Avoin kirje ministeri Anttilalle

[Jorma Jaakkola]

Sirkka-Liisa Anttila tiesi jo v 1992, mikä suomalaista talonpoikaa EY-jäsenyydessä kohtaa.

Sirkka-Liisa Anttilan kolumni, Helsingin Sanomat 29.4.1992, sivu 2:


Suomen maatalous saatettava EY-kuntoon



Maatalouden rakenteen kehittäminen olisi pitänyt panna alulle kevään maatalousratkaisussa. Viljelijät on perehdyttävä EY:n maatalouspolitiikkaan. Tilat kaipaavat yrityssuunnittelua. Avoimilla markkinoilla on tuotettava sitä mitä kuluttajat kysyvät.

Tuntemattomasta sotilaasta tiedämme: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan." Suomalaisella talonpojalla on nyt sama tilanne ajatellen maamme mahdollista EY-jäsenyyttä.

Nyt on nopeasti tartuttava asiaan ja selvitettävä, miten oma tila pystyy 13-15 vuoden kuluttua tulemaan toimeen puolta pienemmillä tuottajahinnoilla ja mahdollisesti jonkinlaisella suoralla tulotuella. Ei pidä sortua odottamaan "pelastavia reunaehtoja" vaan kunkin on kehiteltävä oman tilansa tulevaisuudenstrategia.
   
Siinä työssä ovat, avainasemassa viljelijöiden etujärjestö ja kyseessä oleva hallinnonala itse. Suomen maatalouden ja koko maaseudun tulevaisuus ratkaistaan 80-prosenttisesti omilla kansallisilla päätöksillämme.

Hallituksen ja Maataloustuottajain Keskusliiton tälle keväälle solmima maatalousratkaisu oli Suomen EY-kuntoa ajatellen melkoinen pettymys.

Omaa kulutusta vastaavat hehtaarit saatava säilymään

Maataloustuotantomme ja elintarviketeollisuutemme volyymi riippuu tuotteidemme kilpailukyvystä EY-alueella, missä elintarvikkeiden hinnat eivät ole harmonisoituja, koska muunmuassa jalostus- ja jakelukustannukset sekä verotus vaikuttavat kuluttajahintoihin.

Jäsenyys muuttaisi maatalouden kansantaloudellisen merkityksen EY:n rahoittaessa tuotteidemme viennin omasta maatalous- ja takuurahastostaan. Juustotonnin viennistä tulisi, yhtä arvokas kansantaloudellisesti kuin sellutonninkin viennistä.

Viennin ongelmana ovat korkeat tuotantokustannuksemme ja karut kasvuolot, jotka tekevät meistä kilpailukyvyttömiä.

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta pohti yli kaksi kuukautta mahdollisen EY -jäsenyyden vaikutuksia. Valiokunnassa saavutimme yhtä jäsentä lukuunottamatta yhteisymmärryksen jäsenyysneuvottelujen tavoitteista. Tärkeintä on pellontuotantomme saaminen kilpailukykyiseksi korvaamalla Suomen ja EY:n satotasoerot hehtaariperusteisesti maksettavalla tulotuella.
Valiokunta pitää tärkeänä 1,6 miljoonan peltohehtaarin säilymistä tuotannossa; se vastaa omaa kulutustamme. Kotieläintuotannon rehukustannukset alenevat EY-tuottajahintatason vuoksi.
Suomessa on Espanjan ja Portugalin jälkeen Länsi-Euroopan heikoin  tilarakenne. Siihen on historialliset syynsä. Kevään maataloustuloratkaisussa olisi pitänyt aloittaa maatalouden rakenteen kehittäminen. Aikaa ei ole hukattavaksi. Maatalouden kehittämisrahaston 500 miljoonan markan säästö tämän vuoden 1 100 miljoonan markan pääomasta on maatalouden edun vastainen ja hidastaa sukupolvenvaihdostenkin rahoittamista.

Budjetin maatalouspääluokan tuki on kohdennettava uudelleen ja suunnattava kehittyvien tilojen tukemiseen. Tähän saakka on liiaksi ajateltu sitä, että mahdollisimman moni säilyy tuotannossa mukana.

Suomen maatalous kohtaa EY:ssä tukishokin ja hintashokin. Maitolitran hinta on 1,70-2,00 markkaa, sianlihakilon 6-9 ja viljakilon 0,70-1,00 markkaa. Jotta maataloustuotantomme voisi näillä EY-hinnoilla jatkua, viljelijöiden on saatava työlleen ja pääomalle en riittävä korvaus. Korkotaso ja yleinen ansiotasomme vaikuttavat sen suuruuteen. Epäilenpä, että emme kykene tuottamaan yhtään kiloa ja litraa EY-hinnoilla ilman suoran tulotuen suomaa kompensaatiota. Juuri tätä tarkoittavat, myös maatalousvaliokunnan neuvottelutavoitteet.

Alemmasta tuottajahintatasosta aiheutuu maataloudelle siirtymäkauden jälkeenkin rahoitusongelmia, koska vähemmillä tuloilla on hoidettava aikaisempia, kalliimman hintatason investointeja ja sukupolvenvaihdoksia. Rahoituksen järjestäminen vaatii laina-aikojen pidentämistä ja korkosubventioita. Maatalouden tuotantokustannuksia on alennettava poistamalla niistä muun muassa seitsemän prosentin piilevä liikevaihtovero sekä muut verot ja maksut. Yleisen kustannustason alennus toki vaikuttaa alentavasti myös maatalouden kustannuksiin.


On pyrittävä jatkojalostukseen ja uusiin tuotteisiin

EY:n maatalouspolitiikan johtavana ajatuksena on niin sanottu suhteellisen edun periaate. Yhteisellä tuottajahintatasolla ja vapaalla kilpailulla on katsottu voitavan ohjata maataloustuotanto sijoittumaan parhaiten soveltuville alueille.

Suomen maatalouden on kyettävä tavoittamaan suhteellisen edun periaate uudessa toimintaympäristössään. Lähinnä lienevät markkinoinnissa hyödynnettävissä Euroopan puhtaimpiin kuuluva maaperämme sekä tuotteidemme korkea laatu ja aromirikkaus. IVY:n ydinvoimalat ovat suurin uhka Suomen mahdollisuudelle tulla arvioiduksi puhtaan ympäristön ja maaperän alueeksi.
Suomen on valittava tehotuotannon ja laajaperäisen, ympäristöystävällisemmän tuotantotavan välillä. Suosittelen ehdottomasti jälkimmäistä, jotta hyödyntäisimme puhtaan peltovarantomme täysipainoisesti. Avoimilla markkinoilla on tuotettava sitä mitä kuluttajat kysyvät.

Työvoimavaltainen kotieläintuotanto olisi päätoimisten viljelijöiden ja erikoistuneiden tilojen vaihtoehto. Tilakokoa on kasvatettava, jotta kulut yksikköä kohti saadaan pienemmiksi. Se on maataloudesta päättävien nyt tiedostettava. On tehtävä päätöksiä, joilla tilojen rakennetta parannetaan. Maidontuotantomme vahvuus on kiistaton. Lehmien keskituotos vetää hyvin vertoja EY-tuotoksille. Rehukustannukset alenevat EY-tasolle tuottajahintojen pudotessa.

Rehun tuontiin kehitysmaista suhtaudun kielteisesti. On todellista kehitysmaariistoa tuoda Hollannin, Ranskan ja Tanskan tavoin rehuraaka-ainetta 40 pennin kilohinnalla.

Tuotteiden jatkojalostus esimerkiksi tuotantorenkaan yhteistyöllä on yksi vaihtoehto. Jos haluat tuotteillesi paremman hinnan, myy ne jalostettuina. Kasvinviljelytiloista tulisi pääosin osa-aikaviljelmiä, joiden yrittäjiä ei tulisi rangaista tilan ulkopuolisista ansioista. Kauran tuotantovolyymimme on 24 prosenttia koko EY-alueen tuotannosta. Jos keksisimme hyvän kaurapohjaisen tuotteen, olisi vientimme EY-alueelle turvattu.

Suomen maatalouden on sopeuduttava

Eurooppalaisen tuottajan on oltava kilpailukykyinen selviytyäkseen. Sopeutumisen tärkeys olisi pitänyt tiedostaa jo nyt maataloustupossa. Se on ennen kaikkea talonpojan oma etu. Maatalouden tiukan tuotannonohjauksen hallittu purkaminen on tarvittavan rakennekehityksen ehdoton edellytys.

Sopimustuotantojärjestelmällä on annettava mahdollisuus tuottaa yli kiintiön EY-tuottajahinnoin. Se antaa kehittymismahdollisuuksia tiloille, joilla on valmiit, vajaakäyttöiset tuotantorakennukset. Tuotannosta on ostettava pois sairaat, yli-ikäiset ja ylivelkaantuneet. Maksuvaikeuksia on jo yli 4 000 tilalla ja luku kasvaa koko ajan. Kiireellisten toimien tarpeessa lienee niistä tuhat tilaa. Maassa on saatava aikaan selkeä työnjako viljan kasvattamiseksi ilmastollisesti parhailla alueilla. Hehtaarituella alennamme viljan hinnan asteittain EY-tasolle, ja siitä hyötyvät kotieläintilat.

Maataloutemme EY-strategia on rakennettava tilakohtaisella yrityssuunnittelulla, jonka toteuttaminen kuuluu maaseutupiireille ja -keskuksille. Aloitetaan velkaongelmaisista ja tehdään tilalle joko selviytymisstrategia tai saattohoito-ohjelma tilanteen mukaan.

Viljelijät on koulutuksella perehdytettävä EY:n maatalouspolitiikkaan. Raaka-aineen tuottajista on tehtävä jatkojalostajia, markkinoijia ja vientitaitoisia monitoimiyrittäjiä. Tiukan tuotantosääntelyn jatkuminen on kohtalokasta nuorille, hiljattain tilan hankkineille tai tilaansa investoimalla kehittäneille ja siksi velkaantuneille.

Nykyinen päättämättömyys, vuoden mittaiset lait ja epävarmuus tulevaisuudesta uhkaavat murtaa maaseudun henkisen selkärangan. EY-hakemuksen jättäminen on realiteetti. Nyt on elettävä viisaasti etsikkoaikaamme hukkaamatta.

Sirkka-Liisa Anttila
Kirjoittaja on Euroopan neuvoston maatalouskomitean jäsen

[Jorma Jaakkola]

Kyllä on vaikeata myöntää totuus siitä, mitä vuonna 1994 on liittymisasiakirjaan kirjoitettu.

Kyseessä on petos, vaalipetos.

Mitä ministeri Anttila tulikaan maatalouskomissaarin kanssa sopineeksi, kun nyt pitää vaatia tehtyä sopimusta avattavaksi?
Ks. uutinen:

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id81412.html

Suomi pyytää EU:lta lupaa viljelijöiden lisätukeen
Julkaistu 31.01.2008, klo 14.06
 
   
Suomi pyytää EU-komissiolta lupaa maksaa maanviljelijöille ympäristötukea aiemmin sovittua enemmän. 
 
 
EU hyväksyi Suomen maatalouden ympäristötuet vuosille 2007 - 2013 viime syksynä. Maanviljelijöiden kustannukset ja tulonmenetykset laskettiin sitä varten vuoden 2005 hintatason pohjalta.

Kustannukset ovat nyt kuitenkin osoittautuneet laskelmia suuremmiksi. Tämän vuoksi Suomi anoo komissiolta oikeutta maksaa viljelijöille enemmän ympäristötukea.

Suomi maksaisi korotuksen kokonaan omista varoistaan. Rahaa tarvittaisiin lisää 17 miljoonaa euroa. Siitä 14,4 miljoonaa olisi ympäristötuen lisätukea ja 2,6 miljoonaa euroa luomutuotannon lisätukea.

Lisätuki rahoitettaisiin siirtämällä rahaa kansallisesta tuesta ympäristötukeen sekä vuodelta 2007 säästyneillä ympäristötukirahoilla.

Vaikka Suomi saisikin EU-komissiolta luvan maksaa lisätukea, ei viljelijöille maksettava tuki riitä kattamaan kokonaan kustannusten nousua. Eteläisessä Suomessa eli A- ja B-tukialueille lisätuki olisi 10 euroa hehtaarilta. Muulla Suomessa tukea maksettaisiin lisää viisi euroa hehtaarilta.

YLE Uutiset
 

[Jorma Jaakkola]

Ministeri Anttilalle lähettämäni sähköposti liittyy raporttiini, joka löytyy osoitteesta

http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

Koska raportin teksti on kuvaruutua leveämpi, suosittelen tekstin kopioimista ja liittämistä wordiin, ja tietenkin tallettamista omalle koneelle.

Roomalaisilla numeroilla varustetut otsikot ovat alkuperäisessä tekstissäni 18-fontilla.
Suosittelelen muuttamaan ko. otsikot, jotta oleelliset asiat tulevat helpommin esille.

[agrologi]

Teet kiitettävää työtä! Etenkin "ylituotannosta pitää päästä eroon" on päivittäin ajankohtainen asia kasvukaudella. Nimittäin GMO-tuotanto aiheuttaa ylituotantoa toisin kuin muut tuotantomuodot (tavanomainen, IP ja luomu). Ylituotanto on WTO:n "sinisen laatikon" vastaista, minkä takia se ei ole suotavaa.

[Jorma Jaakkola]

Aihe:   Vielä 141-artiklasta        
Lähettäjä:   "Jorma Jaakkola"
Päiväys:   29.6.2007 13:18
Vastaanottaja:   sirkka-liisa.anttila@mmm.fi     
Cc:   jouni.lind@mmm.fi

Avoin kirje ministeri Anttilalle


Arvoisa ministeri Anttila!

Teillä on kovat ajat kertoa totuus ”Suomen 141-neuvotteluista”.
Puolustan ja rohkaisen Teitä, koska Te ette voi mitään sille, mitä
liittymisasiakirjaan on vuonna 1994 kirjoitettu.

Viittaan osoitteessa http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=514.0
olevaan sähköpostiketjuun, jossa olen tehnyt Teille kysymyksiä 141- ja
142-artikloista.

Te ette ole vastannut kysymykseeni, mitä ko. artiklojen osalta
liittymissopimuksessa lukee.

Ahon hallitus ei saamieni tietojen mukaan antanut ko. sopimusta edes
kansanedustajien luettavaksi.
Minulla on kopiot liittymisasiakirjasta, joka painettiin suomeksi ”Euroopan
yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistossa” vasta vuonna 1996.

Paljastan Teille arvoisa ministeri, että tiesin jo ensimmäiset sähköpostini
kysymykset lähettäessäni 141- ja 142-artiklojen oikeudellisen luonteen.
Vinkin kyseiseen asiaan antoi keskeinen EY-/EU-neuvottelija Antti Kuosmanen
kirjassaan ”Suomen tie EU:n jäseneksi”. Liittymisasiakirjan oleellinen
teksti ja Kuosmasen vinkki löytyvät osoitteesta
http://www.promerit.net/kansio_maaseutu.htm

Ko. asiakirjasta ilmenee, että KAIKKI Suomen kansalliset tuet ovat VAIN
SIIRTYMÄKAUDEN tukia!
Myös 142!

Toivoisin, että Teillä olisi aikaa lukea myös raporttini lähihistoriasta:
"Suomalainen vaalipetos - Salaten ja valehdellen EU:hun"
http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

Kyseessä on kokonaisuus, jossa asianosaisia ovat muutkin kuin viljelijät,
koko Suomen kansa.

Lukekaapa raportistani, mikä oli salaisen EY-selvityksen (joulukuussa
1991valmistuneen) mukaan Suomen jäsenyyden vuosittainen hinta.

Olitte mukana Porissa Pohjoismaiden maatalousministerien tapaamisessa.
Tämän päivän (29.6.) Satakunnan Kansa kertoo, että Ruotsin ja Tanskan
maatalousministerit suhtautuvat kriittisesti kansallisiin tukiin, joita
Suomi maksaa viljelijöilleen.

Sitaatti Satakunnan Kansasta (s. kahdeksan) otsikon ”Suomen 141-tuet närästävät
naapurissa” alta:
”Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ei halua kommentoida
kollegojensa sanomisia. Aihe on nyt kuuma peruna, sillä Suomi neuvottelee
jälleen ensi viikolla komission kanssa Etelä-Suomen kansallisista
141-tuista.”

Edellä kertomastani syystä kyseisistä ”neuvotteluista” ei ole mitään
odotettavissa. Teidän on kerrottava totuus.

Satakunnan Kansan uutinen kertoo myös:
”Norjan maatalous- ja elintarvikeministeri Terje Riis-Johansen kerto, että
Norjassa halutaan pysyä omalla tiellä. Maataloutta kehitetään EU:n
ulkopuolella, ja käytössä ovat korkeat tuet ja korkeat hinnat.”

Suomen liittymissopimus on vailla valtio-oikeudellista pohjaa, koska sen
hyväksyminen perustui valheelle ja salailulle.

Norjan malli on myös Suomen malli. Olen viime vuosina selvittänyt ns. Norjan
mallin taloudellisia ja verotuksellisia asioita. Maatalouden harjoittaminen
on Suomessa jopa edullisempaa kuin Norjassa.

Elintarvikkeiden koko ketjun ALV-%:n nollaaminen on keino, jolla viljelijä
saa kohtuullisen toimeentulon jopa ilman tukia jopa ilman, että ruuan hinta
kaupassa edes noussee.
Kaupan ALV:n osuus pitää jakaa viljelijöille. 17%:sta n. 13,5 % on veroa.
ETA-sopimukseen kirjoitettu suojatulli pitää tietenkin asettaa ja
ylituotannosta pitää päästä eroon.

Vielä:
Tämä kirje tulee luettavaksi osoitteeseen:
http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=518.0

Ystävällisin terveisin
Jorma Jaakkola, Kokemäki




[/size]