Tiivistelmä vaalipetoksesta (141, 142 ja EMU/euro)

[Jorma Jaakkola]

AHTISAARI - SOPIMUKSEN RATIFIOIJA[/b]

]Presidentti Ahtisaari on tutkinut EU-liittymisasiakirjan jokaisen määräyksen ennen ratifiointia.

Lukekaapa ratifiointiasiakirjasta (myös alla olevasta kopiokuvasta) Ahtisaaren 8.12.1994 allekirjoittaman ratifiointikirjan teksti, joka kuuluu seuraavasti:

MARTTI OIVA KALEVI AHTISAARI
Suomen Tasavallan Presidentti
tekee täten tiettäväksi:

SEN JOHDOSTA, että Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Irlanti, Italian tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasava1ta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Euroopan unionin jäsenvaltiot)
ja
Norjan kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta
ovat Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 allekirjoittaneet sopimuksen Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin;

OLEN TÄTEN, tutkittuani ja hyväksyttyäni sanotun sopimuksen, päättänyt sen ratifioida ja vahvistaa sen jokaisen määräyksen;

MINKÄ VAKUUDEKSI olen omakätisesti allekirjoittanut tämän ratifioimiskirjan ja antanut varustaa sen sinetilläni.

TEHTY Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1994.
Martti Ahtisaari

[Jorma Jaakkola]

Oikeuskanslerin vastaus:

Tämä oikeuskanslerin vastaus on sellainen dokumentti, josta EI kukaan vuonna 1994 EU-päätöksentekoon myönteisesti osallistuneista luikertele minnekään.

Oikeuskansleri Jorma S. Aallon vastauksesta ilmenee, ettei tämä hoitanut oikeuskanslerin tehtävää, vaan teki kaikkensa valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneiden suojelemiseksi.

Eikö totuuden peittely EU-liittymissopimuksen sisällöstä ole rinnastettavissa valehteluun?




 Huomioita oikeusklanslerin vastaukseen


Oikeuskansleri ei nähnyt, että "tasavallan presidentti, hallitus, sen ministerit tai virkamiehet olisivat toimineet Euroopan unioniin liittymistä koskevassa asiassa lainvastaisella tavalla" pimittäessään EU-liittymissopimuksen kohtaa, jossa kaikki maatalousartiklat 138-144 oli kirjoitettu siirtymäkauden tuiksi!

Liittymissopimuksen sisällössä ja tekstissä ei ole tulkinnanvaraisuutta siihen, etteikö kansaa (ja eduskuntaa?) olisi petetty.

Tasavallan presidentteinä asiasta vastaavat toivomuksia esittänyt Mauno Koivisto ja liittymisasiakirjan ratifioinut Martti Ahtisaari.

Vekkulia on, että Ahtisaari väittää lukeneensa liittymissopimuksen.

Koivisto kertoo muisteluissaan, kirjassaan Kaksi kautta, s. 441:

” Tämä oli perustunut alivaltiosihteeri Veli Sundbäckin ja suurlähettiläs Erkki Liikasen tilannearvioihin, joissa lähdettiin siitä, että EU ei loppujen lopuksi asettaisi esteitä sille, että maataloutta tuetaan kotimaisin voimin. Lopputulos oli toivomusteni mukainen ja parempi mihin olin varautunut. Ministerit Salolainen ja Haavisto sekä virkamiehet tekivät erinomaista työtä.”

Korfulla sopimuksen allekirjoittajina toimineet ministerit vastaavat totuuden pimittämisestä; pääministeri Esko Aho, neuvotteluja johtanut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja ulkoministeri Heikki Haavisto.

On vastuutonta, että ministerit kirjoittavat nimensä sopimukseen, ja että presidentti Ahtisaari ratifioi sopimuksen, jonka sisältöä eivät tuntisi.

Todennäköisempää on, että kyseiset henkilöt menivät totuuden pimittäjinä EU-kansanäänestyksessä kansan selän taakse.

Vaali- ja valtiopetoksellista näkökulmasta tarkasteltuna kyseessä on rikos, joka ei vanhene koskaan.
OKA Aalto mainitsi myös, ettei nähnyt mitään sellaista, missä virkamiehet olisivat toimineet lainvastaisella tavalla.

Virkamiehinä totuuden pimittämisestä vastaavat Korfun sopimuksen allekirjoittaja UM:n valtiosihteeri Veli Sundbäck.

[Jorma Jaakkola]

ENTEELLISET SANAT

HALLITUKSEN ILTAKOULU /VKO 18/1994, 4.5.1994.

Sitaatteja pöytäkirjasta:

"Ministeri Salolainen totesi, että julkisuudessa hallitusta tullaan arvostelemaan, koska kansanäänestyslailla ei ole asiallista yhteyttä kansallisen paketin kanssa. "

"Ministeri Pesälä totesi, että kansallisesta paketista on tiedettävä myös yksityiskohdat. "

"Ministeri Salolainen korosti, että hänen mielestään kansanäänestyslailla ja kansallisella paketilla ei ole asiallista yhteyttä. "

"Ministeri Norrback totesi, että asia on kokonaisuus. EU hyväksyy myös kansallisen paketin, se on tosiasia. Kansalaisten pitää tietää kokonaisuus. "

Kansallinen paketti tarkoittaa maatalousartiklojen toimeenpanoa Suomessa.

- Kerrottiinko eduskunnalle ja kansalaisille kokonaisuus?
- Mikä oli neuvoteltu sopimus?

[Jorma Jaakkola]

Eduskunnan pöytäkirjasta


 Paavo Väyrysen puhe, joka on dokumentoituna eduskunnan pöytäkirjassa numero 118.  Tiistai 15.11.1994, sivu numero 4874: 

”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle. 
Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan.  Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan.
Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen.” 

[Jorma Jaakkola]

Lääkkeitä EU:sta irtaantumisoperaation jälkihoitoon


EU:n päätösvallasta irtaantumisessa ei tarvitse pelätä taloudellisia seuraamuksia.

Suomella on voimassaoleva ETA-sopimus, joka turvaa teollisuuden edut kuten Kuosmasen kirjan luvusta
”1.3.  Integraatio astuu parrasvaloihin” ilmenee:

”Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY -jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuunottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.”

Toinen sitaatti on luvusta ”1.4. Eurooppa muuttuu”, sivulta 15:

”Näissä olosuhteissa jäi jäljelle kaksi peruskysymystä harkittaessa tulevia vaihtoehtoja.
Toinen oli: olisivatko jäsenyyden aineelliset edut suuremmat kuin haitat?
Toinen oli: mikä olisi sijaintimme Euroopan poliittisella kartalla? Paljon riippui siitä, mitä muut EFTA-maat tekisivät.
Jos arvioitiin vain lyhyen ja keskipitkän tähtäimen näkymiä, vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei välttämättä ollut yksiselitteisen myönteinen.
Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ollut kovin "aineellinen" etu.  Se mitä ETAn neuvotteluvuosina opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti.  ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille. Talous- ja rahaliiton realistisuudesta oli neuvotelluista sopimusmääräyksistä huolimatta epäilyksiä ja se syntyisi joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua. Maatalouden integrointi EY:n maatalouspolitiikkaan olisi poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti raskas operaatio.” 

ETA-jäsenyys merkitsee, että Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus saavat toimia itsenäisesti. Elintarvikkeiden arvonlisäveron nollaaminen on yksi keino kohtuullisten tuottajahintojen ratkaisemiseksi ilman tukia, kun kaupan elintarvikkeiden alv-osuus (14,5 %) siirretään tuottajahintoihin.

Muita Suomen valtiontalouteen miljardisummilla vaikuttavia keinoja löytyy (jäljempää) salaisesta selvityksestä, Ilta-Sanomien uutisesta 21.12.1991.

[Jorma Jaakkola]

Salainen EY-selvitys

ILTA-SANOMAT kertoi lauantaina 21.12.1991 (A-P. Pietilä):

Salainen raportti tukee Suomen EY-jäsenyyttä

Vain viisi ministeriä tuntee selvityksen

Ulkoministeriön laatima salainen selvitys tukee Suomen EY-jäsenyyttä. Toistaiseksi vain neljä ministeriä pääministerin ja presidentin lisäksi tuntevat raportin sisällön. Pääministeri Esko Aho (kesk.) kieltäytyi eilen jyrkästi antamasta tietoja selvityksestä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle."[/i]

Sivulta A 11:

”Myönteinen EY-kanta

IS:n tietojen mukaan raportin yhteenveto on varsin myönteinen Suomen EY-jäsenyydelle. Turvallisuus- tai puolueettomuuspoliittisia esteitä ei selvityksen mukaan synny jäsenyydestä. Oleellisimmat seurannaisvaikutukset koskisivat maataloutta, jonka omavaraisuus laskisi huomattavasti alle 100 prosentin. UM:n käsityksen mukaan Suomen tulisikin vaatia pysyviä poikkeuksia EY-sopimukseensa. Suomen maatalous häviäisi mahdollisesti jopa kokonaan ilman erityisehtoja.

Valtiontaloudelle EY-jäsenyys aiheuttaisi myös suuria rahoitusongelmia. Rajojen avautuminen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus kaikkien jäsenmaiden kesken merkitsisi tulli- ja valmisteverotuottojen tuntuvaa vähentymistä. Valtion tulot laskisivat noin kymmeneksellä eli 17-20 miljardia markkaa vuodessa. Tämä aiheuttaisi suuria paineita niin valtion kuin kuntataloudenkin supistamiselle. Esille nousisi myös sosiaaliturvan rahoittaminen omavastuuperiaatteella.”

[Jorma Jaakkola]

Eduskunnan EU-asioiden ennakkohyväksyminen


Eduskunnan EU-toimivallan epäämiseen on olemassa mustaa valkoisella EY-jäsenyyttä koskeneessa valtioneuvoston selonteossa (VNS 9.1.1992, sivu 24):

"Eduskunnan osallistuminen neuvottelutavoitteiden syntyyn sisältää sen, että eduskunta sitoutuu ennakolta ratkaisuun."
"Ennakkohyväksyminen sitoisi eduskuntaa oikeudellisestikin."

Tämän eduskunta hyväksyi jo kesäkuussa 1992. Alettiin puhua demokratian sijasta edustuksellisesta demokratiasta.

[Jorma Jaakkola]

Maatalouden päätösvallan menetys

 Lukekaapa, mitä eduskunta tulikaan hyväksyneeksi vuonna 1994.

Sitaatit kahdesta eri laista, joilla eduskunta luovutti Suomen maatalouden päätösvallan maan rajojen ulkopuolelle:

1. HE 135-1994 vp, sivu 36:

”5.1.3.1. Maatalous

Maatalouspolitiikan tavoitteet ja periaatteet"[/i]

"EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa.”


2. HE 149-1994 vp (CAPin voimaansaattaminen)

Kohdasta ”1.2. Euroopan yhteisön (EY) yhteinen maatalouspolitiikka ja lainsäädäntö”:
Euroopan yhteisöjen lainsäädäntö

EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia säännöksiä asioista, joista on säännelty yhteisötasolla.

EY:n yhteistä maatalouspolitiikkaa säännellään pääasiassa asetuksilla, mutta myös direktiiveillä ja päätöksillä. Yhteistä maatalouspolitiikkaa sääntelevät asetukset sekä niiden nojalla annetut päätökset ovat jäsenyyden toteutuessa sellaisenaan Suomea sitovia ja tulevat ilman erillistä voimaanpanoa välittömästi sovellettaviksi.”