Suomen kielletty historia

[Kalevi Kannus]

EU-Suomessa on syytä jo purkaa salaamisen, peittelyn ja valehtelun jatkumo. Toistaiseksi ei olla kyetty  palauttamaan sotaan syyllistettyjen ja asekätkijöiden kunniaa ja mainetta aidoilla oikeuden päätöksillä; muut maailmansotien valtiot ovat rehabilitoineet kansalaisiaan. Meillä valtamedia seisoo tumput suorina.

Kaiken taustalla on jollain tavoin aistittavissa edelleenkin suuri vaikeneminen, pakkohiljaisuus. Moni nuorempi tai Suomen historiasta kiinnostumaton myös ajattelee, että eikö olisi jo aika jättää menneet. Näin pitkä aika sitten sattuneista tapahtumista on turhaa enää yrittää kaivaa esiin uutta. Onko todellakin näin?

EU-Suomessa suojelupolisi varjelee vakoilijoita (Tiitisen lista).  Mitä kansakunta voi  odottaa tällaiselta hallintokultturilta..  muuta kuin itkua ja hammastenkiristystä.

Onko EU-Suomi jo urkinta- ja ilmiantoyhteiskunta?

KHI Forumin ensimmäinen tapahtuma ja se aihe on ilmeisesti herättänyt jonkun “suojelutahon” kiinnostusta koska tilaisuuteen  osallistui henkilö joka ..
- ehkä nauhotti tapahtuman loppuun asti, ainakin sen näköisesti tarkisteli aika ajoin laukkuaan kuin olisi tarkistanut, että nauhotus toimii.
- Ei esittäytynyt (toimittajien tapaan) kenellekään, eikä puhunut mitään kenenkään kanssa.
- Vaikutti hermostuneelta, naputteli pöytää tai tärisytteli jalkojaan koko ajan.
- Näytti siltä kuin hänet olisi määrätty tehtävään, jossa hän ei olisi halunnut olla.

Tai  sittenkin niin, että ehkä kaveri oli vaan ujo, ja kirjoitteli kännykällään tekstiviestejä vaimolleen selitykseksi miksi ei tule ajallaan kotiin!?

Tiitisen listan varjossa..?

Suomen kohtalonvuodet määräävät yhteiskuntamme kehityksen aina nykyaikaan asti.

Kuva: Ilta-Sanomat lauantai 17. helmikuuta 2007.