S-postien vaihtoa Esa Härmälän kanssa: 141-asiaa dokumenttien valossa

[Jorma Jaakkola]

Syy nostaa tämä ylös:
Esa Härmälä pyrkii EU-parlamenttiin.

[jorma jaakkola]

Aihe: SataSeudun uutinen 141:stä ja Kuosmasen kirjasta

Lähettäjä: Jorma Jaakkola <jorjaa@mbnet.fi>
Päiväys: to 28. elokuuta 2003 9:31
 Vastaanottaja: <matti.vanhanen@vnk.fi>, <riina.nevamaki@vnk.fi>, <juha.korkeaoja@mmm.fi>, <jari.heiniluoma@mmm.fi>


Lähetän Teille julkisen keskustelun käynnistävän uutisen Kokemäellä ilmestyvästä SataSeutu -lehdestä (eilen 27.8.2003).

Tässä:

" Raskas tehtävä kertoa totuus EU-maatalousneuvotteluista

Mistään "ministerin ensimetreillä hutkimisesta kuten Satakunnan Kansan Hannu Aaltonen 17.8.2003 epäili, ei ole kysymys, kun SataSeudussa on pyydetty nykyiseltä maatalousministeriltä totuutta 141 -neuvotteluista.
Esko Ahon keskustavetoinen hallitus ei kertonut aikaan totuutta Suomen kansalle, miten  maataloudellemme käy EU-aikana. Toivottavasti totuus uskalletaan kertoa viimeistään nyt. Maataloutemme kansallisista tuista ei päätetä Suomessa vaan Brysselissä.

Keskustelun herättämiseksi SataSeutu julkaisee katkelmia Suomen ensimmäisen EY-virkamiehen Antti Kuosmasen kirjoittamasta EU-neuvotteluja käsitelleestä kirjasta. Kuosmanen on neuvotteluihin
osallistuneena käyttänyt kirjan lähdeaineistona omia neuvottelumuistiinpanoja ja ministeriöiden asiakirjoja.

Ennen EU-kansanäänestystä vuonna 1994 ei Suomen neuvotteluja EU:n  kanssa oltu käyty loppuun. Vääntö näyttää edelleen jatkuvan. Tämän  vuoden loppuun mennessä joutunemme nielemään alenevan kansallisen
tukitason.
Juha Korkeaoja on vaatinut näiden tukien nostamista.


Lainaus Antti Kuosmasen kirjasta koskien EU-neuvottelua 1.3.1994:

"Olimme kaikki tässä vaiheessa nälkäisiä ja valvotun yön ja useita päiviä kestäneen yhtämittaisen hermojännityksen takia uupuneita. Jo sovitut ja vielä sopimatta olevat asiat alkoivat mennä sekaisin ja maltti papereiden valmistelussa jälleen kadota. Maaliskuun ensimmäisen aamun sarastaessa pidetyssä kokouksessa EU:n troikan kanssa ministerimme eivät saaneet enää aloitetta käsiinsä Pangaloksen kanssa, mutta eivätpä näyttäneet saavan enää Saksa ja Belgiakaan.
Näytti, että pää oli tullut vetävän käteen. Jopa Pertti Salolainenkin oli jo valmis tunnustamaan, että neuvottelutulosta ei tällä yrittämällä syntyisi. Neuvoston vanhassa rakennuksessa meille osoitettu rähjäinen toimistohuone oli täydellisessä sopusoinnussa vallinneen tunnelman kanssa. Norjan neuvottelijoiden yhtä ankeat toimistotilat vastapäätä omiamme olivat siinä vaiheessa jo tyhjentyneet heidän neuvottelujensa keskeydyttyä. Ne olivat kolkko, konkreettinen todiste epäonnistumisesta, joka näytti olevan meidänkin kohtalomme.
Veli Sundbäck'in pyynnöstä olin laatinut lyhyen puheen pidettäväksi siinä istunnossa, jossa tämä jouduttaisiin toteamaan. Se oli parin kappaleen pituinen. Siinä olisi sanottu, että Suomi on kuluneiden päivien aikana osoittanut päättäväisyytensä pyrkiä positiiviseen lopputulokseen tekemällä maatalouteensa ja elintarviketeollisuuteensa syvällisesti vaikuttavia myönnytyksiä. Se hetki oli nyt tullut, ja  ellei EU hyväksyisi sillä hetkellä pöydällä olevaa viimeisintä kompromissitekstiä, olisi pakko todeta neuvotteluissa tällä yrittämällä epäonnistutun. Sain luonnoksesta Veliltä hyvän arvosanan: "Euroopan paras draftaaja". Sitä on pidettävä todisteena hänenkin kestokykynsä rajallisuudesta, sillä ei tuo teksti jälkeenpäin arvioiden kovin ihmeellisen puhetaidon muistomerkki olisi ollut.
Sitä puhetta ei kuitenkaan tarvinnut koskaan pitää. Saksalaisilta tuli viesti, että he halusivat vielä kerran tavata suomalaiset katsoakseen, voitaisiinko kuitenkin päästä eteenpäin. Kun palaveriin menneitä ei kuulunutkaan takaisin, arvasimme me muutkin, että neuvottelut olivat lähteneet uudelleen liikkeelle.
Se oli oikea arvaus, sillä siitä hetkestä alkoikin lopullisten kompromissien etsintä, jonka tuloksena löytyivät pohjoisen tuen luvallisuutta koskevat sanonnat, joiden varaan ratkaisu voitiin rakentaa."

" Suomen puolella jouduimme vielä päättämään mitä tehdä, kun selvää vihreätä valoa ei kuulunut Helsingistä. Loppujen lopuksi sitä ei odotettu, vaan päätettiin, että neuvotteluvaltuuskunta, jolle oli annettu valtuutus ja velvoite neuvotella liittymissopimus, myös voi itse päättää tuloksen hyväksymisestä ja alistaa sen sitten sellaisenaan asettajalleen. Muodollisesti siihen oli täysi oikeus, mutta sellaisen päätöksen tekeminen kysyi silti kanttia. Kuuden maissa illalla asia oli selvä."

Maratonin tulokset

"Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia. Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset."

"Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi."

Ensimmäisessä sanottiin:
"Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."

Toisessa sanottiin:
"Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea."

" Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille."

"Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta. Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea. Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan. Ilmaisu "ja/tai" salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."

Korttitalo huojuu (s. 122) Antti Kuosmanen jatkaa kertomustaan pari päivää maratonistunnon jälkeen:

"Ennen minkäänlaisen liittymissopimuksen aikaansaamista oli kuitenkin päästävä monen esteen yli. Maratonistunnon tulos oli paperille pantunakin kuin korttitalo huteralla pöydällä, jonka jalkoja potkittiin joka puolelta. suomessa näkyi selvästi, että varsinkin Heikki Haavisto oli äärimmäisen kovassa paineessa omassa puolueessaan, maatalouspiireistä puhumattakaan. EU:n puolella taas alkoivat operaatiot sen tekemien myönnytysten vesittämiseksi.

Ensimmäinen hälyttävä asia tuli tietoomme pari päivää maratonistunnon jälkeen. Kävi ilmi, että komissio oli EU:n neuvostossa maratonistunnon aikana luvannut, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset maataloustuet olisivat alenevia ja siirtymäkauden tukia. Tämä lupaus oli tiettävästi tehty, jotta eräät vastahakoiset jäsenmaat saataisiin suostumaan maratonistunnon tulokseen.
Mistään tällaisesta ei suomalaisille ollut hiiskuttu sanaakaan neuvottelujen aikana, ja jos olisi hiiskuttu, neuvottelutulos olisi varmaan jäänyt syntymättä, sillä tuo lupaushan näytti vesittävän
täydellisesti saavutetun kompromissin ytimen.
Asia ei onneksi päässyt koskaan julkisuuteen, mutta se hermostutti pahasti suomalaisia aina pääministeriä myöten. Selitykseksi saatiin komissiosta, että kyseinen komission julistus ei sitonut Suomea; se oli EU:ssa tyypillinen tapa päästä yli hankalasta tilanteesta."

Antti Kuosmanen kertoo kirjassaan sivulla 39:

"Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32)
ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy  vielä ilmi.
Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä."

"Maatalousneuvottelutuloksetkin oli näin saatu kirjoitetuksi liittymisasiakirjoihin. Maatalousneuvottelujen tarina ei kuitenkaan loppunut siihen. Seuraavaksi alkoi taistelu niin sanotusta kansallisesta tukipaketista."


Niinpä! Paketin sisältö oli vielä auki, sillä viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen (perjantaina 21.10.1994) hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi LOPULLISEN ESITYKSEN EU:lle lähetettäväksi!


Virkamiesten illuusio

Kursorisesti:
Maatalouskomissaari Renè Steichenin kirje ministeri Pesälälle syyskuun puolivälissä 1994 tulkittiin myönteiseksi arvioksi, että lisähinnat tulisivat hyväksytyiksi.

Suora sitaatti:
"Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasiallisiksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat."

Kursorisesti: Ja sitten tuli tieto, että komissio hyväksyykin lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle.

Suora sitaatti:
"Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina."

Sitaatti toisesta kappaleesta s.130:

"Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi annettu. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."

"Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedotustilaisuuteensa asiasta. Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta."
Jatkuu seuraavassa SataSeutu-lehdessä"

[jorma jaakkola]

-------- Alkuperäinen viesti --------
Otsikko: SataSeudun uutinen ja Kuosmasen tuhottu kirja
Lähettäjä: Jorma Jaakkola <jorjaa@mbnet.fi>
Päiväys: to 18. syyskuuta 2003 14:30
Vastaanottaja: <lauri.kontro@maaseuduntulevaisuus.fi>

Arvoisa päätoimittaja Lauri Kontro!

Lähestyn Teitä vakavalla asialla, 141-neuvottelujen todellisuudella.

Soitin juuri Niittymaan Veikolle, joka oli viime vuonna luonani EU-liittymissopimusta koskevien ihmeellisyyksien vuoksi.
Niittymaa kertoi, että Maaseudun tulevaisuuteen tulee Heikki Haaviston haastattelu.

Minä tiedän enemmänkin 141-neuvottelujen taustasta ja muista huijauksista.

Siksi kysynkin, kuinka kauan Maaseudun Tulevaisuus aikoo suojella Esko Ahoa ja Esa Härmälää vaikenemalla todellisuudesta.

Tuo vaikeneminen ei ole maataloustuottajien eikä suomalaista ruokaa haluavien etu.


Jälkikirjoituksena ovat SataSeudun viime keskiviikon uutinen ja sitten edellinen uutinen lähetettynä ministeri Korkeaojalle ja pääministeri Vanhaselle emailina.


Olen SataSeudun päätoimittaja Tommi Anttilan kanssa kyseisten uutisten takana. Meillä molemmilla on kopiot Kuosmasen tuhotusta kirjasta.

Minulla on lisäksi asiaan liittyvät UM:n EU-ministerikokouksien sekä MMM:n EU-maatalousjaoston kokouksien asiakirjat. Erään maatalousjaoston pöytäkirjan julkistamisen jälkeen Härmälä saa kenkää MTK:n puheenjohtajan hommasta.

Kaiken kaikkiaan olen kirjoittanut tekstiä n. 60 sivua, jossa maatalousneuvottelut on peilattuna Kuosmasen kirjaan.


Kuosmanen kertoo kirjassaan, että kansallisesta tukipaketista neuvoteltiin vielä vuoden 1994 lopulla!

Tuo Kuosmasen antama vinkki kirvoitti pyytämään loppuvuoden 1994 asiakirjoja.
UM:n arkistosta paljastui asiakirjat, jotka todistavat, että kansallista tukipakettia ei oltukaan neuvoteltu loppuun!

Anttila skannasi ko. asiakirjat kotisivulleen www.satanen.com, vasen alareuna; painike "Vaalipetos".
Sieltä löytyy peräti oikeuskanslerin vastaus kanteluun (10.10.1994) neuvottelujen keskeneräisyyteen, josta johtuen pyydettiin tulevan kansanäänestyksen mitätöimistä.

Kansahan äänesti:
Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?

Mikä olikaan neuvoteltu sopimus?

Tärkein todiste kekseneräisistä neuvotteluoista on osoitteessa
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=lopullinenpaatos


Mitä tästä kaikesta seuraa?

Se, ettei eduskunnalla ollut kansanäänestyksen antamaa kompetenssia hyväksyä liittymislakia. Maatalousneuvotteluihin liittyy muitakin tulkintaerimielisyyksiä. Sellainenkin asia oli, joka ei onneksi joutunut julkisuuteen.

SataSeudun ansiosta se on nyt julkisuudessa.
Keskustelu on aloitettu.


Olemassaolevien dokumenttien valossa voidaan sanoa, että kansanäänestys oli vaalipetos. Eduskunta ei näin ollen saanut kompetenssia hyväksyä liittymissopimusta!

Huijaten tehdyt sopimukset ja huijaukseen perustunut liittymislain hyväksyminen eivät ole oikeudellisesti päteviä.

EU:n määräykset eivät koske Suomea. Suomi ei olekaan EU:n jäsen!

ETA-sopimus jää voimaan, eli Suomi päättäköön tästä lähin itse omasta talouspolitiikastaan (EKP:n ulkopuolella), sisäpolitiikastaan ja omasta maatalouspolitiikastaan.



SataSeudun päätoimittaja Tommi Anttila on laittanut asiaamme liittyvät asiakirjat kotisivulleen satanen.com; Vasen alareuna "Vaalipetos".

Skannattuna on myös Viljo Vuoriston saama vastaus oikeuskanslerilta koskien kanteluita kansanäänestyksestä ja keskeneräisistä neuvotteluista.

Kansanäänestyksessähän kysyttiin pitäisikö Suomen liittyä EU:n jäseneksi NEUVOTELLUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI?

Joulukuussa 1994 julkisuuslain asetusta muutettiin. Kyseessä oli julkisuuslain poikkeustarpeen muutos, jota perusteltiin neuvottelujen loppuvaiheiden asiakirjoilla, joiden julkisuuteen antamista pitää tapauskohtaisesti harkita.

Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki esitteli Niemivuon muistiota joulukuussa 1994 EU-ministerivaliokunnan kokouksissa.

Kuka tiesi kertoa, että neuvottelujen loppuvaiheiden asiakirjat eivät kestä päivänvaloa, ja että niiden julkistaminen heikentäisi Suomen toimia kansainvälisessä yhteistyössä?
Lisäksi julkisuuteen päästäminen haittaisi jäsenmaiksi pyrkivien jäsenyysneuvotteluja!

Terveisin

Jorma Jaakkola, Kokemäki

suomalaista ruokaa suosiva ja maanviljelijöitä arvostava kuluttaja




Jälkikirjoitukset:

Tässä on viime keskiviikon uutinen:

" 141 - maatalousneuvottelujen taustat julki

Jatkoa edellisestä SataSeudusta


EU-liittymisneuvotteluihin osallistunut Antti Kuosmanen paljastaa tuhotussa kirjassaan EU:n kanssa käytyjen maatalousneuvottelujen todelliset taustat.

Suomen ja EU:n tulkintaerimielisyys 141-pykälästä paljastui Antti Kuosmasen mukaan neuvoteltaessa edellisen kerran vuonna 1999 141-sopimusten jatkamisesta.

Antti Kuosmasen kirjan mukaan todellisuus kuitenkin valkeni pääministeri Aholle ja keskeisille ministereille jo "pari päivää" maratonistunnon jälkeen hyvissä ajoin ennen EU-kansanäänestystä vuonna 1994, mutta Kuosmasen mukaan se ei onneksi koskaan joutunut julkisuuteen.

SataSeutu kertoo nyt millainen maratonistunnon neuvottelutulos oli.

Antti Kuosmanen paljastaa myös, että maatalouden lisähinnat elivät syksyllä 1994 virkamiesten illuusioina niin, että sen mukaan hallitus teki maataloustulolain.

Maatalouskomissaari Rene Steichen kertoi vahingossa 7. lokakuuta 1994 suomalaiselle toimittajalle, ettei Suomi saa maksaa lisähintoja kuin maidolle.

Kuosmanen kertoo: "Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen. Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan."

Kuosmanenhan kirjoitti myös: "Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla."

Episodi oli erityisen kova paikka Kuosmasen mukaan "maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedotustilaisuuteensa asiasta."

Suora sitaatti EU-neuvotteluihin osallistuneen avustajan kirjasta:

"Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu.
Kansanäänestyksen tulos oli ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä."

Satakunnan Kansan tuolloin julkaistun uutisen mukaan maatalousministeri Mikko Pesälä kertoi eduskunnan täysistunnossa kaksi päivää ennen kansanäänestystä, ettei lisähintojen suhteen ole epäselvyyksiä.

Kuitenkin vasta viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, perjantaina 21.10.1994 hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyi asiakirjan "EHDOTUS MAATALOUDEN KANSALLISEKSI TUEKSI SIIRTYMÄKAUDEN
AIKANA".

Kyseinen asiakirja löytyi Ulkoministeriön arkistosta, koska Kuosmasen antoi tämän jutun kirjoittajille vinkin kirjassaan: "Kansallisesta tukipaketista neuvoteltiin vielä loppuvuodesta".

Ulkoministeriön Tietopalvelusta lähetettyjen asiakirjojen mukaan sopimus kansallisesta tukipaketista ei ollutkaan valmis vielä kansanäänestyspäivänä, sunnuntaina 16.10.1994.

Muistin virkistämiseksi palautamme mieliin, mitä kansalta kysyttiin kansanäänestyksessä 16.10.1994: Pitäisikö Suomen liittyä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

Mikä olikaan neuvoteltu sopimus? Voi jopa sanoa, että kysymyksen kolme viimeistä sanaa "neuvotellun sopimuksen mukaisesti" tekevät kansanäänestyksestä vaalipetoksen!


141-artiklan neuvottelutulos

Maratonistunnon neuvottelutulos oli asiakirja, jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla. Kerromme nyt ensimmäisenä lehtenä, mitä Antti Kuosmanen kertoo tuhotussa kirjassaan sivulla 119. Suora sitaatti:

" Maratonin tulokset: Jäsenyysneuvottelujen tärkein asiakirja ei ollut pituudella pilattu: vajaat kaksi liuskaa. Tästä seurannut väistämätön ylimalkaisuus ja epämääräisyys aiheutti myöhemmin vaikeuksia.

Toisaalta: tällaisia ovat hyvin usein tulokset kovimmista neuvotteluista. Meillä oli sentään paperi. Eräillä hakijamailla maratonistunnon tärkeimmät tulokset olivat pelkästään suulliset.

Muodoltaan paperi oli luettelo muutoksista EU:n viimeisimpään, 28.2.1994 esittämään tarjouspaperiin. Muutokset olivat kaikki parannuksia Suomen kannalta."

Kuosmanen jatkaa: "Ensinnäkin EU paransi rahatarjoustaan. Alkuperäinen 725 miljoonan ECUn tarjous nousi 855 miljoonaan. Tästä tosin oli nelisensataa miljoonaa silmänlumetta. Todellistakin korvausta suorasta hintasopeutumisesta oli parannetussa tarjouksessa kuitenkin 457 miljoonaa ECUa eli noin kolme miljardia markkaa. Se oli ehkä noin neljännes välittömän hintasopeutumisen kustannuksista ja alle tavoitteen, mutta lohtua saatiin siitä, että summa oli suurempi kuin yhdelläkään muulla hakijamaalla. Sikäli kuin periaatteet lämmittivät, voitiin voittona pitää myös EU:n perääntymistä vaatimuksestaan, että hakijamaat maksavat yksin välittömän hintasopeutumisen kustannukset."

"LFA-alueeksi tuli 85 % Suomen maatalousmaasta, ja paperissa vahvistettiin, että kyse olisi vuoristo-LFA:sta." Tuonnempana (Kuosmasen kirjassa) ilmenee, että "EU yritti livetä tästä
sitoumuksesta, mutta kyllä se selvästi oli paperiin näin kirjoitettu."

"Suomen EU-jäsenyyden kohtalon kannalta tärkeimmät kolme lausetta määrittelivät pohjoisen tuen alueen ja sen, mitä voitiin tehdä mikäli pohjoinen tuki ja EY:n maatalouspolitiikan välineet yhdessä eivät riittäisi. Pohjoisen tuen alueen määrittely ei muuttunut siitä, mitä EU oli jo tarjonnut maratonistunnon alla. Se ulottuisi 62. leveyspiiriin asti ja pieneen siihen liittyvään alueeseen etelämmäksikin. Myös tuen ehdot pysyivät sen viimeisen tarjouksen mukaisina: kaikki 62. leveyspiirin yläpuolella olevat alueet luvattiin mukaan.

Seuraavaksi tulivat avainasemassa olevat kaksi lausetta.

Ensimmäisessä sanottiin "Jäljelle jääviä vakavia vaikeuksia varten harkitaan turvautumista kansalliseen suoraan tukeen."

Toisessa sanottiin: "Suomen maatalouden yhteiseen maatalouspolitiikkaan integroitumisen helpottamiseksi koko maassa saa pohjoista, kansallista ja/tai yhteisön tukea.

Kaikilla sanoilla ja välimerkeilläkin oli raskaasti ladattu merkityssisältö edellä olevissa lauseissa. Oikeastaan pitäisi tarkastella alkukielistä tekstiä, jotta vivahteet tulisivat esille.
("For the remaining serious difficulties, recourse to national direct aid will be considered. In order to facilitate the integration of Finland into the common agricultural policy, the whole of Finland will be eligible for Nordic, national and/or Community support."). "For the"
merkitsi, että kyse ei ollut teoreettista vaan määritellyistä ja siis tunnustetuista vaikeuksista (tämä nyanssi ei ole helposti käännettävissä). Ilmaisu "will be" merkitsi, että harkinta tullaan suorittamaan; valinnanvaraa ei siis ollut. Parempi olisi kannaltamme ollut sanoa "permitted"n (sallitaan) eikä "considered" (harkitaan), mutta näin pitkälle ei EU taipunut.

Toisessa lauseessa avainilmaisut olivat "integroimisen" (the integration) ja "ja/tai" (and/or). Yritimme vaihtaa "ihtegroimisen" "osallistumiseksi" (participation), mutta se ei onnistunut.

Kautta ja- ja tai-sanojen välissä oli kaikkein tärkein yksityiskohta. Tällä kieliopillisesti kyseenalaisella tempulla nimittäin kierrettiin tulkintaongelma siitä, voiko koko Suomessa soveltaa vakavien vaikeuksien  voittamiseen tarkoitettua tukea. Edellähän totesin, että EU-puolella oli syntynyt väärinkäsitys, jonka mukaan emme tavoitelleetkaan Etelä-Suomeen muuta kuin joko LFA- tai pohjoista tukea.
Kun lopulta jouduimme luopumaan tästä vaatimuksesta, olisi Etelä-Suomi ilman vakavien vaikeuksien tukea jäänyt vain EY:n maatalouspolitiikan tavanomaisten tukien varaan. Ilmaisu ja/tai salli tulkinnan, että vakavien vaikeuksien tukea voitiin maksaa koko maassa, ja siten siitä tuli viimeinen puolustuslinja, josta Etelä-Suomen maatalouden kohtalo jäi riippumaan."


Näin jälkikäteen herää kysymys: Millainen oli Suomen liittymisasiakirjan julkisuus?

Keskeinen EU-virkamies Antti Kuosmanen kirjoitti seuraavan UM:n arkistosta saamamme muistion:

"ULKOASIAINMINISTERIÖ 22.4.1994
Kauppapoliittinen osasto
Toimisto 20/MK
EU-ministeri ryhmä 25.4.1994

LIITTYMISASIAKIRJOJEN JULKISTAMINEN/TAUSTAA"

Sitaatti kohdasta 2:
"Liittymisasiakirjat EY-kielillä ovat kaikkien saatavissa EU-neuvoston lehdistötoimistossa."

ja kohdassa 3:
"Norjassa liittymisasiakirjat on annettu englanninkielisinä suurkäräjille, puolueille sekä JAA- ja EI-liikkeille. Norjankielinen versio on luovutettu suurkäräjille 19.4.1994 maininnoin, että käännös ei ole vielä lopullinen. Kummankin version tarkastaminen on käynnissä."

Kohta 4: "Suomessa englanninkielinen sopimusversio on jaettu hallituksen jäsenille ja eduskunnalle. Sopimusta ei ole annettu lehdistölle tai muille tahoille.
Sekä englanninkielinen että suomenkielinen sopimusversio ovat viranomaisten tarkastettavina. Ruotsinkielinenä sopimusversiona käytetään Ruotsin tekstiä."


Tämä Kuosmasen muistio käsiteltiin hallituksen EY-ministeriryhmän kokouksessa 25.4. 1994.

Kohta 1:
"Todettiin. että EU-liittymisasiakirjat ovat julkisia kun ne on allekirjoitettu. Ulkoministeriö voi vastedes jakaa englanninkielisiä. yhä tarkistettavana olevia asiakirjoja. Suomenkielistä sopimustekstiä jaettaan vasta kun se on virallisesti vahvistettu. Suomenkielisistä liittymisasiakirjoista kootaan kirja, jota jaetaan viranomaisille ja etujärjestöille ja myydään yksityisille kansalaisille."


Sarkistisesti voi todeta, että norjalaiset, jotka keskeyttivät maratonneuvottelunsa, saivat lukea sopimuksen omalla kielellään ja äänestivät jäsenyyttä vastaan.

Suomen kansalainen sai lukea sopimuksen vasta vuonna 1996, jolloin kirja on painettu suomeksi! Siis kaksi vuotta sopimusneuvottelujen jälkeen.

Kirja on "Asiakirjat Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin". Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 1996, ISBN 92-824-1410-8.


Kuosmanen kiittelee Erkki Liikasta, Veli Sundbäckiä, Antti Satulia, Esko Hamiloa, Eikka Kososta, Bo Göran Erikssonia, Lasse Aarniota, Niilo Jääskistä, Esa Härmälää ja Jarmo Vaittista, jotka ystävällisesti suostuivat lukemaan Kuosmasen kirjan käsikirjoituksen kokonaan tai osaksi.

"Lopuksi ansaitsevat kiitoksen myös kustantajani Kustannusosakeyhtiö Ultima Thulen omistajat puheenjohtaja Matti Vuoria ja hänen isänsä professori Pekka Vuoria, jotka uskoivat tähän hankkeeseen niin paljon, että ottivat taloudellisen riskin kirjan kustantamisesta."

Jokainen pohtikoon, miksi Kuosmanen joutui hätäisesti tuhoamaan kirjansa, kun sitä jo ehdittiin myymään muutama kappale!


Kiitos Antti Kuosmaselle, että kirjoitti kirjan, joka kertoo vaietut asiat. Kirjasta on saatavilla englanninkielinen versio, mutta ei suomenkielistä.

Satakuntalainen maa- ja metsätalousministeri on tätä taustaa vastaan voittaja, jos Suomi kykenee säilyttämään nykyiset 141-tukensa lähivuosina. Ja mikäli tuet pienenevät, ei syy ole nykyisessä
ministerissä, vaan vuosina 1993-1994 EU-neuvotteluihin osallistuneissa virkamiehissä esim. MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä ja Esko Ahon johtaman hallituksen nimeämissä poliittisissa neuvottelijoissa.

Tosiasiat olisi pitänyt kertoa kansalle jo ennen EU-kansanäänestystä."


Näin siis SataSeutu 10.9. 2003!

[jorma jaakkola]

Olen penkonut sähköpostiarkistojani.

Tämän ketjun mailit (syksy 2003 ovat  kokonaisuudessaan menneet Esa Härmälälle.
Härmälälle JK:na olevat Alkuperäiset ovat viestit ovat mailit Lauri Kontrolle  ja ministereille.


Olisi ollut parasta tunnustaa 141-huijaus jo syksyllä 2003.
Paljon peruuttamatonta on ehtinyt tapahtumaan sen jälkeen.

Totuusterveisin Jorma Jaakkola
jorma.jaakkola@pp6.inet.fi

--

Aihe:   [Fwd: VS: 141-asiaa dokumenttien valossa]          
Lähettäjä:   "Jorma Jaakkola" <jorjaa@mbnet.fi>        
Päiväys:   15.10.2003 09:16        
 Vastaanottaja:   esa.harmala@mtk.fi     

Hei!

Ensinnä suurkiitos kaikin puolin mielenkiintoisesta vastauksesi!

Miten Sinä olet seurannut minun - siis MINUN - kirjoitteluani?
Nyt olen hämmästynyt!
Nimeni on mainittu ainoastaan Uusilahti-lehden Mustaa valkoisella -palstalla 24.9.2003. Tuon palstan kirjoitti päätoimittaja Kari Naskinen.

Missä minä olen kirjoitellut?

Olen kirjoitellut tietokoneellani tekstiä keräten.
Käykö Europol netin kautta tutkimassa kovalevyni Sinun toimeksiannostasi?


Varsinaiseen asiaan. Luepa huolella.

Teemme kirjan epämääräisyyksistä, salailusta ja laittomuuksista. Minä kirjoitan maatalousosuuden. Valitettavasti siitä tulee suppea.
Kirjoittamme mm. kahdesta laittomasta eli valtion budjetin ulkopuolisesta rahastosta, joista toinen elikä LSO:n pelastaminen liittyy nimenomaan Sinun toimintaasi.

Kirja julkistetaan kolmen viikon päästä. Sen jälkeen ryhdytään toimiin oikeuden peräämiseksi.

En mene metsään, kuten kirjoitit.
Minulla on kaikki EY/EU-ministerikokouspöytäkirjat liitteineen maatalouden neuvottelutavoitteiden (siirtymäkausi 12 vuotta!) muistiosta (18.1.1993) alkaen.
Lisäksi minulla on kaikki MMM:n EU-maatalousjaoston pöytäkirjat kokouksista, joissa toimit puheenjohtajana.

Pöytäkirjasta, josta eilen  kerroin, käy ilmi, mikä oli siirtymäkauden tavoite. Siis SIIRTYMÄKAUDEN. Pöytäkirjassa oli esillä Suomen neuvotteluposition valmistelu.
 
Valmistelujaoston kokouspöytäkirjasta 10/93 18.8.1993 käy ilmi:

"Puheenjohtaja kertasi positioiden valmisteluaikataulun, joka on hyvin kireä. Positioiden tulisi olla komissiossa aivan syyskuun alussa, koska komission on joka tapauksessa tarkoitus valmistella käytännössä kaikkia maita koskevat vastapositionsa syyskuun aikana."

Noin kerroit asian kokousväelle ja nykyinen MTK:n toiminnanjohtaja Paavo Mäkinen kirjoitti sihteerinä muistiin pöytäkirjan 1 §:ksi.
Siirtymäkauden positio on § 4. On merkillistä, että toimitte siirtymäajan tuessa ACAn pohjalta, vaikka EY:ssä oli jo 1.1.1993 alkaen siirrytty ACA:sta CAP-järjestelmään!!!!
Tämäkin on Sinun kannaltasi anteeksiantamaton MOKA!!!

Piditte seuraavana päivänä kokouksen, jota eilen siteerasin.



VVM:n Kansantalousosastolla (Sari Salmi, Heikki Sourama) oli tehty 3.8.1993 paperi:

"MAATALOUS, ELINTARVIKETEOLLISUUS JA EY:N JÄSENYYS
Analyysi kansantaloudellisista vaikutuksista
I Siirtymäkausi viisi vuotta"

Tuo paperi on mielenkiintoista luettavaa!



Kirjoitit vastauksessasi: "Sen kuitenkin toteaisin - ettet mene vielä pitemmälle metsään - että marraskuussa 1993 (pöytäkirja) Suomen tavoitteena oli saada pohjoinen tuki."

- Voi, voi Esa hyvä!   Marraskuussa komission lausunto Suomen tavoitteista kulki Suomen kannalta TYLYnä vanhoissa EY-jäsenmaissa.
Kuosmanen kertoo, että periaatteessa meillä ei pitänyt olla tietoa asiasta. Mutta tietenkin tiesimme asiasta.

Kirjoitit:
"Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä pysyvä järjestelmä on (olisi) parempi kuin mikään siirtymäkauden järjestelmä."

Tietenkin, mutta Sinä itse olit maratonratkaisun aikana mukana suljetun oven sisäpuolella. Olit tekemässä sopimusta, jonka molemmat osapuolet saivat ymmärtää haluamallaan tavalla.
Kun hälyttävä viesti tuli Suomeen, se hermostutti, mutta ei onneksi joutunut julkisuuteen!
Kenen onneksi? Ei ainakaan viljelijöiden, joiden edusmiehenä pukkina kaalimaalla nyt toimit!

Kuosmasen kertoo, että maratonsopimuksessa oli jokaisella sanalla, vieläpä välimerkeillä, raskas latinki. Etelä-Suomen tuki jäi riippumaan ja- ja tai-sanojen väliin kirjoitetulla kieliopillisesti
kyseenalaisella "/" -viivalla!

Sinä itse kirjoitit kylmä hiki otsalla poliittisen sopimuksen 141-artiklan muotoon lakitekstiksi!
Sana YHDENTYMINEN on rankka sana, joka vesittää pysyvän tai pitkäaikaisen tuen. OSALLISTUMINEN-samaa ei EU hyväksynyt! Se olisi tehnyt sopimuksesta pitkäaikaisemman vaikutelman.



LSO pelastettiin laittomalla rahastolla, johon tuli 100 prosenttinen EU-raha. Sinä olit mukana työryhmässä. Et voi kiemurrella mihinkään.

Sananlasku sanoo:
Valheella on lyhyet jäljet. Niin on tässäkin tapauksessa.

Loppuvuoden 1994 asioista Sinua ei voi syyttää.

Terveisin Jorma Jaakkola, Kokemäki




-------- Alkuperäinen viesti --------
Otsikko: VS: 141-asiaa dokumenttien valossa
Lähettäjä: =?ISO-8859-1?Q?H=E4rm=E4l=E4_Esa?= <Esa.Harmala@mtk.fi>
Päiväys: ke 15. lokakuuta 2003 7:47
Vastaanottaja: "'Jorma Jaakkola'" <jorjaa@mbnet.fi>

Olen luonnollisesti seurannut tätä kirjoitteluasi jo pitkään. Onnea vaan hankkeelle!
Sen kuitenkin toteaisin - ettet mene vielä pitemmälle metsään – että marraskuussa 1993 (pöytäkirja) Suomen tavoitteena oli saada pohjoinen tuki  KOKO MAAHAN. Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä pysyvä järjestelmä on  (olisi) parempi kuin mikään siirtymäkauden järjestelmä.

Kahteen LSO-kysymykseesi vastaus on tietysti ei.

Toivottavasti joskus käytät ebergiaasi myös johonkin maatalouspolitiikkaa  eteenenpäin vievään!

Terveisin
Esa Härmälä

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Jorma Jaakkola [mailto:jorjaa@mbnet.fi]
Lähetetty: 14. lokakuuta 2003 15:56
Vastaanottaja: esa.harmala@mtk.fi
Aihe: 141-asiaa dokumenttien valossa



Hyvä MTK:n puheenjohtaja Härmälä!

Lähestyn Sinua, koska minusta on korrektia kertoa asioista etukäteen.

Toivottavasti jaksat lukea kirjoitukseni loppuun.
Toivon sitä.


Olen kirjoittamassa osaa eräästä kirjasta, jossa paljastuu vaiettuja asioita.
Oma osuuteni koskee asiakirjoja liittyen Suomen liittymisneuvottelujen maatalousneuvotteluihin. Nämä paljastuivat minulle Antti Kuosmasen tuhotun kirjan vuoksi. Asiasta kertoi A-studio perjantaina.

Olin ennen A-studion ohjelman tekemistä yhteydessä Heikki Haavistoon.
Hän pyysi minua lähettämään 141:n yksityiskohdista kertovan SataSeutu-lehden. Lehdestä tuonnempana.


Varsinaiseen asiaan.

Olen kirjoittamassa 141-taustoja.

Olen löytänyt MMM:n EU-Maatalousjaoston pöytäkirjasta mielenkiintoisen kohdan, joka vie Sinut ikävää valoon. Kyseessä on pöytäkirja:

Maa- ja metsätalousministeriön EY-maatalousjaoston kokous 11/93 18.8.1993
Läsnä: Härmälä (pj), Satuli, Sundbäck, Kuosmanen, Pekkala, Valtonen, Kekkonen, Kärkkäinen (MMM), Taskula, Vesanto, Lastikka, Laine, Hyvönen, Boldt, Mäkinen (siht).

Mielenkiintoista pöytäkirjassa on mm pj Härmälän kommentti: "Härmälä totesi, että pohjoisen tukimallin avulla siirtymäjärjestelyistä voidaan saada hyvinkin etupainotteinen, jolloin siirtymäajan tarve voi jäädä lyhyeksi."

Tässä on hyvä lähtökohta Etelä-Suomen 141:n pysyvyydelle!


Toinen kannaltasi ikävä paperi on:

" VALTIOVARAINMINISTERIÖ " VALTIOVARAINMINISTERIÖ

MAATALOUDEN EU-SOPEUTUS

Verotus- ja budjettikysymykset
Työryhmämuisto 8.4.1994"


Kyseisessä muistiossa oli kohdassa "ongelmat" LSOn pelastaminen valtion budjetin ulkopuolisen rahaston avulla. Rahastolla oli lainananto-oikeus.
Valtion budjetin ulkopuoliset rahastot ovat laittomia.

Olen selvittänyt asiaa. Rahat tulivat finassitavaratalo Sammon kautta.

Tämäkö oli Suomen siirtymäkauden tuki?
Oliko se hinta Suomen maatalouden myymisestä?

Muistutan, että kyseiseen työryhmään kuuluivat ylij Lasse Arvela, (pj), VVM:stä, jäsenet kp Reino Uronen, varalla Heimo Hanhilahti MMM:stä, kn Esa Härmälä UM:stä ja aop Erkki Virtanen VVM:stä.


Isännät, joille olen kertonut asioista ovat käärmeissään ja uhkaavat erota MTK:n jäsenyydestä. Miksikö?


A-studio kysyi, onko vainovalkeiden kohde väärä.

Lahtelainen Uusilahti-lehti kertoi hämäristä 141-neuvotteluista 24.9.2003.


Saat itse vetää johtopäätökset toimistasi.

Jos olisin tehnyt vastaavat jutut, jättäisin MTK:n puheenjohtajan tehtävästä välittömästi eronpyynnön.


Jälkikirjoituksena olevissa s-posteissa (Kontrolle ja ministereille) lisää tietoa.

Ystävällisin terveisin
Jorma Jaakkola, Kokemäki