Suuret ikäluokat ja perintövero

[Pirjo Pietilä]

Näinhän se menee, että vanhukset siitä joutuvat kärsimään, ettei Suomella ole enää, millä maksaa eläkkeitä, kun vallassaolijat ne söivät jo etukäteen!

Entisen pääministeri/puhemiehen perhetuttu, entinen tempputyönantajani, nimittäin sanoi ennen kansanedustajien vaaleja, että Suomella ei ole varaa maksaa eläkkeitä!

[Pirjo Pietilä]

Löytyi


   VAROITUS!!!!!!!!!
Kirjoittanut: chanel3   15.7.2008  klo 22.46
       
   On pakko laittaa sanaa kiertämään! Sen lupasin että tämän asian levitän niin monelle,kun on mahdollista:

Eli- Kun omaisenne,vanhus,tai dementikko,muistihäiriöinen,tai muuten sairas saa yksin asuessaan "vieraita",jotka pyytävät nimeä paperiin. ÄLKÄÄ ANTAKO tehdä sitä!!!!!!

Itse koin niin karvaasti sen vuosi sitten!
Äitini suoraan sanottuna huijattiin laittamaan holhouspaperiin nimensä! Ei auttanut,vaikka äitini seuraavana päivänä miten kiukkuisesti sanoi,ettei tätä halua! Oli unilääkkeestä ollut aamulla vielä niin uninen,ettei älynnyt kun laittaa nimensä,kun lässytettiin ja pyydettiin aikansa! (kiertoteitse! koko ajan vältettiin sanaa holhous,ja virkaholhooja!)
Nimi oli paperissa,ja sillä hyvä! Kunnan virkaholhooja oli tämä henkilö,joka kävi paperin kanssa hakemassa äidin nimen!

Hänelle siis asetettiin edunvalvoja!
vajaa vuosi meni edunvalvojan toimiessa pankkiirina..Eräänä Maanantaina häntä oli käsketty lääkäriin.
Äitini soitti mulle,ja kysyi ihmeissään,että miksi pitää mennä terveyskeskukseen,vaikka häntä ei vaivaa mikään!!!! (eikä muuten vaivannutkaan!)

Tällä lääkäriin menolla olisi ollut seuraavanlaiset seuraukset:
Vanhus istuu lekurin huoneessa,ja lääkäri voi ehkä kysellä jotain,(sitä varten,että hän ON LAIN MUKAAN KOMMUNIKOINUT vanhuksen kanssa - Sen jälkeen ei tarvita kun lääkärin nimi lausuntoon,ja kas! Vanhus onkin vajaavaltainen,elikä täysin holhouksen alainen!!!!!! Sen jälkeen alkaa maistraatti toimia! Vanhus laitetaan hoitokotiin,yleensä kalliiseen,ja sitten alkaa se rahan metsästys!
Virkaholhoojalla on oikeus rahojen loppuessa myydä omaisuutta velkojen katteeksi,sekä myydä osake,ym.ym.!
Eli kaikki menee,ja sille ette voi yhtään mitään!!!!!! Testamenttikaan ei auta,koska vanhus on hengissä!

Saimme omaiseni sieltä helvetistä pois,mutta kuntaa piti vaihtaa,ottaa äiti meille,ja olla lakimiehen pakeilla,ja lopuksi käräjillä asti,ennenkun edunvalvoja lopuksi saatiin pois!

Silloin,kun vanhus on JO laitoksessa,ja kunta alkaa holhota häntä,(eli jos vanhus on laittanut pöpperöisenä tai muuten unisena,tai dementian ollessa "päällä",nimensä paperiin)ei vanhusta pystykään enää siirtämään kunnasta toiseen...Menee oikeuteen asti,ja silmitön tappelu!!!!!!(näin meillä olisi käynyt)

Me selvisimme tuosta sodasta onneksi hyvällä lopputuloksella,mutta esim. jos teistä lukijoista jonkun vanhuksella on esimerkiksi omaisuutta,osakkeita,säästöjä...eräät kunnat ovat valmiita viemään vaikka väkisin vanhan ihmisen lääkäriin,mitään kyselemättä!!!!

Pointti tässä jutussa on se,että jos vanhuksenne luona alkaa käydä vierasta väkeä,jotka pyytävät nimikirjoitusta,sitä ei kannata tehdä,sillä sen jälkeen menee kaikki!

Kun ajoimme äitiäni hakemaan,jouduin koko ajan soittelemaan matkaltakin,että pidä ovi lukossa,äläkä päästä KETÄÄN vierasta sisälle,eikä nimeä EDES vessapaperiin!
Näin kiire oli kunnan saada äitini omaisuus haltuunsa,mutta luojan kiitos me voitettiin juttu,ja laitettiin maistraatti polvilleen!!!!!!

Tää tapahtui pari kk sitten,ja voin sanoa,että ei ollut rauhallista hetkeä,ettei tuo asia ollut mielenpäällä:( koko elämä oli kaikilla täyttä helvettiä!
Nyt on kaikki paremmin kuin hyvin,mutta tämä varoitukseksi kaikille teille ,joilla on tulossa/käynnissä/suunnitelmissa sama ruljanssi.Mihinkään tuntemattoman,eikä aina omaisenkaan paperiin nimeä,hänen sitä pyytäessään...jos näin käy,olkaa itse paikalla,ja seuratkaa tarkasti mitä papereissa lukee...SUURENNUSLASEILLA!
Näin kieroa väkeä oli Savossa!!!!!!!!!!
Laittakaa tätä asiaa eteenpäin,jos haluatte pitää vanhuksellanne itsemääräämisoikeuden!

KIITOS kun luitte!!!!!!!
Tämä ON vakava asia!

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000038&posting=22000000036559961

[Pirjo Pietilä]

Kohua aiheuttanut Helsingin Sanomien juttu (Kopsattu eräältä keskustelupalstalta)

HS Painakainen palvelutalossa:

Kirjoitin keväällä lehtijutun vanhuksen kuolemasta ja viimeisistä ajoista palvelutalossa. Sain sen jälkeen monia yhteydenottoja. Ihmiset halusivat keskustella vanhuuden- ja kuolemanpelosta.

Yksi puhelu poikkesi muista. 88-vuotias rouva kutsui minut luokseen espoolaiseen palvelutaloon. "Ehkä uskaltaisit syödä täällä lounaan, niin saisit tietää, mitä meillä tapahtuu", hän sanoi.

Palvelutalon ruokalassa Mirjam Kytökangas kertoo elämäntarinansa. Hän on kasvanut orpona, toiminut sodassa viisi vuotta lääkintälottana, kasvattanut kolme lasta yksinhuoltajana ja tehnyt elämäntyönsä pikkukaupungin kätilönä.

Kytökangas on hyväkuntoinen ja virkeä. Hän kertoo nauttineensa pitkään iloisista eläkevuosista: sai matkustella eikä tarvinnut tehdä töitä. Mutta yhtäkkiä hän huomasi olevansa vanhus. Tuli rytmihäiriöitä, puutarha jäi hoitamatta ja muuta pientä.

"Vanhuus yllättää aina", hän sanoo.

Kun on pienestä asti kuullut olevansa muiden tiellä, ei halua vanhuksenakaan olla vaivaksi. Kytökangas näki mainoksen espoolaisesta palvelutalosta ja päätti anoa vuokrakaksiota. "Ilmoituksessa luvattiin turvaa ja huoletonta vanhuutta."

Syksyllä 2004 Kytökankaasta tuli Merikartanon asukas. Merikartano on Espoon Lähimmäispalvelu ry:n palvelutalo Kivenlahdessa. Siellä on 113 asunnon kotihoitoyksikkö ja 10 hengen dementiaryhmä, jonka potilaat hoidetaan Espoon kaupungin maksupalvelusopimuksella.

Kytökangas muutti tyytyväisenä Merikartanon vuokrakaksioon, vaikka oli kuullut jonotusaikana kauhutarinoita. Niiden mukaan hoitaja oli ollut humalassa työpaikalla, satoja lääkkeitä oli kadonnut eikä talon johtaja puuttunut asioihin.

Entinen aluesairaalan kätilö ei vähästä hätkähtänyt. Puheet olisi kuitenkin kannattanut ottaa vakavasti, sillä kyse ei ollut pelkistä huhuista. Vuosien mittaan asukkaat, omaiset ja työntekijät ovat tehneet Merikartanosta lukuisia kanteluita lääninhallitukselle ja työsuojelupiiriin sekä tutkintapyyntöjä poliisille.

Nippu muistioita on paksu. Tiedotteita, sopimuksia, raportteja ja muita dokumentteja sekä käsin ruutupaperille kirjoitettuja muistiinpanoja. Ne kertovat Kytökankaan kokemuksista Merikartanossa.

Kytökankaalla on palvelutalossa vain vuokrasopimus, koska hän siivoaa itse eikä käytä talon palveluita.

Vuokran lisäksi hän maksaa jokaiselle asukkaalle kuuluvat palvelutalo- ja peruspalvelumaksut, 130 euroa kuussa. Ne sisältävät ympärivuorokautisen työntekijäavun, toimiston palvelut ja joukon oikeuksia, kuten lenkkisaunan, takkahuoneen ja pesutuvan käytön ja osallistumisen tapahtumiin.

Monet asukkaat ostavat lisäksi päivittäin erikseen maksettavia palveluita. Ulkoilutus maksaa 30 euroa tunnilta ja turvaranneke 25 euroa kuussa. Siivousta, hoivapalveluja ja pyykkihuoltoa saa 32–40 euron tuntihinnalla. Jos kaikki ateriat tilaa kotiin kannettuina, siitä kertyy tuhannen euron lasku kuukaudessa. Ei ihme, että moni muukin kuin Kytökangas kokkaa itse.

Palvelutalo toimii suoraveloituksella. Laskutuksessa on sattunut virheitä, joten asukkaiden on oltava tarkkana. Vääristä laskuista saa toki hyvityksen, kun huomauttaa. Mutta hinnoitteluakin on syytä seurata. Kytökangas itse havahtui, kun palvelutalo lähetti hänelle tarjouksen kevätsiivouksesta: 232 euroa. Hän pyysi tarjouksen parista siivousfirmasta. Ne olisivat siivonneet 200 euroa halvemmalla.

Kytökankaan paperien joukossa on paljon muutakin. Kuten Merikartanon toiminnanjohtajan Kaija Viitakosken ilmoitus 60-vuotispäivästään maaliskuussa 2006. Kukkien sijasta johtaja toivoi asukkailta lahjoituksia omalle tililleen voidakseen matkustaa ulkomaille.

Ja onpa asukkaita lähestytty myös tiedotteella vuoden 2004 kunnallisvaaleista ja mahdollisuudesta äänestää palvelutalossa. Ehdokkaiden joukossa oli Kaija Viitakoski (sd). "Ja minäkin raukka äänestin häntä!" Kytökangas nauraa.

Mutta se oli ennen keksipakettia.

Kytökankaan oudot Merikartano-kokemukset alkoivat tosiaan keksipaketista.

Kesäkuussa 2006 hänen keittiöstään paloi lamppu. Talossa jonkinlaisena yleismiehenä ilman työsopimusta häärännyt toiminnanjohtajan mies Esko Viitakoski tuli vaihtamaan lampun.

Siinä samalla juteltiin lastenlapsista. Kytökangas antoi Eskolle kiitokseksi keksipaketin. Se oli tarkoitettu viemisiksi Viitakoskien lastenlapsille. Kenties Kytökankaan olisi pitänyt ymmärtää tulkita toiminnanjohtajan miehen avuliaisuus työnteoksi ja korvata se rahassa.

Neljä päivää myöhemmin Kytökankaan postilaatikolle ilmestyi maalarinteippiin kääritty paketti, keksipaketin kokoinen. Koska siinä ei ollut vastaanottajan eikä lähettäjän nimeä, hän antoi paketin olla.

Myöhemmin samalla viikolla toiminnanjohtaja Viitakoski ja palvelutalon vastaava sairaanhoitaja pyysivät Kytökankaan mukaansa. Viitakosken huoneessa alkoi outo keskustelu. Toiminnanjohtaja kyseli, mitä Kytökangas tiesi talossa liikkuvista paketeista. Hän ei tiennyt mitään. Johtaja antoi sairaanhoitajalle merkin, ja tämä poistui.

Kun vanhus ja toiminnanjohtaja jäivät kahden, tilaisuus muuttui Kytökankaan mukaan hyökkääväksi kuulusteluksi. Viitakoski kulki ympäri huonetta, tivasi uhkaillen tietoja paketeista ja syytti Kytökangasta epärehelliseksi valehtelijaksi. Kuulustelu kesti tunnin.

"Minähän sain siinä rytmihäiriökohtauksen enkä päässyt tuolista mihinkään", Kytökangas kertoo. Hänen mukaansa Viitakoski ei rytmihäiriöistä hätkähtänyt, vaan yritti hätistää vanhuksen pois. "B-rapussa on hissi, ala mennä", hän sanoi.

Kun Kytökangas ei jaksanut nousta, Viitakoski poistui kahville ja jätti riskialttiin tahdistinpotilaan yksin. Pitkän odottelun jälkeen paikalle tuli hoitaja, joka saattoi Kytökankaan huoneeseensa.

Kytökangas oli poissa tolaltaan. Hän kirjoitti ruutupaperille muistiin kuulustelun koukerot ja kuluneen viikon tapahtumat lampunvaihdosta puhutteluun. Hänellä oli tunne, että asia ei jää tähän.

Palvelutalossa asuvan vanhuksen tarinat paketeista ja uhkailuista olisi helppo panna höperyyden piikkiin. Mutta Mirjam Kytökangas on hyvin terävä, ja hänellä on erinomainen muisti. Merikartanossa se voi olla raskauttava asia. Harva nykyisistä työntekijöistä ja asukkaista enää tietää, mitä talossa on vuosien varrella tapahtunut.

Toiminnanjohtajan kannalta olisi hyvä, että kukaan ei muistelisi menneitä, että vanhukset vain pelaisivat bingoa "Toiminnantäyteistä elämää" -projektissa.

Palvelutaloa ylläpitävän Espoon Lähimmäispalveluyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2001 Leena Luhtanen (sd), ja sihteerinä palvelutalon toiminnanjohtaja Kaija Viitakoski.

Viitakosken ja Luhtasen aikana Merikartanosta on tehty poikkeuksellisen paljon valituksia, ainakin kolme rikosilmoitusta sekä lukuisia kanteluja lääninhallitukseen ja työsuojelupiiriin.

Ne ovat liittyneet epäilyihin muun muassa häirinnästä, kiusaamisesta, työsuhteessa olevista epäselvyyksistä, turvattomuudesta, huonosta johtamisesta, fyysisestä väkivallasta, kunnianloukkauksesta ja seksuaalirikoksesta. Tuorein valituksesta tehty tarkastus on lokakuulta 2007, suurin osa vuosilta 2003–2005.

Lääninhallituksen teettämien tarkastusten mukaan palvelutalosta oli kadonnut lääkkeitä ja lääkkeiden jaossa oli ollut virheitä. Henkilökunta oli ollut epäpätevää, sitä oli liian vähän, ja sillä teetettiin laittomia työvuoroja. Asukkaiden reseptejä hoitivat työllistetty apulainen ja talonmies. Lääninhallituksen ja Espoon kaupungin selvityksissä mainitaan myös toiminnanjohtajan hyökkäävä käytös ja epäasiallinen tapa huutaa. Sen vahvistavat niin omaiset, asukkaat kuin henkilökunta.

Keksipaketista alkanut episodikin sai lopulta sellaiset mittasuhteet, että Kytökangas teki valituksen lääninhallitukselle. Kaupunginvaltuustoon tai palvelutalon johtokunnalle hän ei halunnut valittaa. Niissä istui Leena Luhtanen, joka oli tuolloin myös oikeusministeri.

Pian keksipakettikuulustelun jälkeen Mirjam Kytökankaan lapset kävivät tapaamassa Viitakoskea ja sairaanhoitajaa. Kytökankaan lapset nauhoittivat keskustelun.

Se on tragikoominen: neljä aikuista ihmistä pohtii kadonneen keksipaketin arvoitusta lähes tunnin. Toiminnanjohtaja syyttää Kytökangasta lahjusten antamisesta ja esittää vakavia epäilyjä tämän terveydentilasta. Lapset eivät niele ajatusta äitinsä terveyden äkillisestä heikkenemisestä.

Tapaamisen jälkeen Kytökangas joutui Merikartanossa kiusaamisen kohteeksi. Häiriköinnin todennäköisin tarkoitus oli päästä eroon hankalasta asukkaasta.

Ensin alkoivat häiriösoitot. Puhelut lakkasivat, kun Kytökankaan poika ilmoitti toiminnanjohtajalle tuovansa asuntoon puhelimen, josta näkyy soittajan numero.

Sitten Kytökankaan uusittavina olleita lääkereseptejä katosi. Hänen ovensa eteen ilmestyi kuraisia jalanjälkiä, ja sisältä kynnysmatolta löytyi kasa hiekkaa. Hänen ollessaan maalla asunnossa oli pengottu laatikoita ja osa henkilökohtaisista terveydenhoitoon liittyvistä papereista hävisi.

"Minusta yritettiin tehdä hullu", hän sanoo. Siltä todella vaikuttaa. Palvelutalosta annettiin uudelle omalääkärille taustatietoja. Näiden tietojen perusteella – näkemättä potilasta – lääkäri kirjoitti potilasrekisteriin: "Vaikuttaa paranoidiselta." Kytökangas kuvattiin käytökseltään aggressiiviseksi ja eristäytyneeksi.

Lääkäri suositteli psykogeriatrista hoitoa ja lääkitystä ja pani potilaan avoterveydenhoidossa seurantaan. Tämä kaikki tosin selvisi "potilaalle" paljon myöhemmin.

Merikartanosta varattiin Kytökankaalle lääkäriaika tammikuuksi 2007. Vastaanotolla Kytökangas piti puolensa. Hän keskusteli tiukasti lääkärin kanssa. Lääkäri oli vaivautunut ja kieltäytyi kirjoittamasta lausuntoa potilaan terveydentilasta, mutta perui epäilyt psyykkisistä ongelmista.

Kytökangas ei luovuttanut. Hän hankki toiselta lääkäriltä lausunnon terveydentilastaan ja teki kantelun lääninhallitukselle. Sen johdosta Kaija Viitakoskelta pyydettiin kirjallinen selvitys tapahtuneesta.

Siinä Viitakoski kertoo kuulustelun sujuneen ystävällisessä hengessä ja pitää Kytökankaan raportoimaa häirintää tämän omana kokemuksena. Toiminnanjohtajan mielestä Kytökangas olisi siirrettävä ryhmäkotimuotoiseen palveluasumiseen. Merikartanossa ryhmäkoti on varattu vaikeille ja keskivaikeille dementiapotilaille.

Viitakosken selvityksen todistaa kaksi palvelutalon työntekijää. Heistä toinen oli paikalla kuulustelun alun, toinen ei ollut läsnä lainkaan.

Syksyllä 2007 Kytökangas pyysi saada itseään koskevat seurantaraportit Merikartanosta. Silloin hänelle alkoi valjeta palvelutalon todellinen toiminta. Lokakuussa hän meni lääkäriin saadakseen terveyskeskuksesta potilasrekisterinsä – siihenhän jokaisella on oikeus. Lääkäri ei antanut potilastietoja. Kytökangas halusi tietää, oliko lääkäri kirjannut peruneensa tammikuussa epäilyt psyykkisistä ongelmista. Lääkäri ei muistanut.

Kytökangas päätti hankkia edunvalvojan. Vasta asianajaja Matti Huunan-Seppälän avulla hän sai tammikuussa 2008 potilasrekisterit haltuunsa. Niistä hän luki koko tarinan. Kuten sen, miten kymmenen kuukautta diagnoosin perumisen jälkeen, lokakuussa 2007, lääkäri kirjoitti: "Ei aihetta jatkotoimiin mielenterveysasioissa ole, tämä jäänyt kirjaamatta sairaskertomukseen. Keskustelussa avoin ja asiallinen, mielestäni ei paranoidistyyppistä ajattelua."

Lääkärin mukaan Kytökangas oli analysoinut järkevästi omaa persoonaansa ja käyttäytymistään.

Kun vanhus tarvitsee asianajajan pärjätäkseen palvelutalon viidakossa, järjestelmässä on jotain vikaa. On järjestelmän ongelma, jos palvelutalossa voidaan valituksista huolimatta toimia mielivaltaisesti.

Järkyttävimmillään meno Merikartanossa oli silloin, kun dokumentaristi, lähihoitaja ja nykyinen kansanedustaja Tarja Tallqvist (kd) teki talossa opiskeluunsa liittyvän harjoittelujakson kesällä 2003. Tallqvist on kuvannut kokemuksiaan lähihoitajana kirjassa Kuka vierelles jää. Siinä ei mainita työpaikkoja eikä vanhuksia nimeltä, mutta Tallqvistin mukaan yksi episodeista tapahtui Merikartanossa.

Tallqvist kertoo olleensa työvuorossa mieshoitajan kanssa 7. heinäkuuta 2003. Kun hoitaja pesi liikuntakykynsä menettänyttä miestä, hän käytti tätä seksuaalisesti hyväkseen. Tallqvist seisoi kauhuissaan vieressä eikä osannut puuttua tilanteeseen.

Myös neliraajahalvaantunut sotaveteraani oli joutunut saman hoitajan uhriksi. Sotaveteraani kertoi asiasta Tallqvistille, koska tämä oli nähnyt, mistä oli kyse. Mies halusi tehdä rikosilmoituksen. Myöhemmin hän valitti myös lääninhallitukselle.

Tallqvist auttoi miehen poliisin luo. Poliisi kuunteli veteraanin tarinan ja sanoi: "Näin ei miehelle tehdä. Tämä on rikos."

Merikartanossa alkoi kova kuhina. Toiminnanjohtajaa kiinnosti eniten, ketkä työntekijöistä olivat auttaneet uhria.

Viitakoski meni varhain eräänä aamuna omilla avaimillaan uhrin huoneeseen. Hän seisoi neliraajahalvaantuneen miehen sängyn vieressä ja tivasi, kuka vei tämän poliisin luo. Mies ei kertonut.

Lopulta Viitakoski sai selville kolmen hoitajan auttaneen uhria. Vakituinen työntekijä sai potkut, syynä "epälojaalisuus työnantajaa kohtaan". Määräaikaisten työsuhteita ei jatkettu. Mieshoitaja jatkoi Merikartanossa. Sotaveteraani pyysi, että joku toinen vastaisi hänen pesemisestään, mutta siihen ei suostuttu.

Espoon poliisi teki huolellisesti esitutkinnan ja kuuli sitä varten useita ihmisiä. Viitakosken käytyä tapaamassa toista uhreista sairaalassa tämä perui oman rikosilmoituksensa. Tutkintapyyntö eteni syyttäjälle, joka teki syyttämättäjättämispäätöksen ja määräsi tapauksen salaiseksi.

Vähän myöhemmin sotaveteraani kuoli.

Miten tällainen meno voi jatkua vuosikausia? Mistä vanhus voi hakea apua, jos kokee saavansa huonoa kohtelua?

Espoon sosiaali- ja terveysosaston vanhusten palvelujen johtaja Jaakko Vaulanne sanoo, että kaupunki seuraa vain niitä yksiköitä, joista se saa ostopalvelua. Merikartanossa se koskee dementiayksikköä.

"Yksityisten palvelujen valvominen ei kuulu meille", hän sanoo pahoitellen. "Ostopalveluyksiköitäkään ei seurata säännöllisesti, vain, jos jotain ilmenee."

Ja kun jotain ilmenee, asia käsitellään lääninhallituksessa. Sen voimakkain keino on antaa huomautus.

Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaalihuollon tulosjohtaja Leena Kirmanen myöntää, että sosiaalitoiminnan valvonta on vaikeaa. Palvelutalotoiminta on uutta, ja useimmiten sen tuottavat kunnille yksityiset palveluntarjoajat. Valvontalaki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta on vuodelta 1997 ja jo vanhentunut.

Sosiaali- ja terveysministeriölle on tehty aloitteita lain uudistamisesta, mutta hanke ei ole edennyt. Nykylaissa ongelmia on sekä siinä, mitä valvotaan, että siinä, mihin toimiin ryhdytään. "On erittäin vaikea saada huonosti toimivaa yksikköä lopettamaan toimintansa. Sen sallivat ainoastaan suoranaiset terveydelliset haitat palvelutalon asukkaille", sanoo Kirmanen.

Mutta jos lääkitysten laiminlyönti, lääninhallituksen raportissakin todettu henkilökunnan päihteidenkäyttö ja epäpätevyys, rikosepäilyt ja muut Merikartanosta raportoidut ongelmat eivät tuota asukkaille terveydellistä haittaa, mikä sitten?

Laki ei myöskään mahdollista palvelutalojen talouteen puuttumista. Liiketoimintaa harjoittavan palvelutalon työntekijät tulevat firmojen kautta. Käytännössä se voi tarkoittaa alihankintaketjua, jossa vastuu hämärtyy: kunta ostaa palveluita yrittäjältä, joka puolestaan alihankkii ne toiselta yrittäjältä. Ja niin edelleen.

Suosituksena kaikille palveluille on "käypä hinta". Kaksion siivoamisesta 232 euroa ei ole käypä hinta. Mutta jos markat ja eurot sekoittava vanhus maksaa laskun, ei asiaan voi puuttua.

Leena Luhtanen oli Merikartanon hurjimpina vuosina liikenne- ja viestintäministeri ja myöhemmin oikeusministeri. Hän on pitkäaikainen Espoon kaupunginvaltuutettu. Seksuaalirikosta käsitelleen esitutkinnan aikana ministeri Luhtanen soitti Merikartanon hoitajille ja haukkui heidät kovin sanoin työpaikkansa maineen likaamisesta. Myös asiaa tutkinut Iltalehden toimittaja sai ministeriltä puhelimitse läksytyksen "väärästä asenteesta". Luhtanen kiistää soittaneensa hoitajille ja toimittajalle.

On toki olemassa muitakin tahoja, joista hakea apua, kuten Vanhusten turvakotiyhdistys. Se pureutuu erityisesti kaltoinkohteluun. "Ikäihmisten kaltoinkohtelulla tarkoitetaan ikääntyviin kohdistuvaa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyöntiä, oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista tai ihmisarvoa muutoin alentavaa kohtelua", todetaan yhdistyksen nettisivuilla.

Vanhusten turvakotiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja on Kaija Viitakoski.

Sekä Kaija Viitakoski että Leena Luhtanen korostavat, että suurin osa Merikartanon asukkaista on tyytyväisiä.

"Aina sattuu kaikenlaista", Kaija Viitakoski sanoo.

Viitakosken ja Luhtasen mielestä valituksiin johtaneet Merikartanon ongelmat johtuivat Tarja Tallqvistista. Heidän mukaansa Viitakoski joutui ajojahdin kohteeksi, jonka Tallqvist masinoi muutaman muun "virherekrytoidun" kanssa.

"He halusivat kalifiksi kalifin paikalle", Viitakoski selittää.

Luhtaselle riittää, että valitukset on käsitelty.

"Kaikki on selvitetty. Mikään valitus ei ole johtanut mihinkään."

Sekä Viitakoski että Luhtanen uskovat jopa seksuaalirikosväitteen olleen pahansuopien työntekijöiden keksintöä. "Vanhoja ihmisiä saa niin helposti mukaan kaikkeen", Luhtanen sanoo sotaveteraanin poliisille antamista lausunnoista.

Mirjam Kytökankaan tapauksessa Viitakoski ei muista antaneensa lääkärille tämän terveyttä koskevia lausuntoja.

Lohdutonta mutta totta: huonoa järjestelmää ruokkii asiakkaiden ikä. Melkein kaikki ehtivät kuolla ennen kuin tutkinnat, lausunnot, selvitykset ja raportit on laadittu ja ryhdytään harkitsemaan, annetaanko palvelutalolle huomautus.

Harva vanhus viitsii valittaa. Moni tyytyy siihen, mitä annetaan. Eikä ruutupaperille tehty valitus vakuuta virkamiehiä.

"Minä olen kestänyt kaikenlaista", Mirjam Kytökangas hymyilee ja alkaa kertoa kätilön arjesta: häntä on purtu, syljetty, lyöty ja raavittu, eikä hän ole menettänyt malttiaan.

"Jos ei osaa suhtautua potilaisiin rauhallisesti, ei sovi hoitotehtäviin."

MINNA LINDGREN

[Pirjo Pietilä]

Painajainen palvelutalossa

Jos palvelutalossa ei kuole ajoissa, on riski tulla hulluksi. Tai ainakin hulluksi leimatuksi, kuten kävi Mirjam Kytökankaalle. Hän joutui kiusaamisen uhriksi espoolaisessa Merikartanossa, jossa moni on kokenut kamalia.[/i]

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=2210803

Samaisesta palvelutalosta tehty ohjelma JO vuonna 2005

Käsikirjoitusarkisto
TV1 perjantaina 25.02.2005 kello 21.00

    * Ministerin puheenjohtamassa vanhusten palvelutalossa vakavia ongelmia. Ministeri ei ole puuttunut tapahtumiin.
    * Vanhasen hallitus: onko se vain hyvätuloisten asialla?
    * A-piste kävi Karjalassa. Mitä sen palauttaminen maksaisi Suomelle?

http://yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id15554.html

[Pirjo Pietilä]

Arkistoitavaksi vanhustenhoidosta käytyä kirjoituksia:

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/tyo-ja-yhteiskunta/keskustelu/t1592780,25

JOUKKOMURHIA SAIRAALOISSA
Kirjoittanut: koira 27.3.2007 klo 03.32

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000038&posting=22000000024928030


JOKO VANHUSTENHOIDON TILA UNOHTUI? Anja Welin 27.4.2006

http://personal.inet.fi/yhdistys/vakivallaton/artikkelit.htm#vanhukset

JOKO VANHUSTENHOIDON TILA UNOHTUI?

Ei ole ehtinyt kulua viikkoakaan siitä, kun Tarja Tallqvistin aloitteesta kerätyt huikeat 120 000 nimeä luovutettiin eduskuntatalon portailla peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle. Se oli äänekäs hätähuuto vanhustenhoidon katastrofaalisesta tilasta, sen yhä niukkenevista resursseista ja hoitajien nääntymisestä ja huonosta palkkauksesta. Tapahtuma huomioitiin harvinaisen näkyvästi suurimmissakin medioissa, televisiossa oli useita vanhustenhuollon tilaa käsitelleitä ohjelmia. Ongelman vakavuus on siis tiedostettu, ja kansalaiset näyttivät, etteivät he suinkaan ole uinahtaneet välinpitämättömyyteen ja pelkästään oman hyvinvointinsa vaalimiseen, niin kuin tässä itsekkyyden ja privatisoitumisen yhteiskunnassa yhä selvemmin on suuntana.

Mutta mitä saimmekaan eilen kuulla uutisista! Valtion budjetin ylijäämämiljardeja ei aiotakaan suunnata vanhustenhuollon lisäresursseihin vaan valtionvelan maksuun. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta samalla julkisia palveluita ajetaan alas. Ministerit Hannes Manninen ja Eero Heinäluoma perustelivat hallituksen päätöstä sillä, että nyt varaudutaan pahan päivän varalle, tulevien sukupolvien hyvinvoinnin varmistamiseksi. Entä se sukupolvi, joka on tämän hyvinvointiyhteiskunnan kovalla työllä ja pienillä etuuksilla rakentanut? Suurimman osan palkkana on pieni eläke ja kun kuolema lähestyy, laiminlyöntiä hipova hoito laitoksissa, joissa yhä harvalukuisempi, vanheneva ja pienipalkkainen henkilökunta tekee lähes mahdottomaksi käyvää työtään. Vakaumuksesta, totesi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Koukkuniemen tilannetta kommentoidessaan. Lasten päivähoito on subjektiivinen oikeus, mutta vanhustenhuolto ei. Se on arvovalinta, jota taas kerran mitataan rahassa ja joka heijastaa sitä, että tässä yhteiskunnassa on tarpeettomaksi luokiteltu, puolustuskyvytön ihmisryhmä.

Anja Welin



Helsingin Sanomat

Heinäluoma: Hallitusohjelmassa on vanhuksille vain kauniita sanoja

Julkaistu: 19.4.2007 00:30

Hanna Kaarto

helsingin sanomat
MIKA RANTA / HS

Heinäluoma: Hallitusohjelmassa on vanhuksille vain kauniita sanoja

Eero Heinäluoma sanoo, että vaalitappion kärsinyt Sdp aloittaa tänä keväänä uudistumisen, jossa muutetaan niin politiikan tekemisen tapaa kuin teemoja. ”Tähtäimessä on jo 2010-luku.”

Suurimman oppositiopuolueen Sdp:n puheenjohtajan Eero Heinäluoman mielestä tänään nimitettävän Matti Vanhasen (kesk) toisen hallituksen ohjelmassa kuntien palvelut ja erityisesti vanhustenhoito on jäämässä häviäjän asemaan.

Heinäluoman mielestä hallituspuolueet ovat ennätysmäisen nopeasti unohtamassa vaalien aikaisia lupauksiaan.

"Siellä on vain kauniita sanamuotoja, kuten että vanhukset pitää hoitaa kotona", Heinäluoma arvostelee.

"Ohjelma jättää paljon kysymyksiä auki. Paljon jää riippumaan hallituksen käytännön toimista."

Sdp:n tavoitteisiin kuulunutta vanhusten hoivatakuuta hallitusohjelmassa ei ole. Heinäluoman mukaan kunnat eivät hoida vanhuksia riittävän hyvin niin kauan, kun niille ei säädetä vanhustenhoitoon samanlaisia sitovia normeja kuin lasten päivähoidossa ja terveydenhoidossa on.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hein%C3%A4luoma+Hallitusohjelmassa+on+vanhuksille+vain+kauniita+sanoja/1135226659751




Ja tähän ihan esitetty ohjelma:

Punainen lanka


Esitetty: 25.10.2000 | Päivitetty: 26.10.2000
Juontaja / tuottaja: Maarit Tastula


Kovakouraista kohtelua, soittonappien piilotusta, pakkolääkitystä. Jopa 7000 vanhusta tulee päivittäin kaltoinkohdelluksi laitoksissa.

25.10.2000 TV2.

Tositarina eräästä suomalaisesta vanhainkodista: toimintakyvytön vanhus kirjoitti haparoivalla kädellään hätäviestin omaisilleen. Hän ilmoitti mieluummin hirttäytyvänsä kuin joutuvansa vielä kerran yöhoitajan kovakouraiseen käsittelyyn.

Yöhoitajan käytös oli ollut jo pitkään sekä esimiehen että muiden hoitajien tiedossa, mutta vasta kun omaiset veivät tämän viestin laitoksen esimiehelle, esimies puuttui asiaan.

Tutkimusten mukaan jopa 7000 vanhusta kohdellaan päivittäin kaltoin suomalaisissa hoitolaitoksissa. Mutta miksi kukaan ei puutu asiaan?

Vanhainkotien hoidon laatua 10 vuotta tutkineen Sirpa Syväsen mukaan useissa laitoksissa hallitsee ns. puuttumattomuuden kulttuuri. Kaltoinkohtelu nähdään, mutta sitä ei nosteta esiin työyhteisön sisällä. Esimiehet ja myös hoitohenkilökunta sanovat syyksi usein, etteivät he halua pahoittaa työtoverinsa mieltä.

Kyse ei ole läheskään aina rahasta ja resurssien puutteesta. Monessa köyhässä kunnassa hoito on vähistä rahoista huolimatta laadukasta.

Työyhteisöjen ilmapiiriä ja asenteita tutkiessaan Syvänen on huomannut, että rutiini ja liukuhihnamainen arki on turvallista myös monien hoitajien kannalta. Vanhusten kohtaaminen silmästä silmään on vaikeampaa kuin komeron siivous, lääkeruiskun pistäminen tai vaipan vaihtaminen. Tuskaisen vanhuksen vuoteen viereen istuminen vie enemmän energiaa.[/i]


http://www.yle.fi/punainenlanka/

[Pirjo Pietilä]

Kirjoitin aikaisemmin Elisabet nimellä. Äitini joutui viime keväänä pakkosaattohoitoon. Ehkäpä jotkut pystyvät rahalla pelastamaan omat vanhempansa siitä nöyryytyksestä, mitä äitini ja lukuisat suomalaiset vanhukset ovat 90-luvulta lähtien kokeneet! Kaikilla kun ei ole rahaa eikä muutakaan mahdollisuutta huolehtia niistä, jotka rakensivat tämän hyvinvointivaltion, jonka jotkut vallassaolijat ryöstivät ahneuksissaan.

Tuon tänne arkistoitavaksi ja tuleville sukupolville luettavaksi kirjeen, jonka veljeni kirjoitti ja julkaisi Suomi24.fi -> Kunnat ja kaupungit -> Lappi -> Kemijärvi, jossa keväällä keskustelu kävi kuumana koskien vanhustenhoito:

"Täällä käyty keskustelu vanhustenhoidosta Kemijärvellä on ehkä ajautunut raiteiltaan, mutta haluaisin kuitenkin antaa taustatietoa siihen mikä herätti keskustelun.
Jotta vääriä ihmisiä ei hirtettäisi niin haluan täsmentää, että nämä tapahtumat eivät suinkaan sijoittaudu normaaliin vanhustenhoitoon, vaan Kemijärven sairaala Lapponian osasto 2:lle.

Tässä kopio kirjeestä jonka lähetin sairaalan ja osaton johtohenkilöille, jossa kerroin subjektiivisen käsitykseni tapahtumista.


"Osastonhoitaja
Ylilääkäri
Potilasasiamies
Sosiaali- ja terveysministeriö

Perjantaina 23.2 kaatui dementiaa sairastava äitini xxxxxxxxxx Hoivakoti Puistolan Hoiva-osastolla seurauksena lonkan murtuminen. Lauantaina 24.2. hänet siirrettiin Kemijärven sairaala Lapponiaan jossa tämä murtuma sitten todettiin ja niin Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle leikkausta varten. Äitini todettiin terveeksi muilta osin ja näin ollen leikkaus suoritettiin maanantaina 26.2. ja leikkauksen onnistettua siirrettiin takaisin Kemijärven sairaala Lapponiaan jälkihoitoon ja kuntoutukseen
.Ensi alkuun kaikki sujui kohtalaisen hyvin äitini jopa istui rullatuolissa ja nosteli jalkojaan astinlaudan ja lattian välillä omatoimisesti tiistaina 13.3. siskoni hänen luonaan vieraillessa. ( Kävi hänen luonaan päivittäin leikkauksen jälkeen.)
Siskoni nyt tyytyväisyydessään jätti keskiviikon 14.3. väliin (tulee muuten kalliiksi ajaa Rovaniemeltä Kemijärvelle päivittäin) mutta torstaina 15.3. äiti ei enää jaksanutkaan herätä siskoni hänen luonaan vieraillessa, ja hänelle ilmoitettiin äidillä olevan keuhkokuume.
Siskoni panee merkille että äidin sängyn pääty on aina ollut laskettuna alas niin että äidin pää on alempana kuin rintakehä, - tämä hoitajan mukaan jotta hän ei tukehtuisi mahdolliseen oksennukseen, oksentelusta ei ole aikaisemmin mainittu.
Äitini tulehdusarvot pahenevat hän osoittaa merkkejä kuivumisesta ja virtsa on ruskeata, mutta siskoni pyynnöstä huolimatta tiputukseen laittaminen ei tule huomioon ennen kuin viikonlopun jälkeen.
Keuhkot osoittautuvat olevan kunnossa, mutta tulehdusarvot eivät kuitenkaan laske. Lääkärin seuraava arvaus on vatsalaukun tulehdus ( Ei ehkä niinkään huono arvaus koska äitini ei ole saanut ruokaa viikkoon). Nyt ilmoitetaan siskolleni että ruokaa ei uskalleta antaa koska on vatsatulehdus. Tulehdusarvo on 256.
Perjantaina 23.3 minä saavun Kemijärvelle ja otan riskin että äitini kuolee luonnollisen kuoleman vatsatulehdukseen eikä NÄLKÄÄN. Syötän hänelle mustikkasoppaa, ensi aluksi noin puoli desilitraa mutta äitini kunnon parantuessa annos lisääntyi noin 2* 2:teen desiin päivässä. Saman aikaisesti äitini saa lääkitystä vatsatulehdukseen ja tämä ehkä teki että tulehdusarvot putosivat alle 30:nen noin viikon sisällä ja maanantaina 2.4 olivat alle 10:nen
Seuraavan viikon ajan äitini tila pysyy suunnilleen samanlaisena ja hänellä sanotaan olevan ruokahalua, jonka olen itsekin todennut häntä syöttäessäni tuomallani ruoalla.
Sunnuntaina 8.4 olen valitettavasti pakotettu tilapäisesti jättämään äitini sairaalan armoille ja tiistaina 10.4. sisarelleni kerrotaan että äiti ei suostu syömään vaan yökkäilee syötettäessä, mitä hän ei tehnyt siskoni häntä syöttäessä, eikä myöskään minun häntä syöttäessäni kahdenviikon ajan.
Lääkärin kanssa keskustellussani hän väittää äitiäni aivokuolleeksi, ja on silminnähtävästi pettynyt että äitini ei ollutkaan menehtynyt ”vatsa tulehdukseen”. Hän ilmoitti minulle että äitini lähtee osastolta vain jalat edellä ”En kirjoita hänelle lähetettä minnekään”, minun tiedustellessani mahdollista siirtoa Rovaniemelle hieman lähemmäs siskoani.
En usko että äitini elämä on tänään kovinkaan riemullista , mutta ihmettelen eikö lääkärin teloitustuomiota voida panna täytäntöön jollakin inhimillisemmällä tavalla kuin NÄLKÄÄN tai KEUHKOKUUMEESEEN TAPPAMALLA.
Olisin kiitollinen jos joku voisi kertoa mahdollisuudesta siirtää äitini Rovaniemelle lähemmäs siskoani.
Odotan pikaista vastausta jotta voin tehdä päätökseni jatkotoimenpiteistä.
Ystävällisin terveisin
xxxxxxxxxxxxx
PS
En halua vetää koko henkilökuntaa saman kamman läpi, koska osastolla on miellyttäviäkin, työhönsä asiallisesti asennoituvia hoitajia, mutta pieni asennemuutokseen tähtäävä koulutus tuskin menisi hukkaan."

Lisäisin vielä, että huoneeseen sijoitettiin pirteä omatoimisesti käytävällä vessassa käyvä vanhus joka menehtyi viikon sisällä.
En tiedä onko syynä hoidon heikkous vai onko sairaala niin vaarallinen paikka, että sinne joutumista pitää välttää.
Minä ainakin yritän kuolla muualla.

Ps.
Äitini ”menehtyi” puolitoista viikkoa lähtöni jälkeen.
En tiedä mihin"

Äitini tapaus

[ipronin]

Oli muuten mielenkiintoista eilen illalla Yle:n Punaisessa langassa kuulla ent.kansanedustaja Osmo Soininvaaran näkemys, jossa hän ihmetteli, miten esimerkiksi lehdistö on vaiennut eläkeläisten aseman valtavista huononnuksista, jotka muutama vuos sitten eduskunnan toimesta tehtiin. Nyt noista asioista vaietaan Wikipediassakin... 

YLEn video keskustelusta löytyy tästä: http://www.yle.fi/punainenlanka/juttu.php?tunnus=238

Jos et ehdi kuunnella koko haastattelua tuo Oden näkemys tästä median vaikenemasta ja eduskunnan tekemästä eläke-kuprusta oli 21:30 min kohdalla eli aika tarkkaan haastattelun puolessa välissä. Eli liu'utat vain sieltä RealPlayerin poikittaisesta aikajanapalkista noin 21 min kohdalle.

[Info]

Oli muuten mielenkiintoista eilen illalla Yle:n Punaisessa langassa kuulla ent.kansanedustaja Osmo Soininvaaran näkemys, jossa hän ihmetteli, miten esimerkiksi lehdistö on vaiennut eläkeläisten aseman valtavista huononnuksista, jotka muutama vuos sitten eduskunnan toimesta tehtiin. Nyt noista asioista vaietaan Wikipediassakin... 

YLEn video keskustelusta löytyy tästä: http://www.yle.fi/punainenlanka/juttu.php?tunnus=238

[ipronin]

Wikipedia, vapaa tietosanakirja:
”Eläkepommin ennustetaan "räjähtävän" vuoden 2010 tienoilla. Näiden uhkakuvien maalailuun ovat vaikuttaneet 1990-luvun lamavuodet ja tietämättömyys siitä, miten jo etukäteen maksettuja eläketurvamaksuja on osattu hoitaa. Ilmeistä kuitenkin on, että vakuutusyhtiöt eivät ole asiaansa kunnolla hoitaneet, kun tällainen uhkakuva on tiedotusvälineiden kautta tuotu julkisuuteen. Ovathan suuret ikäluokat maksaneet ja maksavat edelleen eläketurvamaksuja enemmän kuin mikään ikäryhmä Suomessa koskaan aikaisemmin, joten, mikäli rahat on sijoitettu oikein, mitään eläkepommia ei ole tulossa. Lisäksi useat varakkaat tämän ikäryhmän edustajat ovat ottaneet itselleen korkeita eläkevakuutuksia.”

Tuota Wikipedian artikkelia on näemmä heti tämän jutun jälkeen 6.3.2007 muutettu neutraalimmaksi, mikä tietosanakirjan ehdoton-fakta luonteen vuoksi on jotenkin ymmärrettävää, vaikka tuota alkuperäistä kirjoitusta pidänkin paikkansa pitävänä. Suurten ikäluokkien edustajana muistan vielä miten tuota TEL eläkeuudistusta 60-luvun alussa hehkutettiin. Taitaa arkistoissani olla siitäkin dokumenttiaineistoa mitä kaikkea silloinluvattiin joka on nyt peruttu.

Oli muuten mielenkiintoista eilen illalla Yle:n Punaisessa langassa kuulla ent.kansanedustaja Osmo Soininvaaran näkemys, jossa hän ihmetteli, miten esimerkiksi lehdistö on vaiennut eläkeläisten aseman valtavista huononnuksista, jotka muutama vuos sitten eduskunnan toimesta tehtiin. Nyt noista asioista vaietaan Wikipediassakin
 
 

[sapelinkalistaja]

Auttaako se jos vain haukumme toisiamme?

Syyllisiä meidän verorahojemme väärinkäyttöön ei ole joku määrätty ikäluokka, vaan ne henkilöt, jotka ovat olleet "vallan kahvassa" viimeiset 20 vuotta.

Minulla on paljonkin kokemusta siitä, miten varsinkin vanhukset jäävät nesteyttämättä hoitopaikoissaan. Vesilasi voi olla vuoteen vieressä, mutta jollei vanhus siitä juotavaa pysty ottamaan, se ei hyödytä häntä. Hoitajilla on kiire varsin monessa paikassa ja jos potilas ei tunne janoaan heillä ei välttämättä ole aikaa suostutteluun tai edes aina kysellä ja laskea miten paljon kukin on päivän mittaan juonut nestettä.

Erikseen on tietenkin potilaita, joilla on nesterajoitus jostain syystä saurautensa tähden. Sen vuoksi ei ole aina oikein hoitajilta kysymättä antaa juotavaa jollekin tuntemattomalle potilaalle tietämättä hänen sairautensa laatua.

Omaiset ovat nykyään ratkaisevassa asemassa, jos potilas ei itse kykene puoliaan pitämään. Enkä minä tällä tarkoita että pitää moittia hoitajia, jotka jo monessa paikassa juoksevat henkensä edestä, vaan omaisten pitäisi liittoutua yhteen ja kirjoittaa yleisön osastoihin, ottaa yhteyttä päättäjiin ja vaatia omaisilleen ja vanhuksilleen parempaa hoitoa ja verorahojemme kohdistamista siihen mihin suurin osa kansasta sen haluaa eli esim. vanhusten hoitoon, kouluruokailuun, terveydenhuoltoon ennalta ehkäisevästi jne...

Sapelinkalistaja

[elisabet]

Lainaan tekstiäni Hs:n keskustelupalstalta:

Iäkäs äitini kaatui hoivakodissa Kemijärvellä perjantaina. Hänet kuljetettiin leikattavaksi Rovaniemelle lauantaina. Leikkaus tapahtui tiistaita vasten kahden aikaan yöllä. Hänet siirrettiin Kemijärvelle sairaalaan keskiviikkona, koska Rovaniemen sairaala oli ihan tupaten täynnä potilaita. Pienessä huoneessa oli sängyt vinksin vonksin, että potilaat mahtuvat, kertoi siskoni.

Sairaanhoitaja, äitini oma hoitaja, oli ollut "ihmeen" töykeä eikä tiennyt mitään kun siskoni oli kysynyt leikkauksesta ja miten se oli mennyt. Siskoni kertoi, että hoitaja viuhkas huoneessa, missä jo oli ylimääräisijä sänkyjä, edestakaisin. Kai hoitajalla oli ollut kiire.

Uskon, että hoitajilla on kädet täynnä töitä.

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=20&threadID=48996&tstart=0&start=40

Tunteet käyvät kuumina!

[sapelinkalistaja]

Nyt tämä suuret ikäluokat, jotka ovat olleet vallassa koko 90-luvun,  lahtasivat äitinsä ja isänsä, jotka rakensivat hyvinvointi Suomen, on tullut  siihen ikään, jolloin kuolon on aika korjata heidätkin: annetaan vanhusten lahtauksen jatkua ja korotetaan perintöveroa, että myös tulevat sukupolvet  pääsevät nauttimaan "Koiviston konklaavin" ryöstämistä rahoista. Heillähän on suurimmat optiot ja varallisuus![/i]

Ja taas, joku ruikuttaa suurista ikäluokista. Tämä onnellinen yksilö on siis todennäköisesti kyennyt itse määrittelemään ajankohdan, jolloin halusi nähdä päivänvalon ja syntyä maailmaan.
Ottaisin mielelläni tämän surkean pienen eläkkeen lisäksi optioita ja muutakin varallisuutta, mutta eipä ole kohdalle osunut. Ja nuo kurjat ikätoveritkin, joista tosin osa vielä kitkuttaa töissäkin tuntuvat olevan samassa jamassa, ei ollut luksusta eikä etelänmatkoja lapsena, eikä ole nytkään!
Kyllä minä nämä kateudet sietäisin, olisipa niitä optioita, mutta kun ei vaan ole.
Ja kyllä me kuollaan kukin aikanaan ja silloin ollaan tasa-arvoisia vihdoinkin, ihan yhtä vähän on optioita kaikkien ikäluokkien edustajilla!

[Kalevi Kannus]

Sain sähköpostissa veikeän viestin:

Lähettäjä: <xxx @hotmail.com>
Vastaanottaja: <kalevi.kannus@promerit.net>
Lähetetty: 8. maaliskuuta 2007 21:23
Aihe: Perintöverolle KYLLÄ

Nyt tämä suuret ikäluokat, jotka ovat olleet vallassa koko 90-luvun,  lahtasivat äitinsä ja isänsä, jotka rakensivat hyvinvointi Suomen, on tullut  siihen ikään, jolloin kuolon on aika korjata heidätkin: annetaan vanhusten lahtauksen jatkua ja korotetaan perintöveroa, että myös tulevat sukupolvet  pääsevät nauttimaan "Koiviston konklaavin" ryöstämistä rahoista. Heillähän on suurimmat optiot ja varallisuus!

Näyttää siltä, että viestiin on kirjattu luulo eikä tieto;  jospa tutkailtaisiinkin tosiasiat:

Nimittäin, Suomessa suuret ikäluokat kantavat ikään kuin sotasyyllisten ja asekätkijöiden historiallista taakkaa, rehabilitointia ei ole näköpiirissä.

Suuriin ikäluokkiin luetaan Suomessa vuosina 1945-1950 syntyneet. Näinä vuosina Suomessa syntyi suurin piirtein 100 000 lasta vuodessa. Eniten lapsia eli 108 168 lasta syntyi vuonna 1947. Syntyvyys oli noina suurina vuosina lähes kaksinkertainen 1970-luvun alun pieniin ikäluokkiin tai viime vuosien syntyvyyteen verrattuna.

Tämän ikäluokkarajauksen mukaan nykyisessä eduskunnassa on 1945-1950 syntyneitä kansanedustajia 54, heitä vanhempia 28 edustajaa ja suurten ikäluokkien jälkipolvia edustavia 118.

Toisen määritelmän mukaan suuria, yli 100 000. lapsen ikäluokkia olisivat 1946-1949. Tämän mukaan suuria ikäluokkia edustaisi vain 36 kansanedustajaa, heitä vanhempia 38 ja nuorempia edustajia 126, eli määritellään miten tahansa suurten ikäluokkien jälkipolvilla on eduskunnassa määräenemmistö.'
 
Pankkijärjestelmän pelastamishoidon vuosina n. 1,5 miljoonaa palkansaajaa joutui lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa työttömäksi; eiköhän näissä operaatioissa juuri suuret ikäluokat menetäneet elämänlaadustaan kaikkein eniten?
 
Kaija Kallinen, Palkkatyöläinen –lehdessä 3.9.2002 nro 7/02:
”Sangen usein on sanottu, että me suurten ikäluokkien miehet ja naiset olemme tulppana nuorempien työelämään pääsylle ja siellä etenemiselle. Työntekijöissä ja alemmissa toimihenkilöissä isoin ryhmä ovat yhä suuret ikäluokat. Mutta kaikista johtajista ja ylemmästä virkamieskunnasta eniten kuuluukin jo seuraavan sukupolveen eli 1955—64 syntyneisiin ja jo lähes neljännes johtavassa asemassa olevista on 60-luvun lopun ja 70-luvun alun lapsia!”

Wikipedia, vapaa tietosanakirja:
”Eläkepommin ennustetaan "räjähtävän" vuoden 2010 tienoilla. Näiden uhkakuvien maalailuun ovat vaikuttaneet 1990-luvun lamavuodet ja tietämättömyys siitä, miten jo etukäteen maksettuja eläketurvamaksuja on osattu hoitaa. Ilmeistä kuitenkin on, että vakuutusyhtiöt eivät ole asiaansa kunnolla hoitaneet, kun tällainen uhkakuva on tiedotusvälineiden kautta tuotu julkisuuteen. Ovathan suuret ikäluokat maksaneet ja maksavat edelleen eläketurvamaksuja enemmän kuin mikään ikäryhmä Suomessa koskaan aikaisemmin, joten, mikäli rahat on sijoitettu oikein, mitään eläkepommia ei ole tulossa. Lisäksi useat varakkaat tämän ikäryhmän edustajat ovat ottaneet itselleen korkeita eläkevakuutuksia.”