomen oikeusasteet tuntevat huonosti EU-oikeuden pykälät

Korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon mukaan suomalaiset oikeusasteet eivät aina tunnista, milloin kansallisessa oikeustapauksessa pitäisi ottaa myös EU-oikeus huomioon. 

Suomen tuomiovalta on alistettu Euroopan yhteisöjen säädöstöille.

Miten tämä alistaminen (eduskunnan hyväksyminen) on Suomessa tapahtunut?

Apulaisoikeuskansleri antoi vastauksen 13.12.1993 (Dnro 1152/1/93 ), sitaatti:

”Tasavallan presidentti on 25.1.1993 asettanut valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen jäsenyydestä mm. Euroopan unionissa. Jäseneksi liittymistä koskeva mahdollinen sopimus tulee sisältämään sellaisia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen.”

Allekirjoittanut on saanut Ulkoministeriön arkistosta mittavan määrän EY-/EU-neuvotteluja koskevia asiakirjoja, joista osa on ajalta ennen oikeuskanslerin kertomaa päiväystä (25.1.1993).

Kenen valtuuttamana EY-neuvotteluvaltuuskunta toimi jo joulukuussa 1992?

Eduskunnan EY-luottamuslauseäänestysnäytelmän 18.3.1992 valtuuttamanako?

Pitää muistaa, että Hallitusmuodon (HM 33§:n) mukaan presidentti johti ulkopolitiikkaa!

[Jorma Jaakkola]

Suomen oikeusasteet tuntevat huonosti EU-oikeuden pykälät

Korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon mukaan suomalaiset oikeusasteet eivät aina tunnista, milloin kansallisessa oikeustapauksessa pitäisi ottaa myös EU-oikeus huomioon. 

Koskelo on ollut rohkea ottaessaan EU-säädöstöstä johtuvan asian esille.

Perimmiltään ongelma johtuu siitä, että suomalainen virkamies joutuu noudattamaan EU-säädöstöä, vaikka se ylittäisi Suomen perustuslain.
Ks. toisaalta kommenttini, jossa on sitaatti EU-liittymislakiin (HE 135-1994 vp) kirjoitetusta kohdasta "Tuomiovalta".

Vallan kolmijaon mukaan Tuomiovaltaa käytetään lainsäädäntövaltaa käyttävän eduskunnan säätämien lakien mukaan.

Tästä on hyvä siirtyä tämän kommenttini otsikon "Äänestysnäytelmä eduskunnassa" sisältöön.

Koskelon oikeuslaitoksen toimintaan puuttumisen johdosta en voi olla tuomatta esille epädemokraattista eduskunnan EY-päätöksentekoa, jolla Euroopan yhteisöjen velvoitteet eli "acquis communautaire" ja "finalité politique" Suomessa jo vuonna 1992 hyväksyttiin.

ÄÄNESTYSNÄYTELMÄ EDUSKUNNASSA

18.3.1992 eduskunta käsitteli perustuslain yli menevien EU:n velvoitteiden hyväksymistä vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä, jossa ei äänestetty EY-jäsenyyshakemuksen jättämisestä, kuten media silloin kertoi, vaan hallituksen EY-toimintalinjasta, koskien asiakirjaa nimeltä Valtioneuvoston tiedonanto (VNT 5.3.1992).

Tuo luottamislauseäänestys oli demokratian toteutumisen kannalta todella merkillinen:
Ensimmäisessä äänestyksessä vastakkain oli kaksi hallituksen EY-toimintaa puoltavaa ehdotusta; Vasemmistoliiton ja demareiden ponnet.
Toisessa äänestyksessä oli vastakkain hallituksen tiedonanto ja ensimmäisessä  äänestyksessä voittanut demareiden ponsi, joka niinikään puolsi hallituksen EY-linjaa.
Tyhjää äänesti 32 kansanedustajaa, neljä oli poissa.

Hallituksen EY-toimintalinjaa vastaan olleet kansanedustajat siis äänestivät tyhjää, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Eduskunta (164 kansanedustajaa) osoitti kyseisellä äänestyskäyttäytymisellä harvinaista yksimielisyyttä. He tulivat samalla lakiesityksen sijasta hyväksyneeksi kaikki EU-velvoitteet pelkällä luottamuslauseäänestyksellä.

Mutta, onko tämä demokratiaa?
Tuon päivän toiminta saattoi Suomen parlamentarismin häpeään!

"Acquis communautaire´n" hyväksyminen tarkoittaa EY:ssä saavutettua säädöstöä ja "finalité politique" EY:n poliittisten päämäärien hyväksymistä, siis jo etukäteen.

Presidentti Koiviston toiminta samassa asiassa:

Ei voi olla niin, ettei HM 33§:n mukaan ulkopolitiikkaa johtanut presidentti Koivisto olisi tiennyt jäsenyyshakemukseen liittyviä taustoja ja oppositiossa olleiden demareiden ja vasemmistoliiton käsikirjoittamasta ponsinäytelmästä.

Presidentti Koivisto puhui samoista velvoitteista Bryggessä 28.10.1992:

”Euroopan yhteisöllä on kasvava rooli mantereemme kehityksen suunnan määrääjänä. Me haluamme olla mukana tässä prosessissa. Olemme tutkineet huolellisesti EY-jäsenyyden velvoitteet. Hakiessamme jäsenyyttä hyväksymme acquis communautaire´n, Maastrichtin sopimuksen ja Euroopan Unionin finalite politique´n.
Olemme valmiit hyväksymään jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja myötävaikuttamaan niiden saavuttamiseen sovitulla tavalla.”

Kyseisestä kansanvallan polkemisesta lisää raportissa:
http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

Presidentti Ahtisaari tutki EU-velvoitteiden jokaisen määräyksen...,
ks. osoitteesta:
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=584.msg1920#msg1920

[maijaliisa]

Hyvä!

Kiitos Jali Raidalle, Jorma Jaakkolalle ja keskustelun avaajalle Kalevi Kannukselle siitä, että näitä karuja faktoja tuodaan julkiseen keskusteluun ja katseluun.

"Suomi ei ole edes banaanivaltio. Se on korkeintaan banaaninkuorivaltio ja orwellilainen kokeiluvaltio aitojen Bernsteinin/Mauno Koiviston oppien mukaan."

Voikos asiaa nasevammin sanoa kuin mitä Jali Raita kirjoittaa? Korkeintaan banaaninkuorivaltio....

Ja ne, jotka ovat odotelleet mm. Suomen oikeusjärjestelmän sisällä näitä "oikeuden banaaninkuoria" -  siis odottaneet kuin kuuta nousevaa, että saisivat edes oikeudemukaista oikeudenkäyntiä!  --- ne tietävät, että niistä "banaankuoristakin" on kova kapeli?  Annetaanko niitäkään, vai ei? Ja kenelle?

Maijaliisa Hiekkanen

[Jorma Jaakkola]

Suomen perustuslain raiskaaminen.

Suomi ei ole edes banaanivaltio. Se on korkeintaan banaaninkuorivaltio ja orwellilainen kokeiluvaltio aitojen Bernsteinin/Mauno Koiviston oppien mukaan.

Suomi ei ole enää ns EU:hun liittymisen kautta täysivaltainen, kuten PL  1§ sanoo. Sinänsä  EU:hun liittyminen on ja on ollut valheellista, koska liittymisen kriteerit eivät  täyttyneet ja täyty.  Mm perustuslakimme olisi pitänyt mukauttaa EU:hun liittymisen edellyttävällä tavalla, mitä ei ole tehty. 

PL 1§ ja 2§  on ristiriidassa EU:n kanssa, koska valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle ei EU:lle, joka kuitenkin käyttää valtaa Suomessa vastoin perustuslakiamme ja siis rikollisesti.
Suomi on sitoutunut  mm. vain kansainväliseen yhteistyöhön  ei mihinkään EU-liittoon. Natoon liittyminenkin olisi vastoin PL 1§:ää, koska voimme olla vain yhteistyössä eikä liitossa Natoon.

Valtiojärjestyksen perusteet

1 § Valtiosääntö

Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Kiitos Jali Raidalle keskusteluun osallistumisesta!

Suomen perustuslaki on EU-mukautettu jo vuosina 1992 - 93.

Taustalla on Maastrichtin sopimuksen O-artikla, joka edellytti, että jäseneksi pyrkivä valtio hyväksyy EU-sopimuksen valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla.

Se, mitä Jali Raita toteaa EU:hun liittymisen valheellisuudesta, on totta ja voin lisätä, että EU:hun liittymisen oikeudellisuus on kyseenalistettavissa valtionhallinnon arkistojen dokumenteilla.

EU-jäsenyyden vuoksi valtiosäännön tekstejä on melkoisesti muutettu siitä, mihin kansalaiset ovat tottuneet.

Korkeimman Oikeuden presidentti Pauliine Koskelo tietää, että
vallan kolmijako - eli
(lainsäädäntövalta=eduskunta, tuomiovalta=oikeuslaitos ja toimeenpanovalta=hallitus ja presidentti)
on luovutettu Suomen rajojen ulkopuoliselle elimelle.

Perustuslain 1 §

Perustuslain 1§:n teksti "Suomi on täysivaltainen tasavalta" soi kansalaisten korvissa, mutta yksi momentti, vain yksi ainoa virke, vie tekstiltä pois alkuperäisen tarkoituksen.

Tuo lisätty virke - "Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi." -
 kertoo kansainvälisestä yhteistyöstä, johon Suomi on sitoutunut:

Naton kriisinhallintaan ja nopeantoiminnan joukkoihin osallistuminen on juuri tätä.

Yhteiskunnan kehittämistä ei ole Suomen kehittäminen, vaan EU-säädösten voimaansaattaminen perustulain
 8 LUVUN "Kansaiväliset suhteet"
 alla olevien pykälien 93 -97 mukaisesti.

Lukekaapa vaikka seuraavan otsikon alta löytyvä teksti;
"97 § Eduskunnan tietojensaantioikeus kansaivälisissä asioissa"

"Puhemiesneuvosto voi päättää selvityksen ottamisesta keskusteltaksi täysistunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiassa."

Miten ihmeessä näin voi olla?

Taustaa:

Eduskunta menetti valtansa jo 17.1.1992, kun se kesken joululoman kutsuttiin koolle säätämään kansalaisen perusturvaksi perustuslakiin kirjoitetut verolait niin, ettei eduskunnan määrävähemmistö enää voisi estää lain voimaansaattamista.

Samalla meni (kansanedustajien huomaamattako?) läpi teksti, jolla EU-liittymissopimus tultaisiin hyväksymään.

Muutokset liittyivät Valtiopäiväjärjestyksen pykäliin 66, 67 ja 69. Muutos kirjoitettiin VJ 69 §:ään.

Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n rukkauksen voimaansaattamisen jälkeen hallitus saattoi toimia EU-asioissa diktaattorin tavoin.

Lama tarvittiin juuri tätä perustuslain muutosta varten. Vai voiko joku väittää, että eduskunta olisi muuten vapaaehtoisesti luopunut ståhlbergiläisen Hallitusmuodon 1 §:ään kirjoitetusta vallastaan?


Ihmeellisyyksiä presidentin vallasta:

Kirjassa Suomen Laki, vielä vuonna 1993, määriteltiin presidentinvaltaoikeudet ståhlbergiläisen perustuslain mukaan.
Presidentin valtaoikeudet karsittiin 10.12.1993, jolloin pykälään lisättiin kohta a.

Jo tuolloin presidentin valtaoikeuksia koskevaan pykälään muotoutui teksti, joka on uudessa perustuslaissa.
Se vei presidentiltä lautasen EU-tapaamisissa...
Pääministeri tai ulkoministeri, tilanteen mukaan, osallistuvat "EU-neuvotteluihin".

Uuteen perustuslakiin (93 §)  jäi "valuvirheeksi" Hallitusmuodon 33 §:stä teksti:
"Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa."

Tästä lauseesta jää kansalaiselle ja toisille kansanedustajillekin mielikuva, että presidentti olisi vallankäyttäjä.

Kun lukee kyseistä 93 §:ää eteenpäin, huomaa, että ei presidentillä olekaan ulkopoliittista valtaa![/size]

Perustuslain 2 §:

Kansainvälisiä suhteita koskevat pykälät veivät vallan eduskunnalta eli seuraavasta kansalisen korvissa soivassa tekstissä, josta tuli kuollut kirjain:
"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta."

Eihän sitä voi rahvaalle kertoa, ettei eduskunnalla todellista valtaa ole.
Eduskunnalla on EU-määräysten mukauttajan rooli.

Perustuslain 3 §:
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Tässä pykälässä luetellaan vallan kolmijako eli:

Lainsäädäntövalta:

Kuten edellä tuli selvitettyä, eduskunnalla ei olekaan lainsäädäntövaltaa kuin valtion budjetin hyväksymiseen ja EU-säädännöistä riippumattomien lakien säätämiseen.
EU-määräykset käsitellään suuressa valiokunnassa, eikä suinkaan täysistunnon äänestyksissä.

Hallitusvalta (=toimeenpanovalta):

Hallitus toi EU-säädöstöjen voimaansaattamisen kenraalikuvernöörinä.

Presidentin tehtävät on lueteltuna perustuslain pykälissä 57 ja 58.

Tuomiovalta:

Laman seurauksena alkoi mielivalta myös oikeuslaitoksessa.
Ns. Koiviston konkaavi salaisine asiakirjoineen on tästä hyvä osoitus.

Julkista valtaa käyttävien kaikki asiakirjat pitää olla julkisia. Näin ei kuitenkaan ole.

Edellä olevista lisätietoa seuraavissa raporteissa:

1. Raportti ”Salainen EU-pöytäkirja”
Ks. http://www.promerit.net/UM.salainen.poytakirja.htm

2. Raportti "Suomalainen vaalipetos – Salaten ja valehdellen EU:hun"
Ks. http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

[PressUnit]

Supreme Court President Pauliine Koskelo about the poor knowledge of EU-legislation in Finland.

The President of the Supreme Court Pauliine Koskelo claimes that the courts and lawyers have poor knowledge of EU-legislation.

While delivering a speech at a meeting at the Faculty of Law at University of Turku in early October president of the Supreme Court  Pauliine Koskelo says that this ignorance could lead to serious problems. At the same time Koskelo states that the instances of courts cannot necessarily recognise when a pending court case should be tried according to the principles of Community law.

According to Koskelo it can be quite possible that a Finnish court could deny someting concerning a licensing matter that would be allowable when tried according to Community legislation. Koskelo also reminded that until now EU-legislation has been regarded to be administrative law but that it often also has a bearing
in the field of criminal law. According to Koskelo it is problematic when the necessary questions are too often identified only in the courts of last instance when someone haven´t had the necessary means to discover how to pursue the cases earlier.

For this Koskelo blames the poor teaching at the law schools in Finland. She feels that changes are needed in this situation but first the level of competence of judges and lawyers must rise.

Source: YLE Uutiset

[jali raita]

Suomen perustuslain raiskaaminen.

Suomi ei ole edes banaanivaltio. Se on korkeintaan baaninkuorivaltio ja orwellilainen kokeiluvaltio aitojen Bernsteinin/Mauno Koiviston oppien mukaan.

Suomi ei ole enää ns EU:hun liittymisen kautta täysivaltainen, kuten PL  1§ sanoo. Sinänsä  EU:hun liittyminen on ja on ollut valheellista, koska liittymisen kriteerit eivät  täyttyneet ja täyty.  Mm perustuslakimme olisi pitänyt mukauttaa EU:hun liittymisen edellyttävällä tavalla, mitä ei ole tehty.  PL 1§ ja 2§  on ristiriidassa EU:n kanssa, koska valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle ei EU:lle, joka kuitenkin käyttää valtaa Suomessa vastoin perustuslakiamme ja siis rikollisesti. Suomi on sitoutunut  mm. vain kansainväliseen yhteistyöhön  ei mihinkään EU-liittoon. Natoon liittyminenkin olisi vastoin PL 1§:ää, koska voimme olla vain yhteistyössä eikä liitossa Natoon.

Valtiojärjestyksen perusteet

1 §
Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Vallan kolmijako ei myöskään käytännössä toimi Suomessa, joka on siis vastoin PL3§.ää eli lakia ja rikollista.
PL 3§:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Näinhän ei käytännössä ole vaan lainsäädäntövaltaa käyttää EU:n komissio  mm direktiiveillään ja budjettivaltaa EKP ja sen säännöstöt. Hallitusvaltaa ei sitäkään käytä valtioneuvosto ja tasavallan presidentti.  Ulko- ja turvallisuuspolitiikka mm kuulu EU:n komissiolle, Venäjän suhteemme ja jopa rekkajonot itärajalla. Tuomiovaltaakaan eivät enää käytä ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus vaan mm Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, EY:n tuomioistuin ja Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin.

 3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.
Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina

Somerolla 3.10.2007
Jali Raita, diplomi-insinööri

[Jorma Jaakkola]

Tuomiovalta Suomen EU-liittymislakiin kirjoitettuna

Eduskunta joutuu häpeätilaan tuomiovaltaa koskevasta päätöksenteostaan eli HE 135-1994 vp hyväksymisestä.


Alla oleva EU-liittymislain teksti kertonee, miksi Suomen oikeuslaitos ei ole riippumaton.


Toivon Promerit-foorumin lukijalta aikaa ja voimia alla olevan Suomen EU-liittymislain kohdan lukemiseen.

Alla oleva EU-liittymislain kohta on suora sitaatti, tekstin lihavoinnit ja alleviivaukset allekirjoittaneen.

HE 135/94 vp, sivut 23-24:

>> 4.7. Tuomiovalta


Perussäännös tuomiovallasta sisältyy hallitusmuodon 2 §:ään. Tuomiovaltaa käyttävät muista julkisen vallankäytön orgaaneista erilliset valtioelimet, riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Suomi on tehnyt lukuisia valtiosopimuksia, joissa on määräyksiä riitojen ratkaisumenettelystä tai vastaavasta valvontajärjestelmästä. Näillä järjestelyillä ei ennen Euroopan neuvostoon liittymisen yhteydessä  tapahtunutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan tunnustamista katsottu olevan yhtymäkohtia hallitusmuodossa säädettyyn Suomen täysivaltaisuuteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toimivaltaa perustuslakivaliokunta (PeVL 2/1990 vp) piti sellaisena, että sen tunnustaminen merkitsee poikkeamista hallitusmuodon täysivaltaisuutta koskevista säännöksistä.

Samaan lopputulokseen päädyttiin ETA-järjestelyyn liittyvien sopimusten käsittelyn yhteydessä (PeVL 15/1992 vp) EFTA-tuomioistuimen EFTA-valvontasopimuksen 33 artiklaan perustuvan toimivallan sekä ETA-sopimuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisen välimiesmenettelyn osalta.

EU-jäsenyyden myötä yhteisön oikeusjärjestykseen kuuluvat normit tulevat sovellettaviksi kansallisissa viranomaisissa. Tämä koskee myös kansallisia tuomioistuimia, sillä yhteisön oikeuden alalla oikeusturvan antaminen kuuluu jäsen valtioissa ensi sijassa kansallisille tuomioistuimille, jotka noudattavat kansallisia prosessisäännöksiä.
Lähtökohtana on siten hajautettu, kansallinen lainkäyttöjärjestelmä yhteisön oikeuden alalla. Kukin jäsenvaltio voi järjestää tuomioistuinlaitoksensa ja prosessisäännöksensä itsenäisesti.
HM 92 §:n mukaan tuomari tai muu virkamies ei saa soveltaa asetuksen säännöstä, joka on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa. Tämän säännöksen on katsottu merkitsevän, ettei lakien perustuslainmukaisuuden tutkiminen soveltamistilanteissa ole sallittua (PeVL 2/1990 vp).

EU-jäsenyystilanteessa suomalainen virkamies olisi velvollinen olemaan soveltamatta myös lakia, jos se on ristiriidassa EY-lainsäädännön kanssa. Kun tämän oikeustilan toteaminen jäisi viime kädessä tuomioistuimelle, järjestely lisäisi kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa. Myös suomalainen tuomioistuin joutuisi tutkimaan, onko kansallinen laki sopusoinnussa EY:n normin kanssa.

EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan ennakkoratkaisumenettely vaikuttaisi suomalaisen tuomioistuimen ja eräiden muiden lainkäyttöviranomaisten toimivaltaan. Eräissä tilanteissa suomalaisella tuomioistuimella olisi velvollisuus pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua vireillä olevaan asiaan vaikuttavan EY-normin tulkinnasta. Ennakkoratkaisua voi pyytää myös EY:n toimielimen päätöksen pätevyydestä. Ennakkoratkaisussa annettu tulkinta EY-normista sekä lausuma EU:n toimielimen päätöksen pätevyydestä sitoisi aina sitä pyytänyttä tuomioistuinta siten, ettei se voisi tulkita EY-normia muulla tavoin. Ennakkoratkaisu olisi otettava huomioon myös muussa asiassa sovellettaessa EY-normia tai EU:n toimielimen päätöstä, josta on annettu ennakkoratkaisu.

EY:n perustamissopimuksen 177 artiklaan perustuva ennakkoratkaisu on aina luonteeltaan abstrakti lausuma eikä sisällä yhteisön oikeuden soveltamista yksittäiseen tapaukseen. EY:n tuomioistuin ei tutki eikä ota kantaa pääasian tosiseikkoihin. Se ei myöskään lausu kansallisen oikeuden tulkinnasta. EY:n tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan antaa sellainen ennakkoratkaisu yhteisön oikeudesta, josta on apua kansalliselle tuomioistuimelle, kun tämä päättää asiasta, jossa on sovellettava yhteisön oikeutta.

EY:n tuomioistuimella ei olisi toimivaltaa muuttaa korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Tässä valossa EY:n tuomioistuin ei tulisi korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden yläpuolelle. Kun ennakkoratkaisumenettelyssä ei ratkaista konkreettista asiaa, ei menettely poista ylimpien oikeusasteiden toimivaltaa ratkaista viimeisenä asteena Suomen lainkäyttöpiiriin kuuluvaa asiaa. Ennakkoratkaisumenettely ei muuta kansallisten tuomioistuinten järjestelmää. Käytännössä voi EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisulla olla kansallisen ratkaisun sisältöön tosiasiallisesti määräävä vaikutus.

EY:n perustamissopimuksen 172-176 artiklassa on järjestetty EY:n toimielinten toimenpiteiden laillisuuskontrolli. Tämä käsittää valituksen, jolla lainvastainen toimenpide saadaan kumotuksi. Siihen kuuluu myös menettely, jossa voidaan todeta toimielimen laiminlyönti ryhtyä toimenpiteeseen. Yhteisön oikeuden alalla suomalaiselle lainkäyttöviranomaiselle ei voitaisi tehdä valitusta EY:n toimielimen yleis- tai yksittäistapauksellisesta päätöksestä; Kansallinen viranomainen voi vireillä olevassa asiassa kääntyä EY:n tuomioistuimen puoleen siinä tarkoituksessa, että lainvastainen EY-normi voitaisiin jättää soveltamatta. Suomalaisilta lainkäyttöviranomaisilta puuttua kontrollivalta EY:n toimielinten päätöksiin ei kuitenkaan muodosta erikseen kavennusta kansalliseen tuomiovaltaan.

Vaikka Suomen kansalliset tuomioistuimet ja niihin rinnastettavat lainkäyttöviranomaiset säilyttävät jäsenyyden oloissa riippumattomat asemansa on asian periaatteellisen merkityksen vuoksi ja aikaisemman lainsäädäntökäytännön valossa kuitenkin ilmeistä, että myös tuomivallan käyttöä koskevat EY:n perustamissopimusten määräykset voidaan saattaa voimaan vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä.<<

[Kalevi Kannus]

Suomen oikeusasteet tuntevat huonosti EY-oikeuden pykälät

Korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon mukaan suomalaiset oikeusasteet eivät aina tunnista, milloin kansallisessa oikeustapauksessa pitäisi ottaa myös EU-oikeus huomioon. Kotimainen oikeusaste voi kieltää esimerkiksi lupa-asioissa yksityishenkilöltä jotain, joka olisi EU-oikeuden piirissä sallittu, Koskelo tiivistää.

- Käsitykseni on, ettei alan opetus ole vielä sillä tasolla, millä sen pitäisi olla. Monet suomalaiset asianajajat tai tuomarit eivät ole tarpeeksi koulittuja vastatakseen näihin haasteisiin. Tarvitsemme siis muutosta, mutta sitä ei tule, ennen kuin asianajajien kompetenssi saadaan nousemaan, Koskelo huomauttaa.

LAINAUS  Turun Sanomista ..


KTS. Helsingin yliopiston professori Dan Fränden "siivousurakka" Korkerimmassa oikeudessa...

Näyttö härskistä lainkäytön korruptiosta  Fränden tapauksessa ..

Virheellisillä perusteilla tapahtunut Dan Fränden nimitys korkeimman oikeuden määräaikaiseksi oikeusneuvokseksi ajalle 1.7.2005-31.12.2005
../..  Asiakirjoista ilmenee, että olette tuolloin ottanut osaa noin 134 ratkaisuun ja  noin  27 esittelyssä. Enimmillään olette yhtenä päivänä eli  19.1.2006 ollut ratkaisemassa 12 juttua. Ei liene uskottavissa, että  te olisitte voinut perehtyä  kunnolla kaikkiin noihin  134 juttuun.  Ette liene edes pitänyt noita asiakirjoja kädessänne  vaan tyytynyt vain esittelijän suulliseen kertomukseen. Enimmät jutut olette ratkaissut “ei valituslupaa”-normilla ja ilman perusteluja kuten minunkin juttuni. Myös korkeimman  oikeuden tulisi perustella ratkaisujaan.   Tästä on useita mm EOA:n päätöksiä ja asiantuntijoiden kirjoituksia lehdissä. Perustelemattomuus on virkavirhe.

Laura Ervo väitteli 12.03.2005 Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Olitte tuon väitöstilaisuuden vastaväittelijä. Laura Ervo on väitöskirjansa sivuilla 415-423 käsitellyt tuomioistuinten ratkaisujen perustelemisen velvoitetta. Korkeimmassa oikeudessa tekemänne ratkaisut normilla: “ei valituslupaa”  ovat olleet siis sietämättömän kelvotonta  menettelyä. Olisi voinut kuvitella, että te Ervonkin väitöskirjan evästämänä olisitte hoitanut teille osoitetut jutut esimerkillisellä tavalla, ja niin, että KKO:n jäsenet olisivat voineet ottaa niistä oppia. Nyt te vain olette ollut mukana  tehtailemassa “ei valituslupaa”-ratkaisuja.

Yliopistossa te opetatte oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Nyt virheellisissä toimissanne korkeimmassa oikeudessa te olette toiminut täysin opetustenne vastaisesti. Eikö tämä ole oikeustieteellistä skitsofreniaa? Te olette menettänyt uskottavuutenne Helsingin yliopiston opettajana ja oikeustieteen asiantuntijana.
../..