Härmälän neuvottelutavoitteet

[Jorma Jaakkola]

Nyt kun Esa Härmälä pyrkii EU-parlamenttiin, on syytä tietää, mitä Härmälä suunnitteli maatalouden neuvottelutavoitteiksi.

Kenen valtuuttamana Härmälä toimi, jo ennenkuin presidentti Koivisto oli edes nimittänyt neuvotteluvaltuuskuntaa?

[jorma jaakkola]

´

Esa Härmälän EY-Maatalousneuvottelu-tavoitemuistio 10.1.1993

Tässä muistiossa on merkittävää tukijaksot:

-siirtymäkausi koostuu kahdesta vaiheesta

1. jakso:
-ensimmäisen seitsemän vuotta kestävän jakson aikana harmonisoidaan Suomen hintataso asteittain EY:n hintatasoon

-em seitsemän vuoden aikana maataloustuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden vienti- ja tuontikaupassa hintaerot tasataan rajalla nk liittymistasausmaksuilla, jotka maksetaan EY:n kassasta ja kassaan

2. jakso:
- seitsemän vuoden jatkeeksi tulee viiden vuoden ajanjakso, jolloin Suomi voi edelleen edistää maatalouden sopeutumista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöistä poikkeavilla tukitoimilla
Kommentit:

Huomatkaa:

Suomi voi edistää maatalouden sopeutumista.

Kyse oli siis maatalouden sopeuttamisesta, vieläpä EY-säännöistä poikkeavilla toimilla

1. Kommentit jaksosta 2:

Härmälä ei huomannut, että koko EY oli juuri (1.1.1993) poistunut tuosta nk. liittymistasausmaksu- eli ACA-järjestelmästä!

ACA oli alunperin tehty vanhempia jäsenmaita varten.
EY:hyn myöhemmin liittyneet maat Espanja, Portugali ja yhdentyneeseen Saksaan liittynyt Itä-Saksa joutui ACA:n päättyessä (kesken ACA-jaksonsa) 1.1.1993 tuottajahintojen äkkirysäykseen.

Härmälän muistiossa oli kyse ajatuksesta, että Suomen maataloustuotteiden hintoja alennettaisiin asteittain 7 ensimmäisen vuoden aikana.

EY:n pyrkimys ACA:n poistumiseen tuli esille Matti Hannulan käyttämässä puheenvuorossa UM:n INTERGRAATIOTOIMIKUNNAN EY-MAATALOUS,
Valmistelujaoston kokouksessa 7.1.1993.

Marraskuussa 1993 komissio ilmoitti tylysti Suomen neuvotteluvaatimuksiin, että se ei tule suostumaan tuottajahintojen asteittaiseen alentamiseen.

Viimeinen yritys ACA-väännöstä tehtiin vielä maratonistunnossa!
Erään tiedon mukaan se oli hallituksen antama sopimusehto!

Kommentit jaksosta 2:

Komissio ilmoitti myös, ettei se tule hyväksymään, että koko Suomessa maksettaisiin pohjoista tukea.

Mitä tuolta Härmälän neuvottelutavoitemuistion pohjalta oli saavutettavissa?!

Härmälän muistio kokonaisuudessaan:

EH 10.1.1993                                    luottamuksellinen

SUOMEN MAATALOUSNEUVOTTELUTAVOITTEET ( luonnos 2)

1.Maanteeteellisistä ja ilmastollisista syistä johtuvien erojen tasoittaminen

-luodaan pohjoisille maatalousalueille tarkoitettu yhteisen rahoituksen piirissä oleva uusi tukimuoto. Tämän pohjalta Suomi saa koko peltoalalleen sen viljelyn turvaavaa pinta-alaperusteista tukea. Lisäksi tämän tukimuodon puitteissa Suomi saa säilyttää maatalouden nykyisen hintapoliittisen tuen, jota painotetaan erityisesti kotieläintalouden tueksi ja kehitetään muodoiltaan yhteensopivaksi EY-järjestelmien kanssa

-uuden tukimuodon rajaksi pyritään saamaan kasvukauden pituus ( 190 vuorokautta). Suomi jaetaan tukien suhteen 3 - 4 vyöhykkeeseen

-vaihtoehtoisesti pohjoisen maatalouden vaatima tukitarve pitää voida toteuttaa kehittämällä EY:n nykyisiä vähemmän suotuisien maatalousalueiden (less favoured areas) tukijärjestelmiä. Tässä tapauksessa koko Suomi on rinnastettava vuoristoalueisiin

-suurin osa Suomesta tulee 5b. tukivyöhykkeen piiriin (tavoite yhteensovitetaan aluepoliittisten neuvottelutavoitteiden kanssa)

-Suomi saa oikeuden maksaa kansallista kuljetustukea maataloustuotteille, jotka kerätään ensimmäisen asteen jalostuspisteeseen yli tietyn kilometrimäärän ylittävältä etäisyydeltä

-Suomi saa oikeuden käyttää sellaisia kansallisia varastointitukijärjestelyjä, joita tarvitaan lyhyestä sadonkorjuu- ja jalostussesongista johtuen ( esim. teollisuusvihannekset, perunatärkkelys)

-Suomi saa säilyttää nykyiset satovahinkojärjestelmänsä ( maataloustulolain poistuessa joudutaan rahoitusjärjestelmä kuitenkin uusimaan)

-turvataan oikeus huoltovarmuuden säilyttämisen vaatimiin varastointi- ym järjestelyihin

2. Siirtymäkausi markkinajärjestelmissä

-siirtymäkausi koostuu kahdesta vaiheesta

-ensimmäisen seitsemän vuotta kestävän jakson aikana harmonisoidaan Suomen hintataso asteittain EY:n hintatasoon
( tuotekohtaisesti voidaan soveltaa myös seitsemästä vuodesta poikkeavaa ajanjaksoa - tämä koskisi lähinnä tuoretuotteita, sillä käytännön syistä tulisi elintarviketeollisuuden raaka-aineinaan käyttämillä tuotteilla olla kaikilla sama siirtymäkausi)

-em seitsemän vuoden aikana maataloustuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden vienti- ja tuontikaupassa hintaerot tasataan rajalla nk liittymistasausmaksuilla, jotka maksetaan EY:n kassasta ja kassaan

- seitsemän vuoden jatkeeksi tulee viiden vuoden ajanjakso, jolloin Suomi voi edelleen edistää maatalouden sopeutumista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöistä poikkeavilla tukitoimilla

-kansallisen maataloustuen kehitys koko siirtymäkautena synkronisoidaan ero pohjoisille alueille maksettavan tuen kehityksen kanssa

-alkutuotevähennyksenä annettava elintarvikkeiden tuki muutetaan siirtymäkauden aikana ( tai jo ennen sitä) tuottajien suoraksi tueksi

-siirtymäkauden aikana Suomella on oikeus rajoittaa lisätyillä tuontimaksuilla jonkin tuotteen tuontia, jos sen voimakas kasvu on aiheuttanut markkinahäiriöitä ( vähimmäisedellytys rajoitustoimille on tuonnin kasvu yli 10% vuodessa) - määrällisiä rajoituksia ei Suomen ja muun EY:n välisessä maatalouskaupassa sovelleta

-maataloustuotteiden vientituki kolmansiin maihin maksetaan heti jäsenyyden alusta EY:n kassasta

-EY:öön vapaasti tuotavien rehusubstituuttien tuontisuoja harmonisoidaan rehuviljan tuontikohtelun ja sen muuttumisen kanssa

-osallistutaan asteittain EY:n kehitysmaille antamien tuontipreferenssien käyttöön tavalla, joka ei haittaa maatalouden sopeutwnista

3. Tuotekohtaiset tavoitteet

3.1. Maito

-pyritään saamaan maitokiintiöksi 2900 miljoonaa litraa, mikä vastaa Suomen nykyistä kiintiömäärää, bonussopimuksiin sisältyviä kiintiöitä ja suoramyyntiä (nykyistä tuotantoa suurempaa vaatimusta perustellaan maidon suhteellisella kilpailukyvyllä Suomessa EY:n jäsenenä)

-kiintiöjärjestelmän hallinnointi toteutetaan ok Tanskan mallin mukaisesti ( keskitetty järjestelmä)

-maksetaan alueellisesti porrastettua lehrnäkohtaista tukea pohjoisen maatalouden tukimuodon mukaisesti

-varataan mahdollisuus antaa siirtymäkauden aikana maidontuottajille muuta sopeutustukea

3.2. Naudanliha

-EY:n nykyiset naudanlihan tuotannon emolehmä- ja tuotantopalkkiot maksetaan Suomessa täysimääräisesti ja lisäksi annetaan alueellisesti porrastettua eläinkohtaista tukea pohjoisen tukimallin pohjalta

-EY:n käyttämien perusvuosien 1990 -92 emolehmien ja sonnien määrien sijasta tukeen oikeuttavien emolehmien määräksi neuvotellaan y kpl ja sonnien määräksi x kpl

-toteutetaan Suomen olosuhteet huomioon ottava tekninen tarkistus emolehmä- ja tuotantopalkkioissa käytettävään nautayksikkö/karkearehuhehtaari käsitteeseen

3.3. Sianliha

-maksetaan alueellisesti porrastettua eläinkohtaista tukea pohjoisen mallin pohjalta

-sikaruton osalta pyritään jatkossakin soveltamaan kansallisia määräyksiä

3.4. Siipikarja

-maksetaan alueellisesti porrastettua eläinkohtaista tukea pohjoisen mallin pohjalta

3.5. Vilja

-tavoitteena (kohta 1) oleva pinta-alaperusteinen tuki asetetaan tasolle, joka turvaa viljan viljelyn jatkumisen Suomessa

-mikäli todetaan, että EY:n markkinahinnat viljalla kehittyvät tasalle, joka ei kata muuttuvia kustannuksia suomalaisissa tuotanto-olosuhteissa, varataan mahdollisuus ylimääräisen hintatuen käyttöön

-interventio-ostojen laatu- ym vaatimuksiin joustavuutta Suomen luonnonoloista johtuen

-kaura interventiotuotteeksi ja vientituen tarjousmenettelyn piiriin pohjoisilla tuotantoalueilla

-EY:n maksaman hehtaarituen sekä kesannointikorvauksen normisadoksi pyritään saamaan EY:n keskisato

-EY:n hehtaarituen perusalaksi lasketaan nykyinen viljelyala 1,1 m ha lisättynä kesantoalalla 0,4 m ha sekä vähentämissopimusten ja luopumiseläkesopimusten alainen 0,2 m ha, joka lain mukaan voidaan ottaa uudelleen tuotantoon, eli yhteensä 1,7 m ha

3.6. Erikoiskasvit

3.5.1. Tärkkelys

-ohra tärkkelyksen raaka-aineena otetaan EY:n tukijärjestelmän piiriin maissista johdetulla saantokertoimella

-perunatärkkelyksen valmistamiseen käytettäville perunoille Suomi saa maksaa ...??

3.5.2. Öljykasvit

-tavoitteena nykyisen viljelyalan säilyttäminen ( elintarvikekäyttö)

-tukimuotona yleinen pinta-alaperusteinen tuki - EY:n maksama tuki sen keskisadon pohjalta

3.6.3. Sokerijuurikas

-Suomi saa makeuttajakiintiön, joka mahdollistaa koko olemassaolevan jalostuskapasiteetin käytön

-Suomi saa oikeuden ( vastaavasti kuin Italia ja Espanja) maksaa ylimääräistä kansallista tukea sokerijuurikkaille

3.7. Peruna (tärkkelysperuna kts. 3.6.1.)

-tavoitteena nykyisen viljelyalan säilyttäminen

-EY on luomassa perunamarkkinaorganosaatiota, jolla pyritään vahvistamaan tuottajien asemaa tukemalla heidän markkinointiorganisaatioitaan. Suomessa ryhdytään valmistelemaan vastaavaa lainsäädäntöä

-Suomi saa antaa teollisuusperunan varastoinnille teollisuuden lyhen käynti kauden vuoksi tarvittavaa tukea (?)

3.8. Siementuotanto

-koska kasvintuotanto Suomessa perustuu pohjoisiin olosuhteisiin jalostetuille ja tänne sopeutuneille lajikkeille, joita ei ole muualta saatavissa, turvataan siemenhuolto erityisjärjestelyin

-nurmikasvien siementuotannolle Suomi saa oikeuden maksaa kansallista hinta- tai pinta-alaperusteista tukea

-Suomi saa oikeuden tuettuun sopimus tuotantoon pohjoisessa menestyvistä viljalajikkeista 200 miljoonan kg edestä vuodessa

-ETA-sopimuksessa vuoden 1996 loppuun asti Suomelle annettu poikkeus EY:n siemendirektiivistä pyritään muuttamaan pysyväksi

-hukkakauran torjunnan vaatiman poikkeusmenettelyn jatko turvataan

3.9. Lammas- ja vuohitalous

-tukeen oikeutettujen uuhien määräksi lasketaan 100 000 kappaletta

-LFA tuki käyttöön Suomessa

-kansallinen villantuotannon tuki sallitaan

-ETA:n sallimaa poikkeusta lampaiden ja vuohi en tuonnin rajoittamisessa jatketaan

3.10. Puutarhatuotteet

-puutarhatuotteisiin sovelletaan vastaavia siirtymäkausijärjestelyjä kuin muihinkin maataloustuotteisiin

-EY:n viitehintajärjestelmää täydennetään ottamaan huomioon Suomen kannalta merkittäviä tuotteita

-EY:n tuotantotukijärjestelmää täydennetään Suomen kannalta merkittävillä tuotteilla

-Suomi saa maksaa kansallista tukea herukalle

-luonnonhaitoista aiheutuvien lisäkustannusten tasaamiseksi Suomi saa antaa kasvihuoneviljelylle pinta-alaperusteista tukea ja alentaa niiden käyttämän energian hintaa

-avomaan viljelylle maksetaan yleinen pinta-alaperusteinen tuki ja lisäksi erikseen määritellyille tuotteille varastointi tukea

4. Rakenne- ja rahoituspolitiikka

-turvataan maatilatalouden kehittämisrahaston toiminta

-turvataan mahdollisuus hoitaa maatilojen ja puutarhayritysten pääomatarpeita yleisistä EY-säännöistä poiketen seuraavasti
( osittain riittää, että poikkeusmahdollisuus on rajattu siirtymäkauteen) :

-voidaan tukea myös tuotantoa lisääviä hankkeita kotieläintaloudessa ja ylittää tukien nykyiset enimmäismäärät (tuotantorakennusinvestoinnit)

-voidaan tukea maatilan hankintaa, laajentamista ja sukupolvenvaihdosta

-voidaan hoitaa ylivelkaantuneiden maatilojen rahoitusongelmat erityisjärjestelyin

-siirtymäkauden aikana EY tukee maatalouden rakenteen kehittämistä Suomessa erityispanoksella

-selvitetään, joudutaanko maatilojen asuinrakennusten investointitukijärjestelmää muuttamaan

-ympäristötuen kriteereitä kehitetään Suomen olosuhteet huomioon ottavaksi

5. Muut tavoitteet

-turvataan erityissopimuksiin perustuva maatalousvienti kolmansiin maihin ( USA:n juustokiintiö)

-turvataan kansallisen MYEL-, varhaiseläke- ja maatalouslomitusjärjestelmän toiminta

-turvataan Suomelle oikeudenmukainen kohtelu EY:n maatalousvaluuttajärjestelmässä

-metsitys.

[jorma jaakkola]

-

Virkamieskokouksen sihteeri Paavo Mäkinen muutti 18.1.1993  edellä olevan tavoitemuistion (30.12.1992)  salaisesta luottamukselliseksi.

[jorma jaakkola]

  EY-maatalousneuvottelujen lähtökohdat;
 
Esa Härmälän tekemät Suomen  EY-maatalousneuvottelutavoitteet 30.12.1992 löytyivät Ulkoministeriön arkistosta:

EH 30.12.1992                                                         SALAINEN
                                                                          Luottamuksellinen
                                                                              18.1.1993   PM
                           

SUOMEN MAATALOUSNEUVOTTELUTAVOITTEET   ( luonnos 1)

1. Maantieteellisistä ja ilmastollisista syistä johtuvien erojen tasoittaminen

-koko Suomi rinnastetaan EY:n nykyisiin vuoristoalueisiin ja tulee siten maatalouden epäedullisuustuen piiriin ( less favored area)

-suurin osa Suomesta tulee 5b. tukivyöhykkeen piiriin ( tavoite yhteensovitetaan aluepoliittisten neuvottelutavoitteiden kanssa)

-edellisiä kehittämällä luodaan pohjoisille maatalousalueille tarkoitettu yhteisen rahoituksen piirissä oleva uusi tukimuoto, jonka pohjalta Suomi saa koko peltoalalleen sen viljelyn turvaavaa pinta-alaperusteista tukea. Säilytetään maatalouden nykyinen hintapoliittinen tuki painottaen sitä erityisesti kotieläintalouden tueksi ja kehittäen sitä muodoltaan EY-järjestelmien kanssa yhteensopivaksi. Tukien suhteen Suomi jaetaan kolmeen vyöhykkeeseen. Keskeiseksi kriteeriksi tuen käytölle pyritään saamaan kasvukauden pituus

-Suomi saa oikeuden maksaa kansallista kuljetustukea maataloustuotteille, jotka kerätään ensimmäisen asteen jalostuspisteeseen yli tietyn kilometrimäärän ylittävältä etäisyydeltä

-Suomi saa oikeuden käyttää sellaisia kansallisia varastointitukijärjestelyjä, joita tarvitaan lyhyestä sadonkorjuu- ja jalostussesongista johtuen ( esim. teollisuusvihannekset, perunatärkkelys)

-Suomi saa säilyttää nykyisen satovahinkojärjestelmänsä

- turvataan oikeus huoltovarmuuden säilyttämisen vaatimiin varastointi- ym järjestelyihin

2. Siirtymäkausi markkinajärjestelmissä

-siirtymäkausi koostuu kahdesta vaiheesta

-ensimmäisen x vuotta kestävän jakson aikana harmonisoidaan
Suomen hintataso asteittain EY:n hintatasoon   (tuotekohtaisesti voidaan myös soveltaa x vuotta lyhyempää ajanjaksoa)

-ero x vuoden aikana maataloustuotteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden vienti- ja tuontikaupassa hintaerot tasataan rajalla nk liittymistasausmaksuilla

- x vuoden jatkeeksi tulee y vuoden ajanjakso, jolloin Suomi voi edelleen edistää maatalouden sopeutumista ja kilpailukykyä EY:n yleisistä säännöistä poikkeavilla tukitoimilla

-kansallisen maataloustuen kehitys koko siirtymäkautena synkronisoidaan em pohjoisille alueille maksettavan tuen kehityksen kanssa

-alkutuotevänennyksenä annettava elintarvikkeiden tuki muutetaan siirtymäkauden aikana ( tai jo ennen sitä) tuottajien suoraksi tueksi

-maatalouden arvonlisäverojärjestelmä toteuteaan saksalaisen mallin mukaisesti

-siirtymäkauden aikana Suomella on oikeus rajoittaa jonkin tuotteen/ tuoteryhmän maahantuontia, mikäli se kasvaa yli 10 prosenttia vuodessa

-EY:öön vapaasti tuotavien rehusubstituuttien tuontisuoja harmonisoidaan rehuviljan tuontikohtelun ja sen muuttumisen kanssa

-osallistutaan asteittain EY:n kehitysmaille antamien tuontipreferenssien käyttöön tavalla, joka ei haittaa maatalouden sopeutumista

3. Tuotekohtaiset tavoitteet

3.1. Maito

-pyritään saamaan maitokiintiöksi 2900 miljoonaa litraa, mikä vastaa Suomen nykyistä kiintiömäärää, bonussopimuksiin sisältyviä kiintiöitä ja suoramyyntiä

-kiintiöjärjestelmän hallinnointi toteuteaan nk.Tanskan mallin mukaisesti ( keskitetty järjestelmä)

-otetaan käyttöön lehmäkohtainen tuki

-varataan mahdollisuus antaa siirtymäkauden aikana maidontuottajille muuta sopeutustukea

3.2. Naudanliha

-naudanlihan tuotannon emolehmä- ja tuotantopalkkiot maksetaan Suomessa täysimääräisesti - Pohjois- ja Itä-Suomessa maksetaan lisäksi eläinkohtaista ylimääräistä tukea

-EY:n käyttämien perusvuosien 1990 -92 emolehmämäärän ( x kpl ) sijasta tukeen oikeuttavien emolehmien määräksi neuvotellaan y kpl

-toteutetaan Suomen olosuhteet huomioon ottava tekninen tarkistus emolehmä- ja tuotantopalkkioissa käytettävään nautayksikkö/karkearehuhehtaari käsitteeseen

3.3. Sianliha

-otetaan käyttöön eläinkohtainen tuki

-sikaruton osalta pyritään jatkossakin soveltamaan kansallisia määräyksiä

3.4. Siipikarja

-eläinkohtainen tuki

3.5. Vilja

-tavoitteena (kohta 1) oleva pinta-alaperusteinen tuki asetetaan tasolle, joka turvaa viljan viljelyn jatkumisen Suomessa

-mikäli todetaan, että EY:n markkinahintataso viljalla kehittyy suuntaan, joka ei kata muuttuvia tuotantokustannuksia suomalaisissa tuotanto-olosuhteissa, varataan mahdollisuus ylimääräisen hinta tuen käyttöön

-interventio-ostojen laatu- ym vaatimuksiin joustavuutta Suomen luonnonoloista johtuen

-kaura interventiotuotteeksi ja vientituen tarjousmenettelyn piiriin pohjoisilla tuotantoalueilla

-EY:n hehtaari tuen sekä kesannointikorvauksen normisadoksi EY:n keskisato

-EY:n hehtaarituen perusalaksi lasketaan nykyinen viljelyala 1,1 m ha lisättynä kesantoalalla 0,4 m ha sekä vähentämissopimusten ja luopumiseläkesopimusten alainen 0,2 m ha, joka lain mukaan voidaan ottaa uudelleen tuotantoon, eli yhteensä 1,7 m ha

-vehnäntuotantoala LFA:n piiriin

3.6. Erikoiskasvit

3.6.1. Tärkkelys

-ohra tärkkelyksen raaka-aineena otetaan EY:n tukijärjestelmän piiriin

3.6.2. Öljykasvit

-tavoitteena nykyisen viljelyalan säilyttäminen ( elintarvikekäyttö)

-tukimuotona yleinen pinta-alaperusteinen tuki

3.6.3. Sokerijuurikas

-Suomi saa sokerikiintiön, joka mahdollistaa koko olemassaolevan jalostuskapasiteetin käytön

-Suomi saa oikeuden ( vastaavasti kuin Italia ja Espanja) maksaa ylimääräistä kansallista tukea sokerijuurikkaille

3.7. Peruna (tärkkelysperuna kts. 3.6.1.)

-EY on luomassa yhtenäistä perunapolitiikkaa, joten tavoitteet saattavat neuvotelujen aikana muuttua

-Suomi saa antaa teollisuusperunan varastoinnille teollisuuden lyhyen käyntikauden vuoksi tarvittavaa tukea

3.8. Siementuotanto

-koska pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneita siemenkantoja ei ole muualta saatavissa, turvataan siemenhuolto erityisjärjestelyin

-nurmikasvien siemenille Suomi saa oikeuden maksaa kansallista hinta- tai pinta-alaperusteista tukea

-Suomi saa oikeuden tuettuun sopimustuotantoon pohjoisessa menestyvistä viljalajikkeista 200 miljoonan kg edestä vuodessa

-ETA-sopimuksessa vuoden 1996 loppuun asti Suomelle annettu poikkeus EY:n siemendirektiivistä pyritään muuttamaan pysyväksi

-hukkakauran torjunnan vaatiman poikeusmenettelyn jatko turvataan

3.9. Lammas- ja vuohitalous

-tukeen oikeutettujen uuhien määräksi lasketaan 100 000 kappaletta

-LFA tuki käyttöön Suomessa

-kymmenen uuhen alarajaa lasketaan Suomessa

-kansallinen villantuotannon tuki sallitaan

-ETA:n sallimaa poikkeusta lampaiden ja vuohien tuonnin rajoittamisessa jatketaan

3.10. Puutarhatuotteet

-puutarhatuotteisiin sovelletaan vastaavia siirtymäkausijärjestelyjä kuin muihinkin maataloustuotteisiin

-EY:n viitehintajärjestelmää täydennetään ottamaan huomioon Suomen kannalta merkittäviä tuotteita

-EY:n tuotantotukijärjestelmää täydennetään Suomen kannalta merkittävillä tuotteilla

-Suomi saa maksaa kansallista tukea herukalle

-luonnonhaitoista aiheutuvien lisäkustannusten tasaamiseksi Suomi saa antaa kasvihuoneviljelylle yleistä pinta-alaperusteista tukea ja alentaa niiden käyttämän energian hintaa

-avomaan viljelylle maksetaan yleinen pinta-alaperusteinen tuki ja lisäksi erikseen määritellyille tuotteille varastointitukea

4. Rakenne- ja rahoituspolitiikka

-turvataan maatilatalouden kehittämisrahaston toiminta

-turvataan mahdollisuus hoitaa maatilojen pääomatarpeita yleisistä EY-säännöistä poiketen seuraavasti( osittain riittää, että poikkeusmahdollisuus on rajattu siirtymäkauteen):

-voidaan tukea myös tuotantoa lisääviä hankkeita kotieläintaloudessa ja ylittää tukien nykyiset enimmäismäärät (tuotantorakennusinvestoinnit)

-voidaan tukea maatilan hankintaa, laajentamista ja sukupolvenvaihdosta

-voidaan hoitaa ylivelkaantuneiden maatilojen rahoitusongelmat erityisjärjestelyin

-siirtymäkauden aikana EY tukee maatalouden rakenteen kehittämistä Suomessa erityispanoksella

-selvitetään, joudutaanko maatilojen asuinrakennusten investointitukijärjestestelmää muuttamaan

-ympäristötuen kriteereitä kehitetään Suomen olosuhteet huomioon ottavaksi

5. Muut tavoitteet

-maataloustuotteiden vienti tuki kolmansiin maihin maksetaan heti jäsenyyden alusta lähtien EY:n varoista

-liittymistasausmaksut siirtymäkauden aikana maksetaan EY:n kassaan ja kassasta

-Suomen ja EY:n välisessä kaupassa ei siirtymäkauden aikana sovelleta muita määrällisiä rajoituksia kuin Suomen edellä
( kohta 2) mainittua oikeutta rajoittaa jonkin tuotteen tuontia, jos se kasvaa yli 10% vuodessa

-turvataan erityissopimuksiin perustuva maatalousvienti kolmansiin maihin ( USA:n juustokiintiö)

-turvataan kansallisen MYEL-, varhaiseläke- ja maatalouslomitusjärjestelmän toiminta

-turvataan Suomelle oikeudenmukainen kohtelu EY:n maatalousvaluuttajärjestelmässä