Presidentin valta karsittiin jo 1993!

[Jorma Jaakkola]

Yllen uutisten mukaan Arto Nybergin vieraana ollut presidentti kertoi harkituin sanankääntein...

Koivisto uskoo presidentin aseman säilyvän jatkossakin
julkaistu eilen klo 21:19, päivitetty eilen klo 22:32

Presidentti Mauno Koivisto toivoo presidentin säilyttävän merkittävän aseman myös vastaisuudessa. TV1:n Arto Nyberg -ohjelmassa vieraillut Koivisto katsoo, että suora vaalitapa tukee presidentin asemaa.

Koiviston mielestä presidentillä tulee kuitenkin säilymään merkittävä rooli, koska hänet valitaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti Koivisto sanoi, että viime vuosina tapahtunut vallan siirtäminen eduskunnalle on periaatteessa hyvä asia.

- Tietysti se aina on vähän niin kuin veteen piirretty viiva, se mikä on eduskunnan ja mikä on presidentin valta. Mutta kun meillä oli vahva kansan kannatus suoraan presidentin vaaliin. Gallupeissa sanottiin, että kansa haluaa suoraan valitun presidentin, niin on vähän vaikea ajatella, että eduskunta panisi virattomaksi kansan valitseman presidentin, presidentti Koivisto miettii harkituin sanankääntein.

YLE Uutiset

Lähde:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/koivisto_uskoo_presidentin_aseman_sailyvan_jatkossakin_2413949.html

--

Kommentit uutiseen:

Tarkoituksella harkitut väärät sanat ovat valehtelua.

Presidentiksi tultuaa Koivisto markkinoi itseään vallan parlamentarisoijana.

Mutta ensiksi ulkopolitiikasta HM 33 §:n mukaan määrännyt Koivisto nappasi eduskunnalta vallan poikkeuslailla jo 17.1.1992 itselleen ja Ahon hallitukselle.

Tämä eurooppalaiseen parlamentarismiin siirtyminen oli ulkopolitiikkaa!

Lopullisen eduskunnan vallan Koivisto "määräsi" karsittavaksi 10.12.1993. Samalla lakiesityksellä meni myös presidentin valta.
Silti Koivisto ei presidenttikautensa viimekuukausina malttanut olla käskyttämättä Ahon hallitusta petoksella tehtyyn EU-liittymissopimukseen.

Koivisto itse on allkirjoittanut lain, jolla presidentin valta karsittiin.
Katsokaa, mitä alla lukee.

[Jorma Jaakkola]

1116/1993

Annettu Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993
Laki
Suomen Hallitusmuodon muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyllä tavalla,

lisätään Suomen Hallitusmuotoon uusi 33 a § seuraavasti:

33 a §

Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään.

Valtioneuvosto määrää, sen estämättä mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansallisesta valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä joulukuuta 1993.
HE 317/92
PeVm 10/93
SuVM 2/93

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Hannele Pokka

--

Osoite:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19931116

[Jorma Jaakkola]

Puheenjohtaja Sauli Niinistö
EU lisää Suomen eduskunnan valtaa

(Turun Sanomat 10.11.1994, s. 7)

" Kokoomuksen ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistö uskoo, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa lisää eikä suinkaan vähennä eduskunnan valtaa. Näin käy Niinistön mukaan siinä tapauksessa että ns. edustuskiista ratkaistaan niin, että pääministeri edustaa pääsääntöisesti Suomea EU:n huippukokouksissa.

Turun kauppakamarin syyskokouksessa keskiviikkona puhunut Niinistö myönsi, että osa eduskunnan päätösvallasta siirtyy Brysseliin. Hän arvioi kuitenkin, että menetykset voidaan korvata ja jopa ylittää, jos Suomessa pystytään lisäämään parlamentarismia.
- Jos hallitus ja sen pääministeri edustaa Suomea huippukokouksissa, asiat olisivat eduskunnan peukalon alla ja se lisäisi huomattavasti eduskunnan nykyisiä valtaoikeuksia.

Niinistö katsoi, että jos Suomen edustajana olisi pääsääntöisesti presidentti, hän tekisi päätökset ikäänkuin omaan lukuunsa, koska presidentin valtakausi kestää kuusi vuotta.
- Käytännössä presidentin vastuu punnitaan vain yhdellä vaalikerralla, koska presidentti voi istua korkeintaan 12 vuotta.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja korosti, että valtaoikeuskiistassa ei ole itsetarkoituksellisesti kysymys presidentin vallan rajoittamisesta, vaan parlamentarismin lisäämisestä.

--

Tämä uutinen osoittaa, että kaikkien kansanedustajien on täytynyt ymmärtää, mistä oli kysymys, kun presidentin valtoikeudet määrittämään HM 33 §:ään lisättiin kohta a.

Presidentin valta nimittäin oli karsittu  jo vajaa vuosi aikaisemmin eli 10.12.1993.

Eli silloinen kansanedustaja Tarja Halonen tiesi. Samoin tiesi silloinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki, joka nyt oli ns. Taxellin komiteassa.

Herää kysymys:

Onko tämä vuosia jatkunut presidentinvaltakeskustelu vain näytelmää kansan pehmittämiseksi tiedolle, ettei presidentillä juurikaan enää ole ollut valtaa?

[Jorma Jaakkola]

Jaakko Iloniemi Suomen Kuvalehdessä nro 6 8.2.1991: ”VÄÄRÄÄ POLITIIKKAA”

Kirjoitus liittyy asiaan presidentti Koivistoon kohdistuneeseen arvosteltuun, koska tämä ei ollut tunnustanut Baltian maiden itsenäistymistä.

Iloniemi kirjoitti:

”Uskon Ulpu Iivaria kun hän sanoo, että presidentin valtaoikeuksien supistamisen esille ottaminen ei ollut mutkan kautta kritiikkiä presidentti Koiviston äskeisten ulkopoliittisten toimien johdosta. Ymmärrän hyvin niitä, jotka arvelivat, että juuri siksi se oli tarkoitettu. Olihan ajoitus tähän tarkoitukseen täydellinen.

Presidentin valtaoikeuksista on puhuttava ennen vaaleja, on esitetty puolustuksena. Kansan on tiedettävä, että tällainenkin kysymys tulee seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi jo ennen kuin kansanedustajat valitaan.

Tuskinpa Suomessa ketään on eduskuntaan valittu sen perusteella, mitä mieltä asianomainen on perustuslakien hienosäädöstä tällaisissa asioissa. Siinä mielessä koko kysymyksen herättäminen tässä ja nyt oli tarpeetonta, eikä vain tarpeetonta vaan haitallista. Se sotki asiat niin, että moni luuli perustuslakikeskustelua jälleen kerran käytävän päivänpolitiikan välineenä.”

Oikeusministerinä tuolloin oli Tarja Halonen.

[Jorma Jaakkola]

 

PRESIDENTIN VALTAOIKEUKSEN  EU-MUKAUTUS TEHTIIN JO 1993!


Etenkin juristikoulutuksen saaneelle kansanedustajalle (presidentti Tarja Haloselle) on kiusallista jälkikäteen huomata, minkälaisen lain eduskunta tuli syksyllä 1993  hyväksyneeksi. 

Hallitusmuodon alkuperäinen 33 § määritteli presidentin valtaoikeudet seuraavasti:

”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Kaikki tiedonannot ulkovalloille tai Suomen lähettiläille ulkomailla ovat toimitettavat sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat.”
  (Lähde: Suomen Laki II 1990)

Vuonna 1993 Hallitusmuodon 33 §:ään tehtiin (10.12.1993) ovela lisäys, kohta a:

”33 a §.
Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään.

Valtioneuvosto määrää, sen estämättä, mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansallisesta valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä.”
  (Lähde Suomen laki II, 1996, Suomen Hallitusmuoto 33 a §, 10.12.1993/1116)

Hallitusmuodon 33 §:ään lisätty kohta a selkokielellä ilmaistuna:
Presidentti menetti ulkopoliitiset valtaoikeutensa hallitukselle.

Oma tarinansa on se, miten em. valtiopäiväjärjestystä rukattiin jo keväällä 1992.

Uskon, että tätäkään lakia (valtiopäiväjärjestystä) hyväksyessään kansanedustajat eivät ymmärtäneet, sillä valtiopäiväjärjestyksen (VPJ) 69 §:n rukkauksessa eduskunta menetti valtansa hallitukselle.

[Jorma Jaakkola]

EU-PERUSTUSLAIN VAIKUTUS SUOMEN PERUSTUSLAKIIN


Suomen nykyinen perustuslaki on valmiiksi EU-sopeutettu perustuslaki, jota ei enää tarvitse muuttaa. Se nimittäin on jo valmiiksi muotoiltu EU:n perustuslakia eli Lissabonin sopimusta varten.

Marraskuun lopulla 2009 käydyssä presidentin valtaoikeuskeskustelussa presidentti Halonen sanoi suunnilleen näin: "Suomen perustuslaki on Suomen perustuslaki, Lissabonin sopimus ei muuta Suomen perustuslakia."

Ahon hallituksen aikaiset kansanedustajat mukaan luettuna nykyinen presidentti Halonen joutuvat asiasta naurunalaiseksi, kun eivät ole ymmärtäneet, mitä ovat perustuslakia säätäessään tulleet päättäneeksi!

Nettikirjassa ”Perustuslakinäytelmä” tuodaan ko. perustuslakimuutokset seikkaperäisesti esille.

Suosittelen lukemaan Suomen nykyisen perustuslain hoitoon liittyvät pykälät ja vertaamaan niitä alla oleviin sitaatin kohtiin.

Liitän perään Suomen eduskunnan perustuslakikikkailun selventävän pitkähkön sitaatin "Perustustuslakinäytelmä" -nettikirjan lopusta, joka löytyy osoitteesta
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=peruslakinaytelma

Lukekaapa alla oleva sitaatti huolella ja ajatuksella!

[Jorma Jaakkola]

Sitaatti nettikirjan "Perustuslakinäytelmä" lopusta:


>>HALLITUKSEN LAKIESITYKSEN PALJASTUS


Hallitusmuodon 1, ja 2 pykälä menettivät oikeudellisen sisältönsä vuoden 1994 alusta.
Tämä tapahtui vuonna 1993, kun hallitusmuotoon lisättiin ETA –sopimuksesta johtuen valtion toimivallan luovuttava pykälä 33 a.

Syksyllä vuonna 1994 EU-asia eteni kansanäänestyksen kautta eduskunnan käsittelyyn – hallituksen lakiesityksen 135 pohjalta. Hallitusmuotoa ei tarvinnut muuttaa EU-jäsenyyden takia. Ei hallituksen eikä perustuslaillisen auktoriteetin, eduskunnan perustuslakivaliokunnankaan mielestä; mikään hallitusmuodon pykälä ei menettäisi oikeudellista sisältöään!

Hallituksen lakiesityksessä esitetään eduskunnan toimivallan luovuttamisen kompensaatioksi (korvaamiseksi) uuden hallitusmuodon 33a §:n mukaista menettelyä.

”Eduskunnan lainsäädäntövallan turvaamiseksi eduskunnan olisi voitava osallistua EY- normien kansalliseen valmisteluun uuden HM 33 a §:n mukaisesti ja esittää hallitukselle kantansa EY-normista ennen lopullisen päätöksen tekemistä unionin neuvostossa.”


Kuten asiakirjoista aiemmin tässä siteeratuissa kohdissa ilmeni, Suomen hallitusmuotoa oli pakko muuttaa EU-jäsenyyteen sisältyvän EY-jäsenyyden vuoksi.

Hallituksen lakiesitys n:o 135/ vuoden 1994 valtiopäivät. Sitä koskevassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä (n:o 9/1994) selviää asian käsittely:

”Eduskunta on 7 päivänä syyskuuta 1994 lähettänyt hallituksen esityksen n:o 135 ulkoasiainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi."

Uusi hallitusmuoto EU-aikaa varten jo syyskuussa 1994? Toisin sanoen, tarvittavat hallitusmuodon muutokset oli tehty jo ennen kansanäänestystä, jo ennen lakiesityksen (liittymissopimus) käsittelyä. Siis jo ennen eduskunnan päätöstä EU-jäsenyydestä!

Tämä selittää ristiriidat hallituksen ja perustuslakivaliokunnan lausunnoissa HE 135:ssä.

Ja toden totta, valtion toimivallan luovuttamista koskeva hallitusmuodon muutos oli astunut voimaan jo 10.12.1993/1116/Suomen laki II/ 1994.

Valtion toimivallan luovutus Euroopan yhteisöille EU-jäsenyyden edellyttämällä tavalla oli saatettu voimaan hallitusmuodon muutoksella vuonna 1993. Muutos vapautti vuoden 1994 päätökset perustuslaillisista seuraamuksista. Valtionhallinnon edustajat eivät myöskään ns. EU-kampanjassa ottaneet keskusteluun perustuslaillisia asioita, ei edes niitä kysyttäessä.

”EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säädöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille. Jäsenyydestä seuraisi myös muutoksia valtioelinten tosiasiallisiin valtasuhteisiin, ellei valtiosääntöä muuteta valtasuhteiden säilyttämiseksi.”

Suomen Laki II 1994:

Hallitusmuodosta:

1 §.  ”Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.

2 §
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.”

Hallitusmuodon 33 a §:

”Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansainväliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään.

Valtioneuvosto määrää, sen estämättä mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansainvälisestä valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä.”

Selityksiä:

”Siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista”:
"Yhteisön tekemä päätös ja asetus ovat oikeudellisesti sellaisinaan velvoittavia. Eikä yhteisön asetusta tuoda kansalliseen säädöskokoelmaan eikä alisteta kansallisille päätöselimille.

Yhteisön oikeuskäytäntö kieltää kansalliset voimaansaattamistoimet. Direktiivien osalta yhteisön asettama päämäärä on sitova, menettelytavat ja toteutus kansallisella tasolla jäävät päätettäväksi kansallisissa toimielimissä."


Hallitusmuodon 33 a §:n viittaama Valtiopäiväjärjestys:


Suomen laki II, 1994, Valtiopäiväjärjestyksestä:

4 a luku. Euroopan talousaluetta koskevien yhdentymisasioiden ennakkokäsittely (10.12.1993/1117)

54 a §. (10.12.1993/1117)
Valtioneuvoston on viipymättä kirjelmällään lähetettävä puhemiehelle tietoonsa tullut ehdotus sellaiseksi säädökseksi, josta päätetään Euroopan talousalueen sekakomiteassa tai EFTA -valtioiden pysyvässä komiteassa ja joka Suomessa olisi saatettava voimaan lailla tai joka muutoin vaatisi eduskunnan hyväksymistä. Tällainen asia (yhdentymisasia) otetaan ennakkokäsittelyyn siten kuin tässä luvussa ja eduskunnan työjärjestyksessä säädetään.

54 b §. (10.12.1993/1117)
Eduskunta ei tee päätöstä yhdentymisasian ennakkokäsittelyssä. Puhemiesneuvosto voi kuitenkin päättää yhdentymisasian ottamisesta keskusteltavaksi täysistunnossa.

54 c § (10.12.1993/1117)
Puhemies toimittaa yhdentymisasiassa valtioneuvostolta saamansa kirjelmän säädösehdotuksineen ennakollisesti käsiteltäväksi suuressa valiokunnassa ja yleensä yhdessä tai useammassa suurelle valiokunnalle lausunnon antavassa erikoisvaliokunnassa. Ennakkokäsittely voi jatkua, kunnes asianomainen kansainvälinen toimielin on päättänyt ennakkokäsittelyn kohteena olevan asian.

Valtioneuvoston on annettava ennakkokäsittelyyn osallistuville valiokunnille tiedot asian käsittelyvaiheista kansainvälisissä toimielimissä sekä ilmoitettava suurelle valiokunnalle hallituksen kanta yhdentymisasiassa.

Suuri valiokunta voi tarvittaessa antaa yhdentymisasiassa lausunnon valtioneuvostolle.

Ennakkokäsittelyyn osallistuvien valiokuntien jäsenten on noudatettava sitä vaiteliaisuutta, jota valiokunta valtioneuvostoa kuultuaan katsoo yhdentymisasian laadun vaativan.”


ETA-sopimus astui voimaan vuoden 1994 alusta. Sopimus oli käsitelty EY- ja sittemmin EU-jäsenyyden varjossa.
Kansalaisille ei ETA:sta jäänyt luultavasti mitään mieleen, sillä asia käsiteltiin julkisuuden ulkopuolella.
ETA-sopimus edellytti muutoksia valtiosääntöön. Muutokset toteutettiin hallituksen lakiesityksen numero 317/1992 pohjalta. Tuosta lakiesityksestä eräitä poimintoja, jotka asettavat hallituksen ja eduskunnan ja oikeuslaitoksen toiminnan noina kiihkeinä vuosina jotakuinkin omituiseen valoon.

”Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen johdosta tehtävistä muutoksista Suomen valtiosääntöön.”

”Esityksen pääasiallinen sisältö (kirjoittajan huomautus; vain otteina):

 Hallitusmuotoa ja valtiopäiväjärjestystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että eduskunta voisi osallistua kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun.”
(kirjoittajan huomautus; mikäli kansainvälisen toimielimen päätös edellyttää kansallisia päätöstoimenpiteitä)

”Tämä merkitsee, että ETA-säädös ei voi tulla Suomea sitovaksi vastoin Suomen kantaa.”

”Nykytilan arviointi.

ETA-sopimus ei sisällä sellaista luonteeltaan ylikansallista päätöksentekorakennetta, jonka kautta kansainvälinen toimielin voisi ohi Suomen omien valtioelinten aikaansaada Suomessa sovellettavia oikeusnormeja.”
”ETA:ssa hyväksyttyjä päätöksiä on Suomen valtiosäännön kannalta pidettävä kansainvälisinä sopimuksina, suostumusta ja voimaansaattaminen lainsäädäntöjärjestyksessä tehtyä eduskunnan päätöstä.”

Tähän väliin on otettava esiin kaksi erityishuomiota.

Ensinnäkin;
eduskunnan perustuslakivaliokunta kääntää asian päälaelleen ulkoasiainvaliokunnan mietintöön nro 9/1994 vp (EU-liittymissopimus) antamassaan lausunnossa:
”Tähän oikeudelliseen arvioon liittyen valiokunta kuitenkin haluaa tähdentää, että tosiasialliselta merkitykseltään, esimerkiksi ETA-sopimukseen verrattuna, jäsenyyden vaikutuksia on juuri täysivaltaisuuden kannalta asianmukaista luonnehtia niin, että EU:n jäsenenä Suomi käyttäisi osaa suvereniteetistaan yhdessä muiden täysivaltaisten jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi.”

Pitää muistaa EU-jäsenyyden merkitys; valtio luovutti sopimusten mukaisen määrän valtion toimivaltaa yhteisön toimielimille. Näin muodoin yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa jäsenvaltio luopui omasta toimivallastaan. Ja muistetaan yhteisön oikeuskäytännön kielto kansallisista voimaansaattamistoimista.

Toinen huomio;
vesitetty hallitusmuodon muutos on ristiriidassa esityksen sisältöselvityksen ja perustelujen kanssa. Hallitusmuodon 33 a §:ssä säädetään ylikansallisista päätöksistä, jotka eivät edellytä eduskunnan päätöksiä. Eli asioita, jotka astuvat voimaan Suomessa ilman Suomen valtioelinten päätöstä.

Jatketaan HE 317/1992 otteilla: ”ETA-sopimuksella perustetaan päätöksentekoa ja hallintoa varten ETA:n neuvosto ja sekakomitea.”

”ETA-sopimuksella ei siirretä lainsäädäntövaltaa Suomen valtioelimiltä mainituille kansainvälisille toimielimille.”

(Kirjoittajien huomautus; entäs EY:n toimielimille?)

”Suomi on maaliskuussa 1992, valtioneuvoston annettua eduskunnalle asiaa koskevan tiedonannon ja eduskunnan hyväksyttyä tiedonannon sisällön yksinkertaisella siirtymisellä päiväjärjestykseen, hakenut Euroopan yhteisön jäsenyyttä.” (Kirjoittajan huomautus; 18.3.1992 eduskunnalla oli tiedonantopäätöstä tehdessään vaihtoehtoina kaksi EY-jäsenyydelle myönteistä ehdotusta.

Toinen huomio ulkoasiainvaliokunnan EU-mietintöön nro 9/1994, siinä olevaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon liittyen:
”Kun 69 §:ää sitten muutettiin vuonna 1992, Suomen jo haettua EU:n jäsenyyttä” , ja otamme rinnalle otteen oikeuskanslerin kirjelmästä:

”Tasavallan presidentin 18.3.1992 tekemän päätöksen mukaan Suomi on samana päivänä hakenut Euroopan talousyhteisön jäsenyyttä. Ennen hakemuksen tekemistä hallitus antoi 5.3.1992 eduskunnalle tiedonannon Euroopan yhteisön jäsenyydestä."

”Tasavallan presidentti on 25.1.1993 asettanut valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen jäsenyydestä mm. Euroopan unionissa. Jäseneksi liittymistä koskeva mahdollinen sopimus tulee sisältämään sellaisia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen.” (Apulaisoikeuskansleri 13.12.1993 Dnro 1152/1/93 ), herää kysymys, mistä olikaan kysymys?).

HE 317/1992, ote:
”Tähän hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset on laadittu ETA-sopimuksen eikä mahdollisen EY-jäsenyyden pohjalta. Esitys ei myöskään millään tavoin vaikuta siihen järjestykseen, jossa Suomen mahdollista EY-jäsenyyttä koskeva sopimus aikanaan käsitellään eduskunnassa.”

 

Suomen laki II, 196, Suomen hallitusmuoto:
33 a §. (10.12.1993/1116)

Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään. Valtioneuvosto määrää, sen estämättä, mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansallisesta valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä.”

Eurooppa-tiedotuksen julkaisusta n:o 153/1999; Euroopan yhdentymisen kronologia, sivu 36:

”20.12.1994 Eduskunta hyväksyy yksimielisesti EU-jäsenyyden vuoksi tehtävän valtiosääntömuutoksen."

Laki valtiopäiväjärjestyksen muuttamisesta astuu voimaan 1.1.1995.

Euroopan komission julkaisu vuonna 2000, Yhteisön oikeuden perusteet, sivu 7:

“Perinteisiin kansainvälisiin valtioiden välisiin liittoutumiin verrattuna EU:ssa uutta on se, että jäsenvaltiot luovuttavat osan suvereniteetistaan keskipisteenä toimivalle EY:lle ja antavat sille omat, jäsenvaltioista riippumattomat valtaoikeudet. Käyttäessään näitä valtaoikeuksia EY voi antaa eurooppalaisia säädöksiä, jotka vaikutuksiltaan vastaavat kansallisia lakeja.”

Valtioneuvoston EY-selonteko (9.1.1992): "EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säännöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille.”

HE 135/1994 – UaVM 9 – PeVL 14:

”Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin.”

Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausunnossaan 18/1997 vp:

”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös 72§. EU-liittymissopimusta voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon muuttamisesta tai kumoamisesta.”
 ”Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkö Suomen liityttyä euroalueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu. Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi jo voimaansaattamislailla.”

Perustuslain vastaiset määräykset olivat Suomen hallinnolle ongelma, joka ratkaistiin kumoamalla ne poikkeuslailla.

Helsingin Sanomat 22.10.1995:

”Oikeusministeri Sauli Niinistön (kok) mielestä Suomen EU-jäsenyyssopimuksen hyväksyminen eduskunnassa teki perustuslakeihin aukon, josta mahtuu myös siirtyminen Euroopan talous- ja rahaliiton Emun kolmanteen vaiheeseen. Niinistön mielestä markasta luopuminen on enää vain hallitusmuodon sanamuodon korjaus. Kokoomuksen puheenjohtaja Niinistö sanoo Suomen Tietotoimiston haastattelussa, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä avasi ovet kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle. Emun kolmanteen vaiheeseen ja sen myötä yhteiseen valuuttaan siirtyminen on osa Maastrichtin sopimusta.

Niinistön mukaan perustuslakeihin ei pidä tehdä pieniä osittaisuudistuksia samaan aikaan kun meneillään on laaja Valtiosääntö 2000 -hanke. Oikeusministeriössä on suunniteltu, että markka korjataan EU:n yhteisvaluutaksi vasta tämän uudistuksen yhteydessä."(kirj. huom. ministeri Niinistö oli EU-jäsenyyspäätöstä tehtäessä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana).

Perustuslakivaliokunta, Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 1994, lausunto n:o 14, mm.:

”Sopimusmääräykset poikkeavat eri kohdissa voimassa olevista perustuslaeistamme, ennen muuta hallitusmuodosta. Poikkeusten yleisin syy on se, että sopimusmääräykset oikeudellisesti katsoen rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta.
Edellä esitetyn johdosta valiokunta katsoo useiden sopimusmääräysten olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien hallitusmuodon 1 ja 2 §:n säännösten kanssa.”

Liittymissopimus oli hallitusmuodon vastainen, mutta muutoksia hallitusmuotoon ei tarvittu, eikä mikään hallitusmuodon pykälä menettänyt sisältöään. Toden totta, sillä valtion toimivalta oli luovutettu Euroopan yhteisölle vuoden 1993 hallitusmuodon muutoksella, silloin ETA-sopimuksen nimissä.

Sopimuspuitteet muuttuivat ”hallitusmuotoaukoksi”, josta liittymissopimuksen kaikkien sopimusmääräysten oikeudelliset seuraamukset astuivat voimaan 1.1.1995.
Hallitusmuodon 33 a § oli perustuslakimme sisään laitettu Troijan puuhevonen.

Se kattoi myös yhteisön sopimusten edellytyksen yhteisön toimivallan legitimiteetistä jäsenvaltiossa; HE 135/1994 vp, sivu 552:
”211 artikla.
Artiklassa määrätään, että yhteisöllä on kaikissa jäsenvaltioissaan laajin kansallisen lainsäädännön mukaisesti määräytyvä oikeushenkilöllä oleva oikeustoimikelpoisuus.”

Hallitusmuodon 33 a § määritti yhteisön toimivallan vailla mitään rajoituksia.

Valtioneuvoston selonteossa (9.1.1992) todetaankin,
”ettei ole mahdollista esittää aivan täsmällistä arviota siitä, missä määrin EY:n toimielimille siirtyy jäsenyyden perusteella lainsäädäntövaltaa eduskunnalta ja tasavallan presidentiltä.”

“Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa myös siitä tosiasiallisesta tilanteesta, jossa Suomi kävi liittymisneuvotteluja. Vanhat jäsenvaltiot saattoivat hyväksyä EMU:n kolmannen vaiheen velvoitteensa Euroopan unionista laadittavaa sopimusta ja EY:n perustamissopimuksen muuttamista koskeneessa neuvottelutapahtumassa, jonka päätöskohtana oli Maastrichtin sopimuksen hyväksyminen. Suomella, Ruotsilla ja Itävallalla ei sen sijaan ollut liittymisneuvotteluissa  samanlaista valintamahdollisuutta tämän suhteen, vaan jäsenyysneuvotteluissa EU-osapuoli edellytti Maastrichtin sopimuksen pääosien hyväksymistä sellaisinaan.“
"Neuvotteluissa on siten ollut ennen muuta kysymys niistä siirtymäjärjestelyistä, joita Suomen sopeutuminen unionin jäsenyyteen edellyttää.”
5.3.1992 hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon EY-jäsenyyshakemuksesta, josta presidentti teki lopullisen päätöksen 18.3.1992.
Tiedonannon kansilehdellä ei puhuttu jäsenyyshakemuksesta vaan EY-jäsenyydestä: “Valtioneuvoston tiedonanto Eduskunnalle Euroopan yhteisön jäsenyydestä.“

Tiedonannon sisällössä ilmenee ns. ennakkoehdot:
   “EY-jäsenyys edellyttää Suomelta yhteisön voimassaolevan säännöstön ja menettelytapojen, poliittisen yhteistyön saavutetun tason sekä yhteisön peruskirjoissa mainittujen tavoitteiden hyväksymistä.“

“Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen, perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen....“<<