Suomen ja Venäjän sopimukset

[Jorma Jaakkola]

Suomella on voimassaoleva YYA-sopimus Venäjän kanssa

Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset.

Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun YYA-sopimuksen.

Suomi on siis pettänyt niin EU:ta kuin Venäjääkin.

Voiko EU:lta odottaa turvatakuita, jos Suomen ja Venäjän välille syntyy konflikti?

[Jorma Jaakkola]

Hallituksen esityksessä HE 135/1994 Eduskunnalle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä on lausuttu mm.:

Vaikutukset Suomelle

   Euroopan unionin jäsenyys merkitsee edellä selostetun mukaisesti, että Suomi siirtäisi eräillä yhteisön toimialoilla sopimuksentekovaltaa yhteisön toimielimissä käytettäväksi. Suomi osallistuisi yhteisön jäsenenä yhteisön sopimuspolitiikan kehittämiseen. Sopimuksentekovaltuuksien siirtäminen yhteisön toimielimille on ristiriidassa hallitusmuodon ja valtiopäiväjärjestyksen valtiosopimusten tekemistä koskevien määräysten kanssa ja edellyttää siksi hyväksymistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

   Suomen mukautumisesta EY:n voimassaoleviin sopimuksiin on määräyksiä liittymisasiakirjassa. Yleisenä sääntönä voidaan pitää sitä, että yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat EY:n ulkosopimukset liittymisasiakirjan perusteella sitovat Suomea jäsenyyden voimaantulosta osana EY:n voimassaolevaa oikeutta ja että Suomelle syntyy jäsenyyden voimaantulosta oikeudellinen velvoite liittyä ulkosopimuksiin, joiden sopimuspuolina ovat EY:n ohella myös jäsenvaltiot.

   Eduskunnan hyväksyminen tullaan aikanaan valtiosäännön mukaisesti pyytämään EY:n ulkosopimuksille, joiden sopimuspuoleksi Suomi liittyy. EY:n oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti Suomen on EU:n jäsenyyden toteutuessa mukautettava omat valtiosopimuksensa jäsenyyden vaatimusten mukaisesti. Käytännössä mahdolliset ristiriidat poistetaan irtisanomalla tai muuttamalla aikaisempia valtiosopimuksia tarvittavilta osin. Liittymisasiakirja sisältää määräyksiä eräistä sopimuksista, jotka Suomen on irtisanottava jäsenyyden voimaantuloon mennessä. Niitä selostetaan jäljempänä jakson 5 yhteydessä.

   Suomen valtiosopimusten mukauttamisesta EU:n jäsenyyteen johtuvat sopimustoimet on tarkoitus valmistella syksyn 1994 aikana ulkoasiainministeriön toimesta yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

[Jorma Jaakkola]

Suomella on voimassaoleva YYA-sopimus Venäjän kanssa

Euroopan unioniin liityttäessä Suomi vakuutti EU:lle, että Suomi on liittymisehtojen mukaisesti irtisanonut kaikki kansainväliset sopimukset.

Siis myös 20.1.1992 allekirjoitetun YYA-sopimuksen.

Suomi on siis pettänyt niin EU:ta kuin Venäjääkin.

Voiko EU:lta odottaa turvatakuita, jos Suomen ja Venäjän välille syntyy konflikti?

[Jorma Jaakkola]

Kuka vastaa EU-liittymissopimuksen kanssa ristiriidassa olevasta Suomen YYA-sopimuksesta?

Vastaus:

Presidentti Koivisto.

Perustelu:

Presidentti Mauno Koivisto määräsi Suomen ulkopolitiikasta alkuperäisen (HM 1919) hallitusmuodon - HM 33 §:n antamin valtaoikeuksin.

Muutos (lisäys a) HM 33:ään tehtiin 10.12.1993, jolloin presidentin valta kavennettiin nylkyiselle tasolle.

Mutta HM 33 §:ään tehdystä a-kohdan lisäyksestä huolimatta presidentti Koivisto vastasi Suomen EU-neuvotteluista, joiden Maastrichtin sopimuksen (9.-10.12.1991) aiheisiin kuului EU:n tuleva puolustus.

Suomen EU-neuvottelut päättyivät samana päivänä (1.3.1994), jolloin Ahtisaari vannoin presidentinvalan ja Koivistosto siirtyi eläkkeelle.


EU:n tuleva puolustus oli jo Venäjän kanssa 20.1.1992 tehdyn YYA-sopimuksen 4. Artiklan vastainen.

Alla seuraa lisätietoa.

[Jorma Jaakkola]

"Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen 4. artikla"

"Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti.

Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle."


Yllä oleva teksti on Ylen uutisesta:

"Asiantuntijat: Valtiosopimus Venäjän kanssa hankaloittaa mahdollista Nato-jäsenyyttä"

julkaistu 28.06.2007 klo 20:17, päivitetty 30.10.2008 klo 21:16
Sopimuksen allekirjoitus

    * Kuva: YLE Sopimuksen allekirjoitus
    * Kuva: YLE YYA-sopimus

"Suomen mahdollisen Nato-hakemuksen oikeudellinen pohja on asetettu kyseenalaiseksi. Kaksi arvostettua valtiosääntöoppinutta epäilee, että voimassa oleva valtiosopimus Venäjän kanssa on ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa. Venäjälle jäisi näin kysymyksessä tulkintavaltaa. Asia on ajankohtainen, sillä Nato-jäsenyys arvioidaan pian selonteossa."

--

Uutisen osoite:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2007/06/asiantuntijat_valtiosopimus_venajan_kanssa_hankaloittaa_mahdollista_nato-jasenyytta_242469.html

[Jorma Jaakkola]

Sitaatti suurlähettiläs Jaakko Blombergin puheesta:

Puheet, 17.10.2001
Suurlähettiläs Jaakko Blomberg: Kylmän sodan päättyminen, Suomi ja Viro

Suomen instituutin 10-vuotisseminaari Tallinna 16. lokakuuta 2001:

 
"Pariisin vuoden 1947 rauhansopimus oli yya-sopimukseen verrattava instrumentti ja symboli Suomen asemalle toisen maailmansodan jälkeisessä kylmän sodan maailmassa. Sopimuksen merkitys oli monimielinen, siihen vedottiin epäjohdonmukaisesti ja usein se sivuutettiin. Sen perusmerkitys Moskovalle oli kuitenkin selvä: Neuvostoliitto oli voittajavaltio, Suomi hävinnyt maa. Sopimus rajoitti Suomen suvereniteettia säätelemällä mm asevoimien määriä ja aseistusta. Suomen asema oli tässä suhteessa verrattavissa Saksan valtioihin, vaikka voittajat eivät niiden kanssa rauhansopimusta tehneetkään.

Kun Berliinin muurin kaatumisen jälkeen Saksojen yhdistymistä keväällä 1990 alettiin valmistella, Saksat ja neljä miehittäjävaltaa käynnistivät neuvottelut Saksan suvereniteettia koskevien rajoitusten poistamisesta. Huhtikuussa 1990 Suomessa todettiin, että tämä kehitys ei ollut vailla merkitystä Suomelle. Jos Saksan suverineettirajoitukset poistetaan, vastaava on tehtävä Suomen kohdalla. Ratkaisu Saksojen kohdalla pudotti pohjan Pariisin rauhansopimuksen suverineettirajoituksilta.

Neljän vallan Saksa-päätös tehtiin 12.9.1990. Suomen hallitus teki 21.9.1990 yksipuolisen päätöksen, jossa se neljän vallan Saksa-päätökseen viitaten totesi, että rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat samoin kuin muut täysivaltaisuusrajoitukset olivat menettäneet merkityksensä eivätkä enää vastaa Suomen asemaa YK:n ja ETYKin jäsenmaana. Poikkeuksen muodostivat ydinaseet, joita koskevaan kieltoon Suomi oli muutoinkin, vuoden 1968 ydinsulkusopimuksessa, sitoutunut. Suomi informoi Neuvostoliittoa ja Isoa-ritanniaa näiden Helsingin suurlähetystöjen kautta viisi päivää aikaisemmin. Molemmat vastasivat ennen Suomen päätöksen tekemistä eivätkä asettuneet sitä vastustamaan.

Neljän vallan Saksa-ratkaisun merkitys oli vähintään yhtä suuri yya-sopimuksen kuin rauhansopimuksen kannalta. Yya-sopimus kytki johdannossaan Suomen aseman Saksaan mahdollisena yhteisenä uhkana. Presidentti Koivisto liitti valtioneuvoston pöytäkirjaan lausunnon, jonka mukaan sopimuksen Saksaa koskeva viittaus on asiallisesti vanhentunut. Silti sopimuksen olennainen sisältö säilyy: Suomen aluetta ei käytetä hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Tästä lausumasta tiedotettiin Neuvostoliitolle edellisenä päivänä vastausta pyytämättä.

Yksipuolisilla toimillaan hallitus rikkoi rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen ympärille luodun koskemattomuuden sädekehän. Suomen idänsuhteet olivat sen jälkeen uudella pohjalla."


Toinen sitaatti:

"Koivisto oli syyskuun alussa ottanut omia kanaviaan pitkin yya-sopimuksen korvaamisen esille Gorbatshovin kanssa, mutta yhteydenotto pysyi salaisena. Virallisen ja julkisen aloitteen yya-sopimuksen korvaamisesta esitti Neuvostoliitto ulkoministeri Boris Pankinin suulla Tukholmassa, matkalla YKn yleiskokoukseen New Yorkissa. New Yorkissa ulkoministeri Paavo Väyrynen ja Pankin tapasivat 22.9.1991 ja sopivat, että neuvottelut uudesta sopimuksesta käynnistetään lokakuussa. Väyrysen tiedotusvälineille antaman selostuksen mukaan tarkoitus oli neuvotella sellainen sopimus, joka korvaa yya-sopimuksen. Kysymys oli uudentyyppisestä sopimuksesta, joka olisi verrattavissa sopimuksiin, jotka Neuvostoliitto oli tehnyt Saksan ja Ranskan kanssa.

Neuvottelut uudesta sopimuksesta käytiin Neuvostoliiton MIDin kanssa loka-marraskuun aikana. Rinnan niiden kanssa neuvoteltiin myös Venäjän MIDin kanssa, mutta niissä lähinnä odotettiin ensinmainitun neuvotteluprosessin tuloksia. Sopimusteksti valmistui parafointia varten, joka tapahtui 9.12.1991 Moskovassa juhlallisin mutta hillityin muodoin. Suomen ja Neuvostoliiton uusi sopimus oli määrä allekirjoittaa 18.12.1991 Moskovassa ulkoministeritasolla.

Suomen hallituksen halu saada uuden, yya-sopimuksen korvaavan sopimuksen alle Neuvostoliiton allekirjoitus perustui epävarmuuteen siitä, mitä Neuvostoliiton jälkeen tulee. Kuka vastaisi sen tekemistä sopimuksista? Yya-sopimus haluttiin pois päiviltä oikeudelliselta kannalta niin kiistattomasti kuin suinkin.

Neuvostoliiton valtiorakennelma oli tässä vaiheessa jo murenemassa. Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina olivat perustaneet Itsenäísten valtioiden yhteisön (IVY) Minskissa 8.12.1991. Neuvostoliiton ulkoministeriksi oli sillä välin palannut Eduard Shevardnadze. Venäjä asettui edellisenä päivänä vastustamaan allekirjoitusta ja Väyrynen perui Moskovan matkansa.

Uusi sopimus viimeisteltiin Venäjän kanssa ja sopeutettiin uuteen tilanteeseen neuvotteluissa tammikuun alussa 1992 Moskovassa. Se allekirjoitettiin 20.1.1992 Helsingissä. Suomen puolelta allekirjoittajana oli pääministeri Aho ja Venäjän puolelta valtiosihteeri Gennadi Burbulis. Samana päivänä suoritetulla ulkoministerien kirjeenvaihdolla Suomi ja Venäjä totesivat yya-sopimuksen lakanneen olemasta voimassa, odottamatta uuden sopimuksen voimaantuloa.

Eduskunta hyväksyi uuden sopimuksen toukokuussa 1992 ja se astui voimaan kun ratifointipöytäkirjoja vaihdettiin heinäkuussa Jeltsinin Suomen vierailun yhteydessä. "

--

Lisää:
http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=55802&nodeid=15641&culture=fi-FI&contentlan=1

 

[Jorma Jaakkola]

Presidentti Mauno Koiviston harjoittama ulkopolitiikka ja sen legitimointi

 

 
                            Prof. Tuomo Martikainen/ Valtio-opin johdantokurssi
Assignment
Syksy 1999

--

"Koiviston ulkopolitiikan legitimiteetti-ideologia rakentui perinteen ja legaalis-byrokraattisen legitimiteetin perustalle. Kansalaiset kokivat sovellettavan päätöksentekomekanismin ja harjoitetun ulkopolitiikan ilmeisen laajalti oikeiksi ja oikeudenmukaiseksi. Koivisto jatkoi presidentiksi tultuaan edeltäjiensä ulkopolitiikkaa. Tämä loi ulkopolitiikan harjoittamiselle ennustettavuutta, ja Koiviston oli helppo hankkia harjoittamalleen ulkopolitiikalle legitimiteetti. Linja oli kaikkien tiedossa ja se piti. Mielestäni Koiviston ulkopoliittiset linjaukset olivat myös perusteltuja.

Erityisesti ulkopolitiikan alla Koivisto turvautui tarvittaessa myös henkilökohtaiseen vallankäyttöön saadakseen toiset taipumaan tahtoonsa. Tämä tuli esiin Koiviston suhteissa tiedotusvälineisiin.

Presidentti pyrki ajoittain suorastaan manipuloimaan suomalaisia viestimiä maan virallisen linjan taakse. Yleisesti ottaen Koivistolla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia ulkopoliittisen vallankäyttönsä legitimoinnissa. Hänen toimintaansa helpottivat jo lain hänelle suomat laajat valtaoikeudet."

--

Osoite:
http://www.valt.helsinki.fi/staff/aunesluo/htyoesim1.htm

[Jorma Jaakkola]

Hallituksen lakiesitys
HE 9/1992

Hallituksen esitys Eduskunnalle Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Venäjän kanssa 20 päivänä tammikuuta 1992 tehdyn sopimuksen yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella. Sopimuksen mukaan Suomen ja Venäjän hallitukset sitoutuvat edistämään kahdenvälistä yhteistyötä alueellisella ja paikallisella tasolla. Suomen hallitus sitoutuu osallistumaan yhteistyön kustannuksiin tähän tarkoitukseen kunakin varainhoitovuonna varattujen määrärahojen puitteissa. Venäjän hallitus sitoutuu parantamaan suomalaisten yritysten ja yhteisöjen toimintaedellytyksiä sopimuksen tarkoittamilla yhteistyöalueilla. Sopimuksen toteuttamista valvoo hallitustenvälinen lähialueyhteistyön kehittämisryhmä.

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen valtionsisäisestä hyväksymisestä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimuskin.

--

Lisää osoiteessa:
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1992/19920009

--

62/1992

Annettu: 10.08.1992
Asetus
Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §

Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 26 päivänä kesäkuuta 1992 annetulla lailla (644/92) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 26 päivänä kesäkuuta 1992 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 11 päivänä heinäkuuta 1992, tulee voimaan 10 päivänä elokuuta 1992 niin kuin siitä on sovittu.

Lisää:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920062

--

61/1992
Sopimus yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa,Pietarissa ja Leningradin alueella/VENÄJÄ
Överenskommelse om samarbete i Murmanskområdet, Republiken Karelen, S:t Petersburg och Leningradområdet
Agreement on cooperation in the Murmansk region, the Republic of Karelia, St. Petersburg and the Leningrad region

Sopimustyyppi

I Kahdenväliset sopimukset
    7. Rajajärjestys, valtiollinen yhteistyö
    7.3. yhteistyö

Allekirjoituspäivä: -

Allekirjoituspäivä: 20.01.1992 (Helsinki)

Ratifiointipäivä: 26.06.1992 H

Voimaantulopäivä: 10.08.1992

Kansainvälinen voimaantulopäivä: -

Sopimukset: 61/1992 62/1992

Säädösviitteet: 644/1992 645/1992
Sopimukseen tehdyt muutokset

53/1998
    30.5.1998
    Muutossopimus

Osapuolet

VENÄJÄ
    Sitoutumispäivä: -
    Voimaantulopäivä: -

Lähde:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1992/19920061

--

Jatkosopimus:

53/1998

Annettu: 29.6.1998
Asetus
Asetus Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:
1 §

Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1998 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välillä yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen (SopS 61-62/92) muuttamista koskeva sopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.
2 §

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä kesäkuuta 1998.

Naantalissa 18 päivänä kesäkuuta 1998

61/1992
Venäjän federaation kanssa yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella tehdyn sopimuksen muuttamista koskeva sopimus
NOOTTIENVAIHTO 1. Venäjän federaation suurlähetystö Suomen ulkoasiainministeriölle