Koivisto torjunut Venäjän valmiuden.,.?

[Kalevi Kannus]

Kainuun Sanomat puolustaa Karjala-uutistaan
 
Kainuun Sanomat puolustaa uutistaan. jonka mukaan luovutettu Karjala olisi ollut myytävänä vuonna 1991. Kainuun Sanomien päätoimittaja Matti Piirainen sanoo Suomenmaa-lehden haastattelussa, että lehti luottaa lähteeseensä sataprosenttisesti.
 
Piiraisen mukaan lehti on selvittänyt asian lähteeltään sen jälkeen, kun presidentti Mauno Koivisto viime viikolla kiisti tiedon Karjalan ostotunnusteluista.
 
linkki Suomenmaa-lehden haastatteluun.. otsikolla:   
Kainuun Sanomat pysyy sanojensa takana  

http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html

Kainuun Sanomien vastaava päätoimittaja Matti Piirainen ei usko lehtensä joutuvan vastaamaan oikeudessa sanoistaan. Juttu Karjalasta julkaistiin lehdessä parisen viikkoa sitten.

[Info]

"KUSTANNUSLASKIJA" KOIVISTO HYLKÄSI KARJALAN

Kainuun Sanomien toimittaja Raimo Viirret kirjoitti 15.08.2007 mielenkiintoisen artikkelin, miten Venäjä oli 1991 valmis neuvottelemaan pakkoluovutetun Karjalan palauttamisesta, mutta miten presidentti Mauno Koivisto hylkästi tämän ajatuksen korkeitten kustannusten vuoksi.

Lehden mukaan ”Salainen asiantuntijaryhmä arvioi Koivistolle hintaa ja korjauskustannuksia” ja ” Suomessa ymmärrettiin, että Karjala on kaupan”. Tieto salaisesta asiantuntijaryhmästä on uusi, eikä siitä tai sen kokoonpanosta ole aikaisemmin tiettävästi kerrottu.

Lehden artikkeli vahvistaa mm. Karjalan palautus –kirjassa (ProKarelia 2005, s. 118-121) esitetyt selvitykset Jeltsinin tarjouksista ja presidentti Koiviston erikoisesta toiminnasta pakkoluovutettujen alueiten takaisinsaannin estämisessä.

Neuvostoliiton romahdettua Venäjällä pidettiin itsestään selvänä, että Suomi tulee esittämään pakkoluovutettujen alueitten palauttamista. Isänmaallisesti ajattelevista venäläisistä palautusajatus oli itsestään selvä. Venäjän hallinnon oli varmasti vaikea ymmärtää, miten 12 % maa-alueestaan menettäneen maan päämies voisi olla niin umpisuomettunut, että edes harkitsisi omien maiden takaisinsaamisen hylkäämistä.

Toimittaja Viirret ei kerro, mistä lähteestä hän on tiedon asiantuntijaryhmästä saanut. Näyttää siltä, että asiantuntijaryhmä on koostunut vain kustannuslaskijoista. Hankkeen hyötypuolta ei ole muistettu laskea lainkaan, ei välttämättä muitakaan asiaan vaikuttavia tekijöitä. Selvityksen on siten määrännyt talousmies, joka katsoo kaikkea vain absoluuttisten rahamäärien kannalta, ei lainkan panostuksen ja hyödyn suhteena.

Esitetyt arviot jälleenrakentamisen investoinneista eli noin 64 mrd. mk (noin 11 mrd. euroa) tai jopa 350 milj. mk (noin 58 mrd. euroa) ovat samaa kokoluokkaa, mitä Pro Karelia on arvioinut. Pro Karelian arvio on, että ensimmäisen 10 vuoden aikana palautuksen julkiset investoinnit ovat noin 10 mrd. euroa ja yksityiset investoinnit noin 20 mrd. euroa.

Palauttaminen ei ole kauppa

Artikkelissa puhutaan ”Karjalan kauppahinnasta”. Varsinaisesta kauppahinnasta ei ole ollut lainkaan kyse, vaan lähinnä palautusinvestointien suuruudesta. Ajatuskin siitä, että Neuvostoliitto ensin hyökkäsi Suomeen, tuhosi ihmisiä ja omaisuutta, vaati valtavat sotakorvaukset (nykyrasitteena noin 60 mrd. euroa) ja vei 12 % maa-alueesta, ja sen jälkeen vaatisi palauttamisesta korvauksen, olisi täysin käsittämätön.

Lehden mukaan presidentti Koivisto hylkäsi hankkeen, koska se oli hänen mielestään liian kallis. Näyttää siltä, että talousmies Koivisto ei ole sisäistänyt sanan kallis merkitystä lainkaan. Hän myöskin unohti, että kyseessä oli kaikkiaan (koko pakkoluovutettu alue eli Petsamo, Salla-Kuusamo, Laatokan Karjala, Karjalan Kannas ja Suomenlahden ulappasaaria) yli 12 % maan pinta-alasta, noin 45 000 km2 suomalaista maata. Hän myöskin unohti, että kansainvälisten sopimusten mukaan suomalaiset edelleen omistavat rajan taakse jääneet maat.

Investoinnin kalleutta ei voida mitata katsomalla tarvittavan rahamäärän suuruutta. Tällöinhän kaikki suuret hankkeet olisivat automaattisesti kalliita.

Jotta palautuksesta tulisi kallis, olisi kyettävä osoittamaan, että 45 000 km2 maata on arvoton omistus (Karjalan osuus noin 25 000 km2), alue jää hyödyntämättä, suomalaiset eivät osaa jälleenrakentamista, Pietarin markkinoita ei ole, eikä niitä uusissa olosuhteissa osattaisi hyödyntää.

Panos-tuotos –suhde ratkaisee taloudellisen hyödyn

Karjalan palautusta tulee taloudellisessa mielessä katsoa hyötysuhteena eli panos-tuotos –suhteena. Kun sijoitetaan esim. 10 mrd. euroa, mikä tuotto siitä saadaan. Kysymys on hinta-tuotto –suhteen lisäksi hinta-laatu –suhteesta. Karjalan palautuksen kohdalla laatu-kysymys voisi tarkoittaa lähinnä laajasti katsottuna suomalaisten ihmisoikeuksien toteutumisen astetta palautuksessa.

Tästä tarkastelusta jää ulkopuolelle oikeudellinen näkökulma: Karjala on ikimuistoisesti suomalaisten asuttamaa aluetta ja Neuvostoliitto riisti alueen meiltä oikeudettomasti. Koska tähän ihmisoikeusrikokseen liittyy omistusoikeuteen kuuluvan hallinnoin riistäminen, voidaan arvioida, kuinka paljon suomalaiset omistajat ovat menettäneet ja yhä menettävät alueen ollessa vieraan vallan hallinnon alaisena. Juurien, ihmisyyden ja inhimillisten sekä tuskan ja ahdistuksen taloudellinen arviointi alkaa jo olla mahdotonta. Mutta eivät karjalaisten 60 vuoden sydänsurut ole olleet taloudellisestikaan vaikutuksettomia.

Karjalan palautuksesta tulee kallis, jos siitä ei kerry tuottoja, ts. investoinnin tuottoprosentti on alhainen tai ratkaisu on epätaloudellinen. Jälleenrakentamisesta tulee epätaloudellinen, kun käytetään liian kalliita materiaaleja, hävikki on suuri, työ kestää paljon arvioitua kauemmin, työvoima toimii laiskasti ja tehdään sutta ja sekundaa tai työ jää kesken, eikä tulosta päästä hyödyntämään.

Tämän tyyppiset ongelmat ovat Karjalan palautuksessa ja jälleenrakentamisessa epätodennäköisiä. Suomalaiset osaavat rakentamisen erilaisissa olosuhteissa. Valtion investointien kohdalla valtio ei itse rakenna, vaan ostaa valmiita ratkaisuja sovittuun hintaan. Vastaavasti valtion ei tarvitse rahoittaa investointeja verovaroista, koska rahoittajia löytyy aivan riittävästi. Palautus ei ole kansantaloudesta pois, se on vahva lisä siihen.

Yksityisissä investoinneissa jokainen yritys, perhe ja henkilö yleensä osaa harkita ja valvoa oman investointinsa ja vastaa niistä.

Palautuksesta Suomen talousveturi

Pakkoluovutettujen alueitten palautuessa Suomen pinta-ala palautuu noin 45 000 km2 nykyistä suuremmaksi. Tuskin kovin moni kieltäytyisi ottamasta takaisin tuon kokoista aluetta, kun siihen tulisi mahdollisuus.

Palautus merkitsee 400 – 500 000 miestyövuotta jälleenrakentamista ja ensimmäisen 10 vuoden aikana 30 mrd. euron investointeja, joista työvoiman käyttö on osa. Siitä voi jokainen kansantalouden asiantuntija laskea, kuinka paljon kertyy tuloveroja, arvonlisäveroa ja muita veroluonteisia maksuja, kuinka paljon tästä panostuksesta työllistyy muita yrityksiä.

Tämä on vasta kansantalouden "ensimmäinen" kierros. Sama raha jatkaa toiselle ja yhä useammalle kierrokselle. Vaikka kokoluokkana ehkä merkittäväkin summa menee ulkomaille, siitä kertyy kotimaahan niin suuri panostus, että se nostaa kansantalouden uudelle kasvulukemalle. Siitä tulee Suomen talousveturi.

Pietarin ja Leningradin oblastin muut alueet kaksinkertaistavat Suomen lähimarkkinat. Tämä merkitsee yritystoiminnalle suurta kasvupotentiaalia ja lisää erittäin vahvasti alueen kiinnostavuutta sijoituskohteena. Juuri markkinat ja Karjalan erittäin hyvä talousmaantieteellinen asema niihin verrattuna luovat pohjan investointien pitkän tähtäyksen kannattavuudelle.

Pelkästään pakkoluovutetulla alueella olevan puuston 60 vuoden tuoton menettäminen on vähintään kymmenien miljardien eurojen menetys. Kansantaloudestamme on puuttunut yli 60 vuotta yli 12 % maa-alueesta eli 45 mrd. neliömetriä. Menetyksen nykyarvo on huikea. Alueelta on maatalouden tuotto ja kaiken oman liiketoiminnan tuotto jäänyt pois yli 60 vuoden ajalta. Pääkaupunkiseutua tasapainottava alueellinen kehitys on jäänyt pois.

Win-win –palauttaminen on voitto kaikille

Sotakorvaukset olisivat nyky-yhteiskunnan rasitukseksi laskettuina kokoluokkana 60 mrd. euroa, silti jopa niitä on sanottu Suomelle siunauksellisiksi. Harhakuva siitä, että vieraalle valtiolle pakolla maksettu valtava varallisuus olisi jotenkin hyödyllisempi kuin vastaava summa itse sijoitettuna oman maahan ja toimintaan, on absurdi.

Samaan kategoriaan on luettava Koiviston ajatus siitä, että Suomen lähimarkkinat kaksinkertaistavan, 45 000 km2 suuruisen oman, huonosti hoidetun mutta upean alueen palauttaminen on taloudellisesti kallista. Presidentti Mauno Koivisto toimi Suomen ja suomalaisten etujen vastaisesti, kun hän ei käynnistänyt neuvotteluja Jeltsinin kanssa Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta.

Näiden neuvottelujen käynnistäminen ei vieläkään ole myöhäistä. Presidentti Tarja Halosella ja pääministeri Matti Vanhasella hallituksineen on oiva tilaisuus korjata tehty megaluokan virhe. Palautus on erittäin voimakas win-win –tapahtuma, jossa sekä Suomi että Venäjä voittavat.

ProKarelia
Veikko Saksi

toimitus@prokarelia.net