Suomi ajopuuna Euroopan Unionissa...

[jali raita]

SOTILASVALA
Sotilasvala estää Suomen asevelvollisuuden suorittaneita ja sotilasvalan  tai vakuutuksen antaneita osallistumasta Naton tai muun puolustussyhteisön puitteissa muuhun kuin puolustamaan isänmaan koskemattomuutta, joka isänmaa on Suomen valtakunta.
Jali Raita, diplomi-insinööri
Somerolla 17.7.2007


Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun, sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjain tahi muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

[jali raita]

Lauri Hannikainen

Asia: Suomen kansainvälinen asema

Kiitos kommenttiviestistänne  pvm 16.7.2007 Kalevi Kannukselle.

Kitkaa ei varmasti ole sopimusten eli Suomen sopimusvelvoitteiden Venäjän ja muun kansainvälisen yhteisön suhteen ja toisaalta suunnitellun Nato-jäsenyytemme kanssa. Kitkaa syntyy, jos on syntyäkseen eri osapuolten välillä sopimusten tulkinnasta tai ilman sopimuksiakin. Venäjän “legitiimi etu” Suomen suunnalla on se, että Suomea ei voida käyttää hyökkäysalustana Venäjää vastaan.  Pari sotaa itsenäinen Suomi on tuon tosiasian tunnustamiseksi käynyt. Suomi Marskin hyväksymänä ja osin ideoimanakin solmi  ns YYA-sopimuksen eli Paasikiven diktaatin kuten Stalin sitä luonnehti. Nykyinen Venäjä-sopimuksemme on tuon YYA-sopimuksen seurannainen. Suomen ehdoton kansallinen etu on, että Venäjä ei missään olosuhteissa koe Suomen suuntaa itselleen vaaralliseksi eli pelkoa siitä, että Suomea käytettäisiin hyökkäysalustana sitä vastaan. Kaikkinainen kanssakäymisemme senkaltaisen epäluulon vallitessa kärsisi ja ensimmäisenä kauppasuhteet. Kauppa Venäjän kanssa on meille äärimmäisen tärkeää. Sitä  ei tule asettaa vaaranalaiseksi. Venäjä puolestaan ei Suomen kauppaa tarvitse.

Pariisin rauhansopimuksessa Suomi sitoutui nykyisiin rajoihin silloisen Neuvostoliiton kanssa. Mannerheim moitti Paasikiveä siitä, että Suomi ei ollut neuvotteluissa tuonut esille niitä seikkoja, joiden perusteella Suomi olisi voinut välttää luovuttamasta alueitaan lopullisesti  Neuvostoliitolle.

Aluekysymyskin tulee nyt uuteen valoon pohtiessamme Natojäsenyyttämme ja Neuvostoliiton hävittyä olemasta, kylmän sodan loputtua ja Neuvostoliiton raunioille on tullut markkinatalouteen perustuva Venäjä, joka haluaa kehittää suhteitaan ns länteen.

Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikainen länsiliittolainen Yhdysvallat ei ole koskaan tunnustanut muuta kuin Neuvostoliiton ja nyt siis sen perijän Venäjän vuoden 1939 rajat. Tämän asian toi esille julkisuuteen silloinen ulkoministeri James Baker matkallaan Moskovassa maaliskuussa 1991. Asian julkisti mm Pravda näyttävästi ja Suomessa 7.3.1991 Turun Sanomat ja Yleisradion uutiset  mutta ei mm silloinen Uusi Suomi, Helsingin Sanomat eikä TV.

Mitä Yhdysvaltojen peruuttamaton kanta Venäjän rajojen osalta merkitsee Karjalan ja Petsamon osalta? Yhdysvaltalaiset yritykset eivät voi investoida luovutettuun Suomen Karjalaan ja Petsamoon, koska alueilla ei käytännössä  toimi Suomen virkavalta ja laki, jotka vain Yhdysvallat  tunnustaa laillisiksi toimijoiksi alueilla. Kaikkinainen yhdysvaltalaisten yritysten ja muiden instituutioiden kaupallinen ja muu yhteistyö alueilla on mahdonta, niin kauan kuin luovutetut alueet ovat Venäjän vaan ei Suomen määräysvallassa. Viipuriin aikoinaan pitkälle suunniteltu General Motorsin ja Uudenkaupungin autotehtaan hanke kariutui tästä syystä. Yhdysvaltojen johtoaseman Natossa ymmärtäen tulisi ongelmaksi se, miten Nato suhtautuisi noihin Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin, ja joiden luovuttamista Neuvostoliitto/Venäjälle USA ei ole hyväksynyt eli ei ole hyväksynyt Suomen ja Venäjän välistä nykyistä rajaa vuodelta 1944.  Tokkopa USA itseään tällaiseen sotkuun asettaisi ja ottamalla Suomen Natoon.

Suomen nykyisen kansainvälisen aseman ymmärtämiseksi tulisi tuntea lähihistoriaamme ja tulkita sitä edes maalaisjärjellä. Päätöksistä vastaavat nuoret poliitikkomme eivät lähihistoriaamme tunne eikä heillä ole edes maalaisjärkeä vaikka kuinka olisi vaikkapa entisen Maalaisliiton nykyisen Keskustapuolueen jäsenkortti taskussa.. Ensiksi kannattaisi lukea Erkki Hautamäen kirja: Suomi myrskyn silmässä osa 1 vv 1932-1940.

Tervehtien

Jali Raita, diplomi-insinööri
Somerolla 16.7.2007

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Lauri Hannikainen
Lähetetty: 16. heinäkuuta 2007 10:47
Vastaanottaja: Kalevi Kannus
Aihe: Re: VL:

Hei Kalevi Kannus

Ei kuitenkaan ole syytä ylikorostaa Suomen sopimusvelvoitteiden ja
Nato-jäsenyyden välistä kitkaa. Kyllä esim. Ahvenanmaa-asiassa
saataisiin aikaan ratkaisu.

Lähetin HS:lle pienen mielipide-kirjoituksen, saa nähdä, julkaisevatko.

Lauri Hannikainen
Professor of International Law

[Jorma Jaakkola]

SALAISEN EU-PÖYTÄKIRJAN 16/93 AVAINHENKILÖT


Tämä raportti kertoo EU:n ytimeen oleellisesti liittyvien Maastrichtin sopimuksen kansallisten velvoitteiden mukauttamiseen liittyvistä asiakirjoista. Kyseiset velvoitteet (EU:n yhteinen raha sekä tulevat EU-puolustus ja –perustuslaki)  Suomi oli valmis hyväksymään ilman neuvotteluja.

Avainhenkilöitä Ulkoministeriön päätöksellä HELT 001-4 26.01.2000salaiseksi määrätyn pöytäkirjan olemassaoloon ja paljastumiseen ovat olleet vuonna 1999 olleet  lehdistöneuvos
Reijo Kemppinen Brysselistä ja Päivi Luostarinen UM:n EU-sihteeristöstä.


Salaiseksi määrättyyn kokoukseen osallistuneet ovat pääministeri Esko Aho ja ministerit Pertti Salolainen, Heikki Haavisto, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Kanerva, Toimi Kankaanniemi sekä EU-ryhmän ulkopuolisena osallistujana sisäministeri Mauri Pekkarinen.

Pöytäkirjan liitteenä olevaa UM:n salaista muistiota 1075 19.12.1993
esitteli kokouksessa virkamiespääneuvottelija, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck. Mukana olivat myös osastopäällikkö Antti Satuli, ylijohtaja Bo Göran Eriksson, apulaisosastopäällikkö Eikka Kosonen, toimistopäällikkö Marita Eerikäinen, toimistopäällikkö Antti Kuosmanen, finanssineuvos Lasse Aarnio valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Niilo Jääskinen, kaupallinen neuvos Esa Härmälä ja sihteerinä Kare Halonen. Mukana olivat EU-virkamiesryhmän ulkopuolisina ops Laajava ja eav Huhtaniemi.

Pöytäkirjassa on maininta:
"JAKELU  EU-ministeriryhmä, virkamiestason EU-neuvotteluryhmä, osp Laajava,
arkisto"
 Muistiota 1075 ei jaettu ulkopuolisille, sillä muistion perään on kirjoitettu:
"TIEDOKSI:
Tasavallan Presidentti

 JAKELU:
 EU-ministeriryhmä
 EU-neuvotteluvaltuuskunta
 Arkisto"

 Kukaan ulkopuolinen ei koskaan saanut pöytäkirjoja ja muistioita nähtäväkseen eikä niistä tiedotettu kuin soveltuvin osin.

Ulkoasiainministeriön virkamiehet Pertti Nummela ja Martti Favorin allekirjoittivat Ulkoasiainministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000.


- Mitkä olivat heidän perusteensa näin avoimuuden aikaan pöytäkirjan salassapitoa koskien?
- Toimivatko ao. virkamiehet yksin?
- Onko pöytäkirjassa muiden valtioiden kantoja ja jos on, millaisia ne ovat?
- Oliko salauspäätöstä tehtäessä mukana UM:n EU-sihteeristön päällikkö, edellä mainittu Eikka Kosonen?
- Informoivatko ulkoministeriön virkamiehet presidentti Ahtisaarta, pääministeri Lipposta tai edes ulkoministeri Tarja Halosta salaamispäätöstä tehdessään?

Pöytäkirjan salassapitoa koskien UM:n virkamiehet Charles Murto ja Martti Favorin allekirjoittivat Korkeimmalle hallinto-oikeudelle lausunnon HELT001-5 15.2.2000:

”Ulkoministeriö katsoo, että tässä tapauksessa muiden valtioiden kantojen julkistaminen heikentää Suomen mahdollisuuksia toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Lisäksi Suomen jäsenyysneuvottelujen yksityiskohtien tulo julkisuuteen tilanteessa, jossa useat muut valtiot hakevat Euroopan unionin jäsenyyttä, saattaa aiheuttaa haittaa niiden jäsenyysneuvotteluille.
Näistä syistä pöytäkirja ja liitemuistio kuuluvat niihin asiakirjoihin, jotka lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/99) 24:1 §:n 2:n kohdan perusteella on pidettävä salassa.”

 
- Miksi Murto ja Favorin mainitsivat myös salattavasta muistiosta 1075, vaikkei sitä edes kysytty?

Pöytäkirja sisältää vain Suomen kansallisia päätöksiä, sillä ulkovallat mainitaan seuraavasti.
 Kohta 3, ympäristö:
"Ministeri Pietikäinen katsoi, ettei ympäristöä koskevaa neuvottelulukua olisi suljettava vaan Suomen tulisi ajaa ratkaisuihin samanlaisia muutoksia kuin Ruotsi".
 Kohta 4, alkoholimonopoli:
 "- Ruotsin edellytetään suorittavan samanlaisen kirjeenvaihdon komission kanssa,"
 Kohta 5:
 "Todettiin, että Baltian vapaakaupan osalta Suomi voi ilmoittaa hyväksyvänsä EU:n ratkaisuehdotuksen."

Pöytäkirjassa ei siis ole ulkovaltasuhteisiin haitallisesti vaikuttavia asioita. Ainoa syy pöytäkirjan salaamiseen on EMU-varaumaksi tarkoitettu muistutusvirke. Ikävänä asiana on myös poliittisen päätöksen tekeminen markan hävittämisestä eduskunnan päätös sivuuttaen. Samaten ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sisä- ja oikeusasiat sovittuina poliittisina asioina ohittivat eduskunnan päätösvallan.


Pöytäkirjan liitteenä olevassa muistiossa 1075/93 on puolestaan on ulkovaltasuhteita koskevia asioita. Mutta muistiota ei edes tiedetty pyytää. Pöytäkirjan julkipäästäminen oli kiusallinen asia tekaistun EMU-varauman paljastumisen johdosta.
Heitettiinkö muistio tarkoituksella likoon verukkeeksi, jotta todellakin voidaan sanoa, että julkistaminen heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä? 

Heikentää Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?

Ensinnäkin julkistaminen olisi saattanut heikentää jäsenmaiksi haluavien (Puola ja Baltian maat) jäsenyysneuvotteluja, koska olisi selvinnyt, miten Suomen hallitus on kansaa huijaten toiminut.
Toiseksi pöytäkirjan liitemuistiossa on Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät velvoitteet, joiden sopeuttamisen Maastrichtin sopimus edellytti.

Sitaatti Suomen EU-liittymislaista HE 35- 1994 vp, kohdasta ”3.3.2. Kansainväliset sopimukset”, s. 20:
”Suomen on EU:n jäsenyyden toteutuessa mukautettava omat valtiosopimuksensa jäsenyyden vaatimusten mukaisesti. Käytännössä mahdolliset ristiriidat poistetaan irtisanomalla tai muuttamalla aikaisempia valtiosopimuksia tarvittavilta osin. Liittymisasiakirja sisältää määräyksiä eräistä sopimuksista, jotka Suomen on irtisanottava jäsenyyden voimaantuloon mennessä.”

Suomi oli tehnyt Venäjän kanssa valtiosopimuksen (YYA-sopimus) Neuvostoliiton hajottua. Tämä sopimus olisi EU:n Ulko- ja turvallisuuspoliittisten velvoitteiden mukaan purettava!

KHO: PÖYTÄKIRJA ON SALASSA PIDETTÄVÄ

KHO vahvisti 17.10.2000  pöytäkirjan salassapidon ratkaisulla dnro 279/1/00, taltionumero 2608. KHO otti kuitenkin myös substanssiin kantaa muuttamalla salassapitoargumentteja!
Pöytäkirja ja liitemuistio 1075 ovatkin salassapidettävä 24 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan, eikä toisen kohdan mukaan kuten ulkoministeriö oli päättänyt salata asiapaperit.
KHO:n ratkaisun mukaan kysymyksessä on poliittisten ja taloudellisten suhteiden järjestäminen Suomen ja eräiden toisten valtioiden kesken.

- Niinpä tietenkin, poliittisesta päätöksestä eduskunta sivuuttaen talous- ja rahaliitossa on kysymys. Toiseksi Venäjän kanssa tehty YYA-sopimus olisi EU:n Ulko- ja turvallisuuspoliittisten velvoitteiden mukaan purettava!


KHO:n ASIANOSAISET

KHO:n ratkaisua olivat tekemässä hallintoneuvokset Ritva Koljonen (pj), Hannu Koskinen, Pekka Vihervuori, Marjatta Kajan ja Heikki Kanninen, esittelijä toimi hallintosihteeri Mikko Rautamaa.

Rautamaa, Koljonen ja Kanninen kuulivat ennen ratkaisun antamista salaisen pöytäkirjaotteen luiskahtamisesta julkisuuteen. He saivat kuulla myös varoituksen: KHO:n pitäisi antaa päätös, jolla pöytäkirja määrätään julkiseksi, ettei kenenkään koskaan tarvitse sanoa, että KHO ryhtyi suojelemaan valtiopetokselliseen toimintaan ryhtyneitä henkilöitä.

KHO:n tuomarit kuitenkin uskoivat, että luiskahtamisessa on kysymys vain bluffauksesta. Niinpä KHO uskalsi lopulta antaa päätöksen ja jopa muuttaa salassapitoargumentteja.

Koska pöytäkirjan ja liitemuistion salassapitoargumentit muuttuivat, UM:n salaamisesta valituksen tehnyt turkulainen Viljo Vuoristo halusi tarkistaa asian. Vedoten argumenttien muuttumiseen hän pyysi jälleen pöytäkirjaa. Niinpä Ulkoministeriön virkamiehet Jyrki Paloposki ja Martti Favorin allekirjoittivat 10.11. 2000 ilmoituksen HELD-364-49, että KHO:n päätöksen mukaan pöytäkirja on salassapidettävä.



MITEN SALAISESTA TULIKIN JULKINEN

Miten salaisesta tuli julkinen? Valtamedia on jättänyt asian uutisoimatta. Vain kaksi lehteä on kertonut asiasta; Sataseutu http://www.sataseutu.com/salainen.html
ja Satakunnan Kansa http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja14


Tuolloin eduskunnan puhemiehenä toiminut Riitta Uosukainen tietää asiasta. Hän sai kansanedustaja Sulo Aittoniemen tekemän KIRJALLISEN KYSYMYKSEN 496/2001 vp.
http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=poytakirja11

Kysymys leimattiin Valtioneuvostoon saapuneeksi 10.4.2001.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja tutki pöytäkirjan ja liitemuistion salassapidettävyyttä ja totesi ministerin vastauksessa HELD2064-9, ettei salassapitoon ole enää aihetta. http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=vastaus


MINISTERIN VASTAUS KUMOAA KHO:N RATKAISUN


Ulkoasiain ministeriön salassapitopäätöksen HELT001-4 26.1.2000 jälkeen ei ole tapahtunut mitään sellaista, johon vedoten pöytäkirja olisi voitu julkistaa.

Ainoana syynä tietenkin on kiusallinen salaaminen, Suomihan teki peräti yhden julistuksen ja senkin avoimuudesta!

Käyttikö Tuomioja ministerin vastauksessaan sitä toimivaltaa, joka Tarja Halosella olisi 26.1.2000 ollut?

Tuomioja sekaantui ministerin vastauksellaan mielenkiintoisella tavalla asianosaiseksi salaisiin asiakirjoihin. Satakunnan Kansassa 10. ja 16.5. 2001 olleen haastattelun mukaan Tuomioja ei olisi kunnolla lukenut ko. pöytäkirjan salassapitoon liittyviä asioita. Ensinnäkin haastattelusta käy ilmi, ettei Tuomioja huomannut seuraavia asioita: salassapitoon ryhtymisajankohtaa, KHO:n salassapitoargumenttien muuttamista (substanssi) eikä sitä, että asiaa oli useammankin kerran tarkastettu.

Satakunnan Kansan toimittaja Maarit Raunio nimittäin kysyi Tuomiojalta: - Eikö ole ristiriitaista, että viime syksynä KHO vahvisti ulkoministeriön päätöksen salassapidosta?

Tähän Tuomioja vastasi: - Korkein hallinto-oikeus ei ota substanssiin kantaa vaan siihen, onko ministeriö tehnyt toimivaltansa puitteissa aikanaan sen päätöksen.

Toimittaja jatkoi:
- Voiko asiakirjojen julkisuuslain 24 §:n 1. momentin 1. kohdan nojalla tehdä kaksi täysin vastakkaista päätöstä?

Tuomioja vastasi:
- No, on aikatekijä otettava huomioon. Aikanaan vuonna 1993 neuvottelujen ollessa kesken on varmasti ollut perusteita, että tämä on pidetty salassa. Silloinhan se salassapitopäätös on tehty. Sitä vain ei ole tullut tarkistettua sen jälkeen. Ei ole enää mitään perustetta olemassa.

Kun toimittaja alusti seuraavilla sanoilla kysymyksen Tuomiojalle; Ministeriryhmä totesi 20.12.1993 mm. että kansalliset päätökset, joita osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa. Harhautettiinko näillä sanoilla eduskuntaa, kuten jotkut katsovat?

Tuomioja vastasi: - Kysymykseen vastatkoon edellistä edellinen hallitus.

Kukaan ei ole vielä rohjennut kysyä asiaa silloiselta pääministeri Aholta.

Kommentteja Tuomiojan vastauksiin:
Tuomioja ei siis tiennyt, että pöytäkirjaa oli ryhdytty salaamaan vasta vuonna 2000, eikä sitäkään, että pöytäkirjaa oli tarkastettu positiivisin tuloksin jo 1.12.1999 ja 20.1.2000 sekä negatiivisin tuloksin 21.1.2000 ja 26.1.2000 ja vieläpä KHO:n ratkaisun jälkeenkin 10.11.2000.

Herää suuria kysymyksiä:
- Lukiko Tuomioja paperit todella huonosti?
- Vai näkikö hän poliittisen tilaisuutensa koittaneen ja maksattaa potut pottuina eli vapauttaa asiakirjat salassapidosta.



OIKEUSKANSLERINVIRASTO

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ja esittelijä Risto Hiekkataipale
tietävät asiasta, sillä ote salaisesta pöytäkirjasta on toimitettu heinäkuussa 2000 myös oikeuskanslerin arkistoon! Oikeuskansleria pyydettiin tutkimaan mm. salaiseksi määrätyn pöytäkirjan yhteyden perustuslakivaliokunnalle syksyllä 1994 annettuun valheellista EMU-päätöksentekoa koskevaan asiantuntijalausuntoon.
Apulaisoikeuskansleri Pasanen vastasi, että oikeuskanslerille lähetetty pöytäkirjaote kokouksesta 16/93 20.12.1993 ei sisällä kirjoituksessa mainitusta asiasta sellaista oikeuskanslerin
laillisuusvalvonnan alaan kuuluvaa uutta tietoa tai selvitystä, jonka perusteella asiassa voitaisiin päätyä toisenlaiseen ratkaisuun kuin mitä samaa asiaa koskevaan aikaisempaan kanteluun drno 226/1/97 apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen antamassa ratkaisussa on ilmoitettu.
Tuolloin Pasanen vastasi, että Emu-päätöksenteon muodonvalinta on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua!

Mainittakoon, että Pasasen aikaisemmin antama vastaus koski vuoden 1997 kantelua, jossa pyydettiin tutkimaan vuosien 1994-1997 aikana tapahtuneita perustuslakirikkomuksia. Nyt oli kuitenkin kysymyksessä kaksi aivan uutta asiaa; vuoden vaihteessa 1991-1992 junailtu supistettu perustuslain säätämisjärjestys ja salaiseksi määrätyn kokouspöytäkirjan 16/93 20.12.1993
yhteyden tutkiminen perustuslakivaliokunnan saamaan valheelliseen EMU-varaumaan!
Esittelijä Hiekkataipale ei vastausta antaessaan innoissaan huomannut kysyttyjen asioiden oleellista aikaeroa, vaan kytki vastaukset toisiinsa.
Hiekkataipale halveksi tavallista kansalaista vastauksellaan, mutta kaivoi huomaamattaan kuopan Pasasen ja itsensä alle!



SALAAMINEN EI MAAN TAPA

Mainittakoon, että kaikkien EY/EU-ministeriryhmän kokouksien salaaminen ei vuonna 2000 ollut maantapa.
Ainoa tiedossa oleva salaamispäätös on Ulkoministeriön päätös HELD364-7, päivättynä 06.05.1999 asiakirjojen julkisuudesta annetun lain (6501951) 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oli pidettävä salassa. Kyseessä on sama Maastricht-aiheisiin liittyvä EU-ministeriryhmän pöytäkirja 16/93, josta tämä raportti kertoo.


KORKEIMMAT ASIANOSAISET

Salaiseksi määrätyn pöytäkirjan 16/93 ja liitemuistion 1075/93 vastuulliset valtaapitävät asianosaiset ovat Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Ahosekä salaamis-/vapauttamisprosessin aikaiset Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen sekä ulkoministeri Tarja Halonen.

[jali raita]

UUNO TURHAPUROMAISTA POLITIIKKAA

Spede  Pasanen ehdotti meille suomalaisille aikoinaan ongelmiemme ratkaisemiseksi sodan julistamista Ruotsille. Sen jälkeen koko Suomen sakki marssisi Haaparantaan ja antautuisi Ruotsille. Tämän jälkeen  talous- ja muut ongelmamme olisivat rikkaan Ruotsin päänsärky. Tällaisella  Uuno Turhapuromaisella reseptillä Mauno Koivisto näyttää toimineen viedessään meidät EU:hun.

Mauno Koivisto fuskasi ja aktiivisesti “unohti” kertoa  sen, että  Suomea sitovat kansainväliset sopimukset kuten

•   Pariisin rauhansopimus
•   Ahvenanmaan linnoittamattomuussopimus ja
•   V-sopimus

voimassa ollessaan tekivät ja edelleen tekevät tehottomaksi liittymisemme EU:hun.  Hallituksen esityksessä HE 135/1994 eduskunnalle liittymiseksemme EU:hun oli oletettu, että Suomi mukauttaa kansainvälisiä sopimuksiaan EU-kelpoisiksi tai irtisanoo ne.  Hallituksen esityksessa HE 135/1994 Eduskunnalle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä on lausuttu mm

Vaikutukset Suomelle
   Euroopan unionin jäsenyys merkitsee edellä selostetun mukaisesti, että Suomi siirtäisi eräillä yhteisön toimialoilla sopimuksentekovaltaa yhteisön toimielimissä käytettäväksi. Suomi osallistuisi yhteisön jäsenenä yhteisön sopimuspolitiikan kehittämiseen. Sopimuksentekovaltuuksien siirtäminen yhteisön toimielimille on ristiriidassa hallitusmuodon ja valtiopäiväjärjestyksen valtiosopimusten tekemistä koskevien määräysten kanssa ja edellyttää siksi hyväksymistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
   Suomen mukautumisesta EY:n voimassaoleviin sopimuksiin on määräyksiä liittymisasiakirjassa. Yleisenä sääntönä voidaan pitää sitä, että yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat EY:n ulkosopimukset liittymisasiakirjan perusteella sitovat Suomea jäsenyyden voimaantulosta osana EY:n voimassaolevaa oikeutta ja että Suomelle syntyy jäsenyyden voimaantulosta oikeudellinen velvoite liittyä ulkosopimuksiin, joiden sopimuspuolina ovat EY:n ohella myös jäsenvaltiot.
   Eduskunnan hyväksyminen tullaan aikanaan valtiosäännön mukaisesti pyytämään EY:n ulkosopimuksille, joiden sopimuspuoleksi Suomi liittyy. EY:n oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti Suomen on EU:n jäsenyyden toteutuessa mukautettava omat valtiosopimuksensa jäsenyyden vaatimusten mukaisesti. Käytännössä mahdolliset ristiriidat poistetaan irtisanomalla tai muuttamalla aikaisempia valtiosopimuksia tarvittavilta osin. Liittymisasiakirja sisältää määräyksiä eräistä sopimuksista, jotka Suomen on irtisanottava jäsenyyden voimaantuloon mennessä. Niitä selostetaan jäljempänä jakson 5 yhteydessä. Suomen valtiosopimusten mukauttamisesta EU:n jäsenyyteen johtuvat sopimustoimet on tarkoitus valmistella syksyn 1994 aikana ulkoasiainministeriön toimesta yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Ainakaan edellä mainittuja sopimuksia
•   Pariisin rauhansopimus
•   Ahvenanmaan linnoittamattomuussopimus ja
•   V-sopimus
ei ole mukautettu tai irtisanottu liittyessämme EU:hun. Käsillä näyttääkin olevan Suomen harkittu huijaaminen, jonka kohteina ovat EU:n komissio ja EU:n jäsenvaltiot kuin myös ne valtiot, joiden kanssa olemme sopimussuhteessa kuten Venäjä ja joiden välisiä  sopimuksiamme emme ole mukauttaneet tai irtisanoneet, sekä myös Suomen kansa.

On selvää, että Venäjän sopimuksessamme ei ole pykälää , jossa sanottaisiin selvästi ettemme voi liittyä Natoon., Onko V-sopimus este riippuu siitä, mitä sanalla este tarkoitetaan ja miten sen toinen sopijapuoli eli Venäjä tulkitsee. Siitä riippumatta minkälaisia sopimuksia meillä Venäjän kanssa on tai ei ole, niin maantieteelle emme voi mitään kuten Paasikivi ja Stalin ovat todenneet. Ilman V-sopimustakin meidän suomalaisten tulisi ymmärtää Talvisodan ja Jatkosodan kokemuksiin viitaten, että Venäjä ei koskaan tule sallimaan missään olosuhteissa sitä, että Suomea voitaisiin käyttää hyökkäysalustana sitä vastaan.

Venäjä on ottanut virallisestikin kantaa  Nato-jäsenyyteemme ja viimeksi ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan vierailulla Moskovaan Venäjän ulkoasianministeri Lavrov totesi Natosta kysyttäessä, että Venäjä ei näe tarpeelliseksi jakolinjojen muodostumista Eurooppaan. Venäjän pääesikunnan päällikkö vierailullaan  Suomeen totesi mm, että Suomen Natojäsenyys ei ainakaan paranna Suomen turvallisuutta. Selvää tekstiä ja niin, että sen tyhmemmänkin pitäisi ymmärtää.

Venäjän virallinen kannanotto sopimuksiimme tuli selvääkin selvemmäksi Lavrovin kannanotossa, jossa hän edellytti, että Suomen hallitus ja päättäjät kunnioittavat tekemiään kansainvälisiä sopimuksiaan.

Suomea rasittaa siis ainakin edellä kerrotut kansainväliset sopimukset, joista EU- kumppanimme eivät ole ja ole olleet tietoisia. Olemme toimineet kuin myyjä, joka on huijannut ostajaa myydessään kiinteistön, johon liityviä rasitteita ei ole kertonut ostajalle. Ostaja on toiminut hyvässä uskossa luullen ostaneensa rasitteista vapaan kiinteistön. Myyjä on toiminut harkitun petollisesti ja kauppa voidaan purkaa.

On aivan selvää, että kun V-sopimus tehtiin, niin tuolloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto veti venäläisiä höplästä, koska hänellä oli jo silloin tavoitteena Suomen liittyminen EU:hun, ja tuo liittyminen olisi ristiriidassa juuri solmitun V-sopimuksen kuin myös Pariisin rauhansopimuksen  sekä Ahvenanmaan linnoittamattomuussopimuksen kanssa.

Olemme nyt huonommassa asemassa kuin marraskuussa 1939. Nyt me olemme rikkoneet useita kansainvälisiä sopimuksia eikä mikään toinen valtio, EU tai Natokaan varmastikaan tule avuksemme kriisiä selvittämään. Siperia tulee meitä karmealla tavalla  opettamaan, kuten Esko Aho on filosofoinut. “Pacta sunt servanda” eli “sopimuksia on noudatettava” tulee meitä puremaan.

Jali Raita, diplomi-insinööri
Somerolla 16.7.2007

[Kalevi Kannus]

Vertailuksi  keskusteluun Suomi -Venäjä suhteisiin Turun Sanomien haastattelussa 12.7.2007 Suomen kommunistipuolueen SKP:n  ent. puheenjohtaja Arvo Aallon lausuma loppukaneetti:
" Nyky Venäjälle ei vasemmistolaisen  työväenliikkeen pidä mitenkään olla solidaarinen. Siinä tarvitaan vain realismia."